Siirry pääsisältöön

Kesä ja Kärpäset - Kesäfiilistelyä ja nostalgiaa

Taas astetta turhempi postaus, mutta selailin kansioita ja tuli niin kesäfiilis kun katselin kuvia. Kuvat ovat siis aikaisemmilta kesiltä ja minusta kaikissa on ikimuistoinen hetki päällä. Näitä katsoessa tulee niin hymynkaarre väkisin suun pieleen ja tulee niin haikea ja odottava olo. Kuinka paljon sitä kaipaakaan kesää, muttei kärpäsiä

  • Ensimmäinen kuva on minun ja Molla kenttätreeneistä, vesiesteeltä, 2009. On niin elämys mennä tammalla maastoesteitä kun se on niin julmetun kiva! 
  • Seuraavaksi sitten onkin Lurpan ja minun yhteiskuva ja siinä ylittyi ensimmäinen 105 cm este yhdessä! Vuosi tässäkin 2009. 
  • Kolmannessa kuvassa ollaan juuri voitettu Mollan kanssa seurakilpailuissa 2 luokkaa, voi kuinka hieno tamma on! 2011
  • Neljäs kuva on ehkä minulle se kaikkein tärkein. Molemmat, minä ja Lurppa, nautimme viimeisestä ratsastuksesta. Tuo tunne on edelleen niin kiinni takaraivossa.. 2011






Seuraavaksi onkin sitten jotain niin nostalgista kun ihan vuodelta 2003 asti kuvia löysin, eli miettikääs, jo 9 vuotta sitten! En nyt julkaise kun näitä kun ihan pintaraapaisu menetelmällä, mutta pakko sanoa että on niiiin ihania kuvia, tulee ihan kaikki vanhat asiat mieleen.. Lämmöllä kaikkea muistellen! On niin liikuttavaa katsella kaikkia näitä kuvia, näiden vuosien jälkeen.

  • Vuodelta 2004. Äiti ja Isäpuoli-Kari lähdössä maastoon Mollalla ja Teukalla. Ai että, en muistanutkaan että on todisteita siitä että Kari on käynyt selässä! Onhan se nytkin vuoden sisällä ratsastanut useammin, mutten ikinä saa siitä todistetta!
  • Seuraavat kaksi kuvaa ovat vuodelta 2004. Tässä ollaan juuri muutettu Ypäjälle, tänne uuteen kotiin. Molla ja Arttu nauttivat vihreästä ja pulskistyvat
  • Sitten vuoden 2003 kuvat! Suomenratsujen kuninkaalliset vm -03! Ollaan Mollan kanssa niin pieniä! Molla on tosiaan 6-vuotias ja itse olen 11-vuotias. Ensimmäiset aluekilpailut ikinä. Ja ilmoittauduin vielä extempore 90 cm! Upea hieno tamma minulla aina ollut!






Ihana, nostalginen tunne! Nyt on ainakin julkaistu kuvia joita ei ennen ole

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov