Siirry pääsisältöön

Nuorisotoimintaa

Sunnuntaina olikin melkoisen vauhdikas päivä! Ensin kävin aamusta ratsastamassa Pyryllä kentällä kunnolla koulua, mikä oli tosi hyvä vaihtoehto taas "pitkästä aikaa". Itselle jäikin siitä tosi hyvä fiilis, sillä huomaan miten itse olen kehittynyt ratsastajana. Voisin itseasiassa kirjoittaa tästäkin vielä oman postauksen. Pyry oli kuitenkin aluksi tyypilliseen tapaansa yliherkkä kaikelle ja sinkaisi joka suuntaan pienestäkin avusta. Määrätietoisella ja rauhallisella, systemaattisella ratsastuksella sain sen lopuksi tosi kivaksi johon olikin hyvä lopettaa. Hiki tuli puolin ja toisin, mutta kotiin mentiin hymyssä suin!

kuva viime syksyltä, mutta ratsastuskerta saman tyylinen, pienen haparoinnin kautta onnistumiseen.

Pyryn jälkeen alkoikin sitten se viikon viimeisen päivän jännin osuus. Nuorisotoimintaa! Kolmen aikaan alettiin pistämään poneja, eli tässä tapauksessa Mollaa ja Miinaa kärryily kuntoon. Mukana oli Jenna, Elsa, äiti ja minä. Jenna ja Elsa ottivat Miinan ja me äidin kanssa mentiin Mollan kärryillä. Tämä oli siis toinen kerta Miinan kanssa kärryillä! Valjastus ja kärryt menivät tälläkin kertaa onnistuneesti, liikkeelle lähdössä oli pientä haparointia suunnan kanssa, mutta sitten se lähti erinomaisesti rullaamaan! On se poni vain fiksu tapaus ja oppii niin hirmuisen nopeasti!



Ponien kärryily tuokion jälkeen siirrytiin Herkun luokse, joka saikin tänään hieman poikkeavan varustuksen: ratsastusvarusteet! Ja tietenkin pinkkinä, minkä muunkaan värisenä. Apukädeksi liinan päähän valitsin Karin, jolla ei ole kokemusta vielä niin paljoa, mutta voimaa ja reaktiokykyä sen edestä. Ja se kuuntelee mitä pyydän sitä tekemään, mikä auttaa hirveästi.

Sitten tähän väliin muutama sananen ihan ylipäätään meidän tekemisestä. On tuhansia tapoja miten nuorten kanssa edetään kuten tuhansia ihmisiä joita niiden kanssa tekee. Ajatus tasolla Herkku on kuitenkin jo ollut pitkään kärryhommissa, joten tekeminen itsessään ei ole sille uutta, kuten ei myöskään varusteet. Tilanteesta tahdottiin mahdollisimman mutkaton ja tarpeeksi nopea. Eli ei jäädä ensin juoksuttamaan 10 minuuttia suuntansa ja sen jälkeen taputellaan vartti satulaa. Ei, vaan noustaan selkään ja aletaan töihin. Yleensä nuoren kanssa on myös se, että liinan päässä määrätään vauhti. Nyt kuitenkin jälleen kun on kyseessä nuori, joka jo ymmärtää esimerkiksi ohjalla pidättävän vaikutuksen paremmin kuin äänellä liinan päästä (ja kyllä se nekin ymmärtää, mutta hieman viiveellä) otettiin mielummin niin, että minä määräsin vauhdin ja suunnan ennemmin kuin liinan päässä. Ehkä sen takia tälläisen jo pitkällä ravikoulutuksessa olevan suomenhevosen kanssa tekeminen onkin helpompaa!

Sitten hieman pohjustusta Herkusta. Herkku on siis tosi fiksu ja asiallinen nuori edelleen, mitä nyt sillä on hieman tuo orimaisuus tullut esiin, mutta emme pitä sitä mahdottomana, lähinnä vain ensimmäisenä keväänä jolloin se on herännyt. Se keskittyy kuitenkin tekemiseen aina vähintään 95%. Ainut sellainen todella huono puoli siinä on, että se on kärsimätön. Ymmärtäähän sen, menohaluja on kuin pienessä kylässä niin ei siinä kovasti ehkä jarruttelemaan. Tämä näkyi jossain vaiheessa ikävänä käytöksenä kärryjen kanssa lähdettäessä: Aina kun sen irroitti puomilta, se lähti siitä kahdella jalalla. Tämä kuitenkin saatiiin nopeasti opetettua pois ja nykyään puomilta lähdetään reippaasti, muttei suinkaan kahdella jalalla.

Mutta sitten itse ratsastukseen. Tämä sessio ei tosiaan varmasti 10 minuuttiakaan kestänyt, mutta oli sitäkin opettavaisempi tuokio kaikille osapuolille. Käveltiin Herkun kanssa kentälle, Kari otti kiinni ja itse nousin jakkaralta selkään. Hieman ei toteutunut visio rauhallisesta selkään noususta ("pistän rauhassa jalustimet jalkaan ja sitten vasta liikkeelle"), mutta Herkku otti tilanteen kuitenkin asiallisesti. Kuunteli hyvin kun juttelin sille selässä ja rauhoittui nopeasti kävelemään. Päivän teemana olin ihan vain kävellä ratsastaja selässä, testailla ymmärtääkö se yhtään kääntäviä / pidätteviä apuja (miksi ei ymmärtäisi..) ja harjoitella kärsivällisyyttä muutamalla pysähdyksellä. Rehellisesti sanoen en tässä vaiheessa edes muistanut että sillä on ollut kärsivällisyyden kanssa ongelmia.


Ensimmäinen pysähdys olikin oikein hieno. Se malttoi ja seisoi nätisti ja sai kovasti kehuja. Taas käveltiin kierros ja otettiin uusi pysähdys. Nyt Herkku olikin sitä mieltä että kun vauhtiin päästiin niin ei tässä mitään stoppeja aleta tekemään. Ensin se alkoi menemään sellaisella kippuralla eteenpäin, rauhoitin sitä äänellä ja ihan puskan takaa se pomppasi pystyyn. Olin hetken ihan ulapalla, mutta pidin itseni vielä satulassa. Sitten se tuntui että se tulee alas, mutta ei, se pomppasi vielä korkeammalle. Hetken siinä mietin että perkule, heittääköös se selälleen tässä, mutta onneksi Kari reagoi maassa liinan kanssa ja sai sen nykäistyä "oikeaan suuntaan" ja herra palasi takaisin neljälle jalalle. Jalustimet takaisin jalkoihin kunnolla ja uudestaan pysähdys. Ilman minkäänlaisia ongelmia. Suunaan vaihto ja muutama pysäytys jotka olivat todella hyviä ja siihen olikin tosi hyvä lopettaa.

Lopulta päädyttiin tulokseen, että tämä kerta oli erinomainen ensimmäinen kerta! Se että se teki tyypillisen pomppimisensa ja siitä kuitenkin jatkettiin normaalisti oli työvoitto ja ehdottoman tärkeä sellainen. Herkku on niin pirun nopea oppimaan niin hyvät kuin huonotkin tavat, että tämä oli vain hyvä. Pysyin kyydissä ja tilanne saatiin rauhoitettua. Kyllä silti tallissa vähän jalat tärisi, oli se sen verran jännää kuitenkin.


Pakko hehkuttaa miten kiva näiden nuorten kanssa on toimia. Ne oppivat niin nopeasti ja tekevät asioita niin mielellään. Herkku lähtee kohta kesäksi laitumelle, joten otetaan vielä toinen kerta selässä ja sen jälkeen saa pohdiskella asioita rauhassa.

Kommentit

  1. Mä jo ajattelin, että vihdoin saan vastauksen siihen, miten ratsuihminen kouluttaa hevosen ratsuksi. Mutta ei.. Teitkin asian normaalilla, helpolla ja ennen kaikkea normaalilla tavalla. Oman 6 v ravuriruunan opetin kantamaan ihmisen kahdessa päivässä. Ensimmäisenä päivänä istuin selässä käytävällä ja toisella päivänä vain hevosen kentälle ja nousin selkään. Ei mitään ongelmaa. Teetkö vielä "ravurit vs. ratsut" postauksia? Olisi kiva kuulla sun mielipide varsoista ja niiden koulutuksesta sekä yleensäkin hevosten käytöstavoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo ymmärrän mitä tarkotat! :D Teen vielä vastakkainasettelupostauksia, mutta se vaatii taas hieman pohtimista joten saadaan hetki odotella. Kiitos vinkistä pistän heti listaillen asioita :)

      Poista
  2. Mikset vastaa kommentteihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan ehtiä vastaamaan kommentteihin aina kun on aikaa :)

      Poista
  3. Kiva että laitoit tästäkin videota, kiva seurata Herkun edistymistä, on se vaan komea! Vähän jo jännitin et hui näkyykö ne hyppelöt tällä videolla mutta ei :D Ja oon edelleen sitä mieltä että sulla on näissä videoissa aina parhaat kommentaattorit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, joo! :D Elsa jähmetty just sillon kun tapahtu, annetaan se sille anteeks ;)

      Poista
  4. Mulla olisi vähän kysyttävää tuosta kisamatkalla championista :)
    Eli voiko mukaan ilmoittaa hevosia, joiden rotu on tuntematon (käytännössä pv) tai ratsuponi, vai pitääkö hevosten olla puhdasrotuisia?
    Olisi myös kiva jos vielä lähempänä kirjoittelisit vähän normaalista mätsärikäyttäytymisestä ja siitä millä varusteilla päivään pitää varautua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttely on avoin kaikille rotuun tai roduttomuuteen katsomatta :) kirjoitan vielä mätsäri postauksen lähiaikoina!

      Poista
  5. Hei, huippua! Tätä nuorisotoimintaa lisää! On niin ajankohtainen omalla kohdalla että onpas kivaa lukea! Oman suokin selkään ensimmäistä kertaa olen ajatellut kivuta ensi viikonloppuna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla! :) Eiköhän näitä tänne tipu tasaisin väliajoin :)

      Poista
  6. Mä olen monen ratsastamattoman hevosen opettanut selkään menoon tallinkäytävällä. Mulla ei tulis mieleenkään vaan pompata hevosen selkään ekaa kertaa kentällä. Suosittelen oikeesti teillekkin seuraavalla kerralla..mukavia useita toistoja ja sitten vasta ulos =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei ensi kertaa ulkona? Oman selkään menin ensi kertaa ulkona(ajo-opetettu), kaksi ekaa kertaa taluttajan kanssa ja jo kolmannesta kerrasta saakka olen mennyt aina ilman taluttajaa. Tosin meillä ensi kerrat kyllä roikuttiin mahallaan selässä, ihan noin suoraan en selkään pompannut. Liinan päässä en koskaan ole nuortani ratsastanut. Niin maastossa kuin kentälläkin ilman taluttajaa. Tallin käytävällä selkään meno taas mielestäni on hieman kyseenalaista, joten tapoja lienee lähes yhtä monta kuin tekijöitäkin :)

      Poista
    2. Tosiaan kuten tekstissäkin sanoin niin hommasta tahdottiin mahdollisimman simppeli, eli tehtiin kuten oltaisiin normaalisti lenkille lähdetty, mutta tällä kertaa noustiin selkään :) Eikä siinä mitään ihmeteltävää sen enempää ole, ajo-opetettu se kuitenkin on jo ennestään.

      Ja pakko sanoa että minustakin tallikäytävällä selkään meno kuulostaa tosi kyseenalaiselta, mutta kuten sanoin, tapoja on yhtä monta kuin tekijöitäkin :)

      Poista
  7. Eikö Senni juuri kirjoittanut että tapoja on yhtä paljon kuin tekijöitäkin? Samalla tavalla me ollaan totutettu hevosia ratsastajaan. Ylimääräinen juoksutus ja ratsastajan nousu ja lasku edestakas selkään vain hermostuttavat hevosta. Ja ajolle opetetut hevoset eivät yleensä ole moksiskaan ratsastajasta :)

    VastaaPoista
  8. Jostain syystä en pysty vastaamaan tohon Emmin viestin alle, mutta siis. En tajunnut sun viestistä yhtään mitään. Voisitko vähän avata ideologiaasi?

    VastaaPoista
  9. Heippa! Oli pakko tulla katsomaan onko pojissa samaa näköä, onhan niissä!Olin lauantaina radan jälkeen sen verran muissa ajatuksissa että toivottavasti en vaikuttanut tylyltä. Hassua tämä samannäköisyys vaikka samaa sukua ei löydy, paitsi vieteri. Ja samaa säpäkkyyttä taitaa löytyä myös. Hyvää jatkoa teille, kyl nää nuoret on parhaita! Terkuin lerkkanalaisen pikkupojan omistaja/ratsastaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ollut yhtään tyly ei hätää! :) On kyllä hämmentävä yhdennäköisyys vaikkei suku yhtään tästää, hienoja poikia molemmat! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov