Taantuma alkeisratsastajaksi

Lauantaina kisojen jälkeen hoidettiin Sallan kanssa Pyry nopeasti kotona ja sen jälkeen suunnattiin kohti Someron hevosharrastekeskusta. Olin tosiaan ostanut 10 kerran kortin 2x viikossa tunneille. Joku saattaa ihmetellä miten minulla on aikaa, mutta eihän minulla sitä olekkaan kun teoriassa lauantaisin ja sen takia sainkin sovittua, että ratsastan tuplatunnit lauantaina: ensimmäinen tunti koulua ja toinen esteitä. Seuraavaksi jotakuta saattaa ihmetyttä (kuten myös ratsastuksenopettajana toimivaa Helenaakin kiinnosti ;)) että miksi. No.. Ei se ole niin yksiselitteistä! 

Olen käynyt aikaisemminkin ratsastuskoulussa  vaikka minulla oli omia hevosia. Minusta on mielenkiintoista ja kehittävää oppia ratsastamaan monenlaisia hevosia. Ratsastuskouluhevoset eivät ole välttämättä niitä helpoimmasta päästä olevia, vaikka tasaisia puksuttajia ovatkin. Se tulikin tosiaan lauantaina huomattua..

Ratsuksi minulle oli merkattu molemmille tunneille 2003 syntynyt noin varovaisella arviolla 160 senttinen ratsu/risteytysponiruuna Ruu eli Rodsandier. Ruu oli karvainen ja kapea, hieman lihaksettoman oloinen erittäin kiltti, lempeä ja karsinassa tosi tasaisen rauhallinen tapaus. Innokkaana tuntilaisena olin jo tuntia ennen tunnin alkua tallilla tutustumassa tallin tapoihin ja tulevaan ratsuuni. Rauhassa laitoin Ruuta kuntoon ja samalla kyselin muilta tuntilaisilta millainen se on, millaiset käytännöt on, pitääkö olla mukana raippaa tai kannuksia jne. Lopulta päädyin menemään ilman kumpaakaan ja näin ollen sain itselleni aikaan kunnon rääkkitunnit kuin sain keskittyä kokoajan 110% siihen että tahti säilyisi edes suunnilleen samana.

Aloitettiin koulutunnilla. Tosiaan Ruulla oli varmaan sellainen 16 tuumainen synteettinen koulusatula mihin yritin tämän pullanturvoittaman takapuoleni tunkaista. Pohdin jo kovasti että lyyhistyykö raukkaparka näiden kahden tunnin aikana alleni, mutta nyt jälkikäteen voin todeta että hyvinhän se meni. Koulutunnilla tehtiin ihan perusasioita, toiseen (opettajan päähän) tehtiin pääty-ympyrällä askeleensisäisiä siirtymisiä puoliympyrää (eli esimerkiksi ravissa ravia - keskiravia - ravia) kaikissa askellajeissa ja toisessa päässä voltti ulospäin käyttämältämme uralta. 

Alussa hain heti vähän tuntumaa ja tasaista rytmiä menoon. Ruu vaikutti hieman hitaalta pohkeelle, lisäksi sillä oli tapana kytätä toista maneesin päätyä ja jos joku hevosista säpsähti, se otti siitä hyvän syyn provosoitua ja pinkaista karkuun. 

Käynnin jälkeen alettiin työskentelemään ravissa, ensin keventäen ja hieman myöhemmin harjoitusravissa. Ruulla oli kivat tasaiset ja helpot liikkeet, mutta hitto että se oli kamalan vaikea saada tasaisesti tuntumalle. Kokoajan piti miettiä itse että jalka ei purista, mutta kuitenkin tahti pysyy ja se liikkuu eteenpäin, samalla hieman hakea erittäin rennolla kädellä sitä tuntumalle, sillä samantien jos käsi pikkaisenkin muuttui liian paikoillaan pysyväksi (miksen nyt keksi sitä sanaa mitä haen, tarkoitan siis että jos se käsi jäi vähänkin tavallaan vetämään tai otti liikaa / liian kovaa tuntumaa) tuntui että herra Ruu katseli yläkautta silmiin. Tosin alussa ravissa se teki sitä muutenkin, piti oikein keskittymällä keskittyä että sai sitä edes ensin liikkumaan ja sitten hieman tasaisemmalle tuntumalle.

Tässä oikein tyypillinen esimerkki siitä miten kävi kun Ruu jännittyi; johtui se sitten kuskin epätasaisesta kädestä tai pelottavasti maneesipäädystä. 

Helena keskittyi todella hyvin myös istuntaani joka on siis isoin ongelma kohtani ja myös yksi monista syistä miksi tunnille menin. Itseasiassa se on hyvä kun joku kokoajan hokee sitä istu suorassa, kyljet suoraan, älä kallistu ulos, jalka alas.. ja ynnämuuta loputonta korjauslistaa. Lopulta kun tarpeeksi kauan kuuntelen sitä niin jossain vaiheessa se vain iskoistuu takaraivoon ja kuulen sen äänen takuulla myös omilla hevosillani ratsastaessa.

Ravissa piti kiinnittää myös huomiota siihen, että kun sain Ruun liikkumaan, saisin sitä myös hieman nostamaan selkää ylemmäs ja polkemaan takasillaan paremmin alle. Eli hieman ajatusta eteen ja ylös samalla kun tahti piti pysyä samana eikä saanut tulla askellajin sisäisiä temponvaihteluita (muuta kun tietenkin kun tehtiin tehtävällä). Työstinkin ihan reilusti sitten ympyröillä ja volteilla, myös tehtävien ulkopuolella hakien Ruuta paremmin jalasta eteen. Huh että oli hiki! Oli muuten hauska huomata se ero mikä on helposti ratsastuskoulussa ja valmennuksissa. Kun tunnilla annetaan tehtävä, helposti jäädään ns. odottelemaan vuoroa kun toiset tekevät tehtävää. Minä kun taas tottuneesti työstin kokoajan Ruu-raukkaa pyöritellen sitä tehtävien välissäkin ympyröillä reilusti taivutellen ja parempaa tuntumaa ja tempoa hakien. 

Ennen laukkaa olin saanut jo raviin yllättävän hyvää tatsia, askel oli jo vähän lähtenyt pitenemään ja jossain määrin sain vähän takajalkoja mukaan ja selkää ylös. Kokoaja  hyvät pätkät lisääntyi, vaikka edelleen piti kokoajan olla tarkka tahdista, kädestä ja omasta istunnasta. Työskentelyä työskentelyä! Laukkaan asti kun päästiin niin voi apua. En saanut edes laukkaa mitenkään hallistusti nousemaan. Hirveällä puserruksella sain sen pari kertaa nostettua ja pari kertaa lopussa nousi jo ihan mallikkaasti niin että sillä olisi kouluradalla voinut hyvänä päivänä saada kutosen. Ihan alkeistuntilaisfiilis jylläsi takaraivossa sillä hetkellä! 

Tunti meni yllättävän nopeasti ja kokoajan loppua kohden Ruu parani ja parani ja loppuraveissa alkoi tulemaankin melko rentoa ja kivaa ravia, mitä ei ihan niin kamalasti tarvinnyt puskea ulos mitä alku tunnista. Helenalta tuli - huh onneksi - ihan positiivista palautetta, ei kuulemma ole itsestään selvyys tuo Ruun ratsastaminen ja näytti ihan tyytyväiseltä. Joka tosiaan oli huh, helpotus. Vaikka olikin ihan alkeisratsastaja fiilis! 

Välikäyntejä kävelin siinä tovin ja annoin Ruun hengähdellä kunnes vaihdettiin sille estesatula. Estetunnilta Salla otti enimmäkseen videota, mutta koska ou-mai-kaad mitä ratsastusta kuskilla oli, saatte tyytyä vain lopputunnista hypättyyn pieneen rataan. Ruu oli sen verran hyvin avuilla tuon koulutunnin jäljiltä, että sain keskittyä nyt enemmän heti vain hakemaan tasaisuutta. Piti pitää huoli ettei puomeilla rytmi muutu ja tämä olikin melko helppoa - vaikka taas jälkikäteen kuulin ettei itsestään selvyys - ja puomit menivätkin sujuvasti. 

Ruu oli aivan super hauska tapaus hypätä! Oikea unelmaratsastuskouluhevonen. Vei tälläisen tumpelon jokaisesta esteestä yli! Ongelmanahan minulla oli se, että haluan kovasti kontrolloida paikkoja ja Ruu puolestaan tarvi laukkaa eteen hyvän paikan löytymiseen. Sen takia piti vain olla kädestä rento ja ajatella laukkaa laukkaa ja laukkaa. Teinkin aina alkuun kierroksen ihan vaan laukaten niin että sain jotain ajatusta laukkaan ja sitten aloitettiin aina tehtävä. Siinä keskivaiheilla tuntia olin edelleen ihan hukassa ja ratsastin tosiaan kuin alkeistunnilla ohjaillen hevosta minne sattuu (ja se kun kiltti oli niin meni sinne minne pyysin). Toiseksi viimeisen pikkuradan jälkeen vähän jopa suivaannuin itselleni kuin ihan häpeän puna nousi kasvoille mokailujeni takia. Kuinka vaikeaa voikaan olla hypätä hevosella jolla täytyy ajatella kokoajan enemmän eteenpäin? Omat hevoset on enemmän sitä "soosoo" sorttia, että tämä oli taas pitkästä aikaa valaiseva kokemus!

Loppupeleissä kaikkien, oli sitten kyseessä reipas tai laiskempi kaveri, on sanoma sama; hyvä rytmi = hyvä ponnistuspaikka. Se nähtiin kyllä tälläkin kertaa ja samaa toistetaan kokoajan myös omien hevosten kanssa. Kehittävää ja erittäin mielenkiintoista tämä tunnilla käyminen! Videolla näkyy siis viimeinen rata mitä hypättiin, viimeinen este hipoo varmaan sitä 90 cm, hurjan jännää oli kuskilla, mutta tämä viimeinen kierros oli jo oikeasti tunnin mittapuulla erittäin hyvä, pääsin jopa hieman sisälle siitä miten Ruun kanssa pitää esteille tulla! Wuhuu, bileet!

Wuhuu! Oli kyllä todella mielenkiintoista ja taas jälleen kerran silmiä avartavaa. Ensi viikon lauantaina otetaan taas tuplatunti ja sen jälkeen on tauko kun ollaan Horse Fair messuilla. Minusta tuli oikein innokas tuntilainen, innolla odotan jo tulevia tunteja, erittäin mielenkiintoisia, vaikka perusasioita kokoajan tehdäänkin ;)