Siirry pääsisältöön

Huvittavuuden Huippu!

Kyllä on onni että on taas yli vuosi mennyt tästä kuvauksesta

Minua pisti hieman hiertämään - vaikka enemmänkin nauramaan ja hilpeytymään - tuo viime postauksen ihmeellinen kommentointi anti. Miksi säädän ja kun on niin epätasainen ja kypäräkin tuli otettua palkintojen jaossa pois. En jaksa puuttua siihen enää, sillä no, kaikki tuli selvitettyä kommenteissa ja itse mainitsin kaiken tarvittavan tekstissä. Nyt kuitenkin päätin vielä hilpeyttää itseäni - ja lukijoita - sillä, miltä Pyryn ja minun meno näytti toisena päivänä kun se oli meillä. Tässä teille kaksi videota, enjoy!



Heh! En minä vieläkään täydellisesti sillä ratsasta, mutta ainakin on kehitystä tapahtunut, vai mitä sanotte? ;) Ja voin muuten todeta ettei ollut helppoa silloin aluksi ratsastaa hevosta jolta puuttui oma moottori täysin.. Sekä ennen kuin ketään kysyy niin ei, en tiedä mitä ravi videossa säädän. Näistä klipeistä on aikaa jo reilusti vuosi!

Kommentit

  1. ei toki oo tapahtunu minkäänlaista kehitystä:DD

    VastaaPoista
  2. Aivan eri hevosen näkönen! Hyvää työtä ootte kyllä tehny(:

    VastaaPoista
  3. Hurja muutos! Noissa videoissa Pyry tosi raskaan, velton ja nahkean näköinen.

    VastaaPoista
  4. Hienoa työtä oot sen kanssa tehnyt, voi vitsit, ei voi muuta kun ihailla. Se on tosiaan kuin eri hevonen nykyään kun vertaa näihin videoihin!

    VastaaPoista
  5. Pyry on kehittynyt ihan älyttömästi, mutta oot kyllä sinäkin valovuoden edennyt ratsastajana! Jokaisellahan meillä on jotain ärsyttäviä maneereita, joita pitää työstää (mulla jatkuva ohjien korjailu paremmin käteen), mutta sun istunta ja oleminen hevosen selässä on rauhoittunut ihan älyttömästi.

    Pitäis varmaan itsekin kuvailla omasta hevosesta videoita nyt työskentelyn alkumetreillä ja katsoa sitten vuoden päästä niitä uudelleen :)

    VastaaPoista
  6. Sun istunta on parantunu huimasti ! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov