Siirry pääsisältöön

Herkun ensimmäinen: Estekilpailut Tammelassa 22.4.


Itseasiassa idea oli vain sellainen puolivillainen heitto joskus kuukausi sitten. Että menen Herkulla puomiluokkaan Tammelaan. Kentällä ratsastuskertoja ylipäätään on niin vähän, että olisihan se melkein puolihullua! Kuitenkin silloin kuukausi sitten koitettiin ylittää puomeja ja Herra jopa piti siitä. Lopuksi hypättiin oikein 30 sentin kokoinen kavaletti. Aika hurjia oltiin!

Mutta siitä se ajatus sitten lähti. Oltiin jokatapauksessa menossa Tammelaan Mollan kanssa suomenpienhevoscuppiin keräämään pisteitä, joten miksikäs ei otettaisi oriakin mukaan katsomaan puomeja, kun sellaisia kerran oli tarjolla. Hyvää harjoitusta kaikilta kannoilta, ympäristöt, johteet, puomit, radat, verkat, kaikki!

Aamulla heräsin aikataulusta hieman myöhässä ja kiidin tallille. Porukoilta lähdettiin reippaasti Elsan kanssa Herkun luokse, missä pistin sen nopeasti kuntoon. Koska se on nyt ollut hieman villi, päätin että juoksutan sen ennen kuin lähdetään. Kentällä juoksutin kaikki askellajit läpi ja Herkku tuntui ihan sopivan rauhalliselta, joten ei muuta kun kuljetusvarusteet niskaan ja menoksi.

Ajallaan oltiin kisapaikalla ja kävin vielä Jennan kanssa kävelemässä radan. Jenna hyppäsi Mollan kanssa verkkaluokaksi 50cm ja sen jälkeen pienhevoscupin 60 cm. Rata oli mukavan yksinkertainen, mutta oli myös kiva, että esteillä oli paljon johteita ja "pelokkeita", tömä oli erinomaista harjoitusta Herkulle ja olin ihan varma että se ei suostu menemään varmaan yhdenkään puomikasan yli. Sillähän on tosiaan niitä puomeja menty tasan kerran ennen kisoja. Heh.

Herkku oli hieman hermostunut alas ottaessa, mutta saatiin se yhteistuumin nopeasti kuntoon. Ei muuta kun hyppäsin selkään ja mentiin maneesiin verkkailemaan. Hitto oli muuten kuuma siellä maneesissa! Tammelassa on sellainen kasvihuonemaneesi ja se oli aivan julmetun lämmin kun aurinko paistoi. Oikein hiostava. Verkassa Herkku oli vähän pöheli, sen piti oikein välillä pomppia kun pupujussin.. Puomit se ylitti kuitenkin kuin vanha tekijä ja pientä pöhelöintiä lukuunottamatta käyttäytyi hyvin ensikertalaiseksi.
 

Koska meinasin saada maneesissa lämpöhalvauksen, ei viihdytty siellä pitkään vaan tultiin mielummin pihalle kävelemään. Siinä Herkulle iski pien paniikki, sillä kaikki kaverit jäivät vielä maneesiin. Niinpä otin Karin varmuuden vuoksi kävelemään narunpäähän, että jos vaikka sattuisi käymään niin huono tuuri että selästä tipun, niin ei olisi sitten ori heti karkuteillä.

Yllättävän pitkän kävelytuokion jälkeen saatiin mennä kentälle. Ensin kävelinja sitten ravailin ympäri kenttää ja hämmennyksekseni huomasin, ettei se kytännyt mitään. Ei siis kirjaimellisesti mitään. Johteet ja kaikki oli sen mielestä ihan normaalitilanne. Onhan siis se hienoa huomata miten viksu kaveri oikeasti onkaan. Kun tuomari ja toimihenkilöt oli valmiina, ei muuta kun aloittamaan. Saatiin lähtömerkki ja ei kun menoksi.

Huvittavinta radalla oli se, että Herkku oli ihan kuin se olisi ennenkin mennyt. Se oikeasti meni radan ihan rutiinilla. Puomikasojen jälkeen nousi aina laukka, linjat se laukkasi tasaisesti oikeilla askeleilla ja aina suunnan vaihduttua vaihtui myös laukka. Anteeksi, mutta miten tuo hevonen voi tuollaiset asiat edes ymmärtää, se on vielä niin vihreä ratsataessa, että todellisuudessa sen pitäisi olla radalla aivan kamalan näköistä säätämistä! Ei sillä, voin sanoa että puomiradan ratsastaminen on tuhat kertaa 110 cm kokoisen esteradan ratsastamista vaikeampaa. Oikeasti, miten puomiluokan voi ratsastaa siististi? En minä vain osaa. Onneksi sentään hevonen oli niin hieno, että videon voi laittaa näytille.





En vaan voi olla hymyilemättä kun katson tuota videota! Herkku menee niin kovin tosissaan, mutta korvat tötteröllä. Se selkeesti tykkää hommasta, vaikkei sillä ole siitä vielä kunnolla tietoakaan. On muutenkin ihana nähdä miten paljon positiivisemmaksi sen on kaikessa liikutusessa tullut, nyt se haluaa liikkua niin ratsain kun kärryiltäkin, on tosi ihana huomata se!

Tässä välissä odoteltiin kun muut hyppäsivät eri korkeuksilla ja odoteltiin kun Jenna menee. Herkku oli tosi rauhallinen, ihan kun se olisi ollut sillain "jaha, työt tehty, voin ottaa lunkisti"- Ei välittänyt yhtään ympärillä pyörivistä tammoista, vaan seistä nökötteli ihan löysin ohjin. Jenna baanatteli radan Mollan kanssa puhtaasti, jee! Kun kaikki oli hypännyt päästiin palkintojen jakoon. Juuri tälläiset tilanteet ovat sitä hyvää harjoitusta. Siellä oli Herkun lisäksi neljä tammaa ja Herkku seisoi niiden välissä. Ja ei mitään. Hän käyttäytyi taas niin hyvin! Kunniakierros ja kaikki, ihan meni kun vanha tekijä!



Laitettiin tässä vaiheessa Herkku pois, sillä se taas hermostui kun jäi yksin ja muut menivät verkkailemaan. Äiti oli auttamassa Jennaa verkassa ja laitettiin Elsan ja Karin kanssa Herkku nopeasti koppiin. Saatiinkin herra juuri valmiiksi ja sitten kipiteltiin pikapikaa katsomaan kun Jenna meni vielä suomenhevoscup luokan. Rata oli jopa parempi kun 50 cm ja sieltä ne baanattelivat luokkavoittoon! Jee, taas kerättiin cuppi pisteitä! Hieno turbomummo ja Jenna!



Molla the rusettihai! Ja ihanaa oli kun Elsa sai ikuistettua tämänkin päivän ihanilla kuvilla! Näin hyvää päivää jatkettiin vielä Pyryn kanssa maastoesteille, mutta se taitaa olla jo seuraava tarina. Siihen asti jälleen näkemiin!

 Muistatteko te teidän tai hevosenne ensimmäiset kilpailut?

Kommentit

  1. Herkku on kyllä nimensä mukainen Herkku ;) Hieno hepo sulla!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov