Siirry pääsisältöön

Sponsorointi: mihin pitää vetää raja?

Tuskastuttavaa pohtimista siitä mikä on sopiva määrä sponsorointia..

Ja mukana tietenkin mainosta, kutsu löytyy kipasta, ei kun osallistumaan!

Huh, ensimmäinen osakilpailu lähestyy ja itseä jännittää jo se kovin! Suurimmat kysymykset soivat päässä: mitä jos kukaan ei osallistu? Mitä jos minun kaikki vaiva menee hukkaan? Uskon - ja toivon - että saadaan kuitenkin edes se kolme ratsukkoa palkittua loppukilpailuissa ja voin vaan sanoa että sitä odotan innoissani!

Tänään taas hukuttauduin netin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan kaikkea mitä voisin sponsorina hommata. Olen sellainen ihminen, että kun jotain alotan, teen sen vähintäänkin hyvin, mutta yleensä vedän sen yli, korkealta ja kovaa. Tänään siis selatessani pokaalivalikoimia useiden eri tukkujen sivuilla, aloin miettimään missä vaiheessa minun pitää piirtää stoppi tähän minun paperiini?

Aloitin tämän sponsoroinnin aika pienesti, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki lähti halusta saada aikaan hyvä mieli ja voin myös kertoa että se saavutettiin. Aluksi ne piti olla vain ruusukkeet - ja prameat sellaiset! - mutta lopulta taas homma karkasi käsistä.. Lopuksi omin pikku kätösin teimme kauniita kaulanauhoja ja täytimme makealla herkkukoreja. Kun pisteeksi i:n päälle piti vielä ruusutkin palkituille hommata. Kyllä minä sain kehuja siitä että vaivaa olin nähnyt ja oma fiiliskin oli täysin huipussaan. Sain toteuttaa itseäni täysin vaikka alunperimmäinen idea pelkistä ruusukkeista olikin jo häivytetty..

Viime vuoden palkintopöytä. Ja puhe kun oli vain ruusukkeista!

Minulla on siis paha tapa vetää homma vähintään överiksi. Olen tässä jo tilaillut lisää ruusukkeita ja tietenkin myös loppukilpailun ruusukkeet hommattu. Nämä tietenkin tulevat esittelyyn kun ne saapuvat (toivottavasti ensi viikolla!) ja voittajien loimetkin on hommattu ja ovat enää brodeerausta vaille valmiit (ne myös esitellään myöhemmin, lupaan!). Miksen tunne itseäni kuitenkaan vielä tarpeeksi antaneeksi ja haluan vielä lisää?

Oman seuran kanssa tämän cupin järjestäminen oli mielestäni mutkatonta. Oli hieno huomata että siellä oli selvät pelisäännöt sponsoroinnin suhteen, eli minun oli helppo hypätä kelkkaan mukaan. Sain myös luvan palkita omilla ruusukkeilla ja kokonaiskilpailun parhaat. Tämä on siis minun yksi hyvin pian täyttyvistä unelmistani, mitä en vieläkään voi täysin ymmärtää!

Se mihin nyt olen joutunut, on pokaaliloukku! Päätin jo aikaisemmin että mitalit eivät tähän cuppiin sovi, mutta en hylännyt ikinä mielessäni pokaaleja, vaikka kovasti väitin ettei mitään sellaista ole tulossa. Onko se sitten liikaa? Mihin minä sen rajan nyt vedän? Löysin jo nopealla selaamisella aivan täydelliset pokaalit (huomaa linkki!), jotka eivät ole aivan tavallisen pokaalin näköisiä ja mielestäni sopivat täydellisesti tähän cup henkeen. Mutta meneekö tämä tosiaan nyt korkealta ja kovaa yli? Minun tuurillani eivät ole edes mitään halpaa kamaa ja kaikenlisäksi ei mitään pikku pokaaleja (isoin olisi n. 47cm).. Tietenkin löysin monia muitakin aivan järjettömän ihania pokaaleja jotka omaan silmään kelpaisivat jaettavaksi ja myös erilaisia lasipokaaleja jajaja.. 

Jos mietitään järjellä, cupissahan on huisin hyvät palkinnot. Molemmissa osakilpailuissa rahapalkinto (+ aivan mahtavat ruusukkeet), kokonaiskilpailun kolmelle parhaalle rahapalkinnot, voittajalle loimi ja paras suomenhevonen palkitaan myös. Lisäksi haaveilen näitä pokaaleista! Ja edelleen suurin pelkoni on että teen tämän kaiken turhaan ja emme saa osallistuneita.. Ehkä se on turha pelko?

Nyt ollaan siis pahasti loukussa..
Missä vaiheessa sinun mielestäsi mennään överiksi?
pahoittelen myös tämän päivän tuplapostausta, muistakaa katsoa valloittava video alempaa!

Kommentit

  1. Älä huoli Senni! Mä olen suunnitellut osallistuvani ainakin mutta näitä palkintopostauksia mä en kyllä kestä :D Ihan superhienot palkinnot on selkeesti tulossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mikä vika näissä on :D Mä en voi sille mitään et oon niin innoissani et on pakko hehkuttaa!

      Poista
  2. Maksatko nuo kaikki siis ihan itse ? :o

    VastaaPoista
  3. Mielestäni pokallit alkaa mielestäni mennä yli, sellaiset aivan toodella pienet (varmaan pienintä kokoa mitä niitä edes saa) on vielä ok. Tämä on kuitenkin "vain" pieni kisa/cup, ei mikään suomenmestaruus ;). Jos itselläni olisi hevonen jolla kisata olisin heti ilmoittautunut, enkä vain palkintojen takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen niin jotenkin nyt omistautunut tälle, vaikkei tämä olekkaan iso cuppi :) Pokaali on voimakas sana, jos vaikka sittenki ostetaan öö.. pysti? tai joku lasiplakaatti!! ehh.. en meinaa antaa periksi ollenkaan :D

      Poista
  4. Nuo ruusukkeet on kyllä niin hienot! Ja mä oon vähän samaa mieltä kun Anonyymi, että ei tohon mitään ainakaan kovin isoja pokaaleja tarvitse. Jos jotkut haluat niin sellaiset pienet ja hillityt, vaikka tuo sun linkittämä pokaali todella hieno olikin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suunnitelmissa muutoksia kun löysin aivan ihanat pienet pystit, jos sitten sellaiset ;) Uusia ruusukkeita saapui juuri, niistäkin tulossa vielä postaus! *innoissaan*

      Poista
  5. Osallistun ponskini kanssa! :D

    VastaaPoista
  6. Pokaalit ehkä alkaa olla jo vähän liikaa, säästät ne sitten siihen joskus tulevaisuudessa sponsoroimaasi iiiisoon juttuun eikö ;)? Mutta ihana kun jaksat nähdä vaivaa!

    VastaaPoista
  7. pienet pokaalit on ihan tarpeeksi, noi rusetit on jo niin hienot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitoksia! :) uusien ruusukkeiden esittelyä tulossa myös ;)

      Poista
  8. Voi ei, mä en pääse tuonne kisoihin. :/

    VastaaPoista
  9. Heh nuo pokaalit on kyllä melko ruhtinaaliset :D näyttää vähintäänkin SM palkinnolta. Mielestäni ei enää pokaaleja, kun on jo muutenkin noin mahtavat palkinnot! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, totta :D Mutta aivan mielettömän hieno pokaali kyllä!

      Poista
  10. Ei pokaaleja tarvita kun palkinnot ovat muutenkin niin hulppeat! Ehkä sitten seuraaviin karkeloihin.. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov