Siirry pääsisältöön

Kysymyksia ja niihin vastauksia

Eli nyt on aika sitten vastailla niihin teita mielta askarruttaviin kysymyksiin. Elokuun viimeisena paivana sain monia kivoja vinkkeja ja ehdotuksia mita kirjoittaa blogiin ja nyt tassa postauksessa kasitellaan niita minuun vaikuttavia. Lupaan etta pian kuullaan myos niita Suomen kuulumisia joten malttakaahan odottaa. Vaikka tiedattehan miten paljon minunkin sormeni jo syyhyavat paasta kertomaan miten siella menee! Mutta eikohan jo aloiteta ;)

Kiia kysyi: Miksi lähdit juuri ravitallille? Miten päädyit juuri siihen talliin jossa nyt olet?
Olen itseasiassa kysynyt tata kysymysta itseltani useita kertoja, mutta en osaa antaa siihen yhtaan jarkevaa vastausta. Kaiken jarjen mukaan en olisi ikina valinnut ravitallia, mutta koska sellainen mahdollisuus minulle avautui.. Kai siihen oli vain tartuttava. Itseasiassa pelkasin ihan hulluna tanne lahtemista ja mielessani vaivasi kokoajan etta mita jos en osaa mitaan ja olen ihan idiootti siella. Varsinkin kun pitaa puhua viela kielella mita ei todellakaan osaa patkaakaan. Mutta niin sita vaan parjasi heh.

Ensimmaiseen tyopaikkaani paadyin Petran kautta. Petra oli ollut siella aikaisemmin jo kolme kuukautta toissa joten kun han paatti lahtea vuodeksi sai han minut suostuteltua myos mukaan. Joten vahan sillain vahingon kautta paadyin ensimmaiseen paikkaan siis ja siella vietinkin ensimmaiset 8kk harjoitellen mita ravielama taalla pain maailmaa on. Toiseen tyopaikkaan paadyin vahan vahingossa, silla se oli vahan sellainen nopea vaihto. Tiesin pomoni ennaltaan joten kuten joten lahin hyppaamaan tuntemattomaan uskaliaasti. Toisessa tyopaikassa vietin aikaa noin 4 kk. Nykyiseen tyopaikkaan paasin tuttujen avulla. Kun olin lahtemassa ensimmaisesta tyopaikasta yksi puolituttu treenari sanoi etta jos joskus tarvitsen tyopaikkaa ole haneen yhteydessa. Ja kun sita tarvitsin niin otin yhteytta ja han auttoi minulle loytamaan taman paikan. Eli aikalailla on saanut luotua kontakteja ja sita kautta aina loytanyt uuden paikan.


Pinja kysyi: Mua kiinnostaa savien käyttö sielä päin maailmaa kun näyttää että laitatte sitä myös kavioihin, miksi? 
Taalla niinkuin muuallakin maailmaa on kaikilla vahan erilainen kaytanto miten tai milloin savea kaytetaan. Kun tyoskentelin Melanderilla me kaytettiin saveja aina hiittien jalkeen niin, etta savi levitettiin kavionpohjasta polviin asti. Simonsilla puolestaan ei ikina (kukaan muu kuin mina tarvittaessa) kayttanyt saveja. Kavioon laittaessa se toimii samalla tavalla kun muuallakin, viilentaa sita aluetta.

Lisaksi taalla kaytetaan niin kutsuttua Hoof Packingia eli pakataan kavio saveen. Tata olen tehnyt kaikissa kolmessa paikassa. Jos hevonen on esimerkiksi kavioistaan vaivainen, savi rauhoittaa ja viilentaa kaviota. Niita ei kuitenkaan voi pakata 2 paivaa pidempaa, silla lisaksi se pehmentaa kaviota niin  paljon. Eli lahinna saven vaikuttavia ainesosia halutaan hyodyntaa niin etta silla poistetaan kipua ja viilennetaan kaviota.

Entä miten varsoja valmennetaan? Niillähän ajetaan kaikilla melkein kilpaa paljon nuorempana kuin suomessa, päättyykö niiden kilpaurat aikaisemmin? Minkä ikäisiä ovat vanhimmat kilpaa juoksevat hevoset olleet, joihin olet sielä törmännyt? 
Varsojen valmentamista on hirvean vaikea avata, koska taalla jokainen tekee vahan tavallaan. Talla hetkella missa olen toissa, varsat ns hiittaavat kaksi kertaa viikossa eli tiistaisin ja lauantaisin. Toisena paivana ne vain holkkaavat porukassa ja toisena paivana ajetaan yksi reippaampi maili etta nahdaan missa vaiheessa kukakin varsa on. Loput paivat varsat holkkaavat radalla noin 4-6 mailia. Varsojen kilpaura alkaa kaksi vuotiaana jos ne on pysynyt siihen asti kunnossa ja nayttavat silta etta ne kestavat kaksi vuotis kauden. Taalla treenataan niin nopeasti varsoja, etta toisinaan niiden kasvu on viela niin kesken ja sen takia niille helposti tulee kaiken maailman kranaa. Mutta toiselta kantilta niita myos hoidetaan kuten kilpahevosia eli 110% tarkkuudella. Kilpauran pituus on todella yksilollista, toiset kestavat useamman vuoden, toiset kestavat pari kautta. Niin paljon kiinni siita kuinka hyva elainlaakari, treenari ja hoitajat sinulla on. Vanhimmat kilpahevoset mita olen taalla nahnyt ovat olleet 13-14 vuotiaita, mutta naita on todellakin vahan, melkeinpa yhden Kaden laskettavissa!

Entä mitä kuuluu sille suomeen jääneelle ravihevosen alulle?
Herkun kuulumisia kerron myohemmin lisaa, mutta Herkku treenailee kotona edelleen. Ehka sitten ensi kesana starttiin sen kanssa!


Kira kysyi: Miksi olet siellä pidempään kun piti? Mitä hevosille kotona kuuluu? Miksi vaihdoit työpaikkaa? Voisitko kertoa sun tuloista siellä, siis miten elätät itsesi?
Naihin kaikkiin kysymyksiin on vahan vaikea vastata, mutta koitan parhaani mukaan :D Jain tanne pidemmaksi aikaa kun minulle tuli semmoinen mahdollisuus. Toki kaipaan kaikkia Suomessa, mutta samalla tama taalla on nyt minun elamaa ja olen taalla onnellinen, joten halusin jaada tanne katsomaan mihin siivet kantaa. Kotihevosten kuulumisia lupaan kertoa teille seuraavissa postauksissa. Ja tyopaikan vaihdosta kerroinkin enemman aikaisemmassa postauksessa jo. Talla hetkella palkka on 100 dollaria per hevonen per viikko. Minun tapauksessani se siis tekee 2000 dollaria kuukaudessa plus kun mahdolliset lisatulot. Lisatuloja on esimerkiksi raveissa padokkaaminen mista yhdesta hevosesta maksetaan 75-100 dollaria (talla hetkella ei minulla ole mahdollista kayda raveissa). Parhaimmillani tyoskennellessani Simonsin tallilla tein viikossa 800-1000 dollaria. Silloin kylla maksoin vuokraa asunnosta 525 dollaria kuussa + tietysti ruoka ja muut. Nykyisessa tyopaikassa asun tyonantajan luona ja vuokra on noin 100-200 dollaria kuukaudessa.


Henna kysyi: Mitkä ovat tulevaisuuden haaveesi? Ratsastatko siellä/kaipaatko ratsastusta? 
En oikeasti osaa vastata mitka olisi minun tulevaisuuden haaveet. Minusta tuntuu etta elan talla hetkella jonkinlaista unelmaani, joten tassa vaiheessa on kai vain elettava paiva kerrallaan ja katsottava mita tulevaisuus tuo tullessaan.. Haaveilen kuitenkin etta jossain vaiheessa voisin tehda tata niin etta toimisin itsekin treenarina (joko taalla tai suomessa), mutta siihen haaveeseen on viela matkaa monia vuosia (vaikka btw sain tarjouksen missa minulle tarjottiin hevosia treenattavaksi jo nyt. En kylla talla kertaa tarttunut siihen). Nykyisessa paikassa meilla on kourallinen western hevosia milla kaydaan ratsastelemassa puistoissa ja maastoissa, mutta sellaista kunnon hikipaassa ratasastusta en ole taalla harrastanut sitten viime talven. Joskus katselen haikaillen vanhoja videoita ja mieli tekisi ratsastamaan. Ajattelin etta nyt kun aikaa on enemman ja kun saan taas raha tilanteen sen sallimaan niin katson jos lahelta loytyisi jonkinlainen ratsastuskoulu missa menna kaymaan kerran tai pari :)


Heina kysyi: Missä päin nykyään asut ja miks muutit? Mikä on ollu tähän mennessä parasta? Miks et jääny sun alkuperäseen työpaikkaan? 
Nykyaan asun Floridassa, paikkakunnalla Astor. Ennen tata asuin New Yorkin osavaltiossa, Port Jervisissa. Muutin koska vanhassa tyopaikassa ei ollut enaa minulle toita. Yhta parasta asiaan on todella vaikea listata! Sanotaanko etta parhaita asioita on ollut huomata miten paljon on oppinut niin ravihevosista kun ihan kielellisestikin. Sanotaan etta englannin oppiminen nain nopeasti on ollut yksi parhaista kokemuksista. Lisaksi olen saanut paljon uusia ystavia ja kaynyt yksissa mielettoman hienoissa haissa. Omien hevosten kilpamenestys on aina yhta hienoa. Ja lisaksi kun sinuun luotetaan kun kallioon ja saat lahtea yksin raveihin tai hiitata hevosia omatoimisesti. Sellaiset pienet jutut mista tulee aina isoja kokonaisuuksia :)

Anna kysyi: Miten alkujaan sait idean lähteä Jenkkeihin? Mitä kaipaat Suomesta?
Idea tuli alkujaan Petralta. Han oli ollut jenkeissa jo kolme kuukautta ja sanoi etta haluaa minut mukaan vuodeksi. Ja koska elaman tilanne sen salli niin toki pitkan pohdinnan jalkeen paatin tarttua tilaisuuteen! En oikein osaa vastata mita kaipaan suomesta. Totta kai ikavoin suomesta hevosia ja perhetta, mutta sellainen yksittainen asia mita kaipaan on makkaraperunat! Taalla ei ole mitaan uunimakkaran kaltaista HK sinista mista tehda makkaraperunoita ja ne oli jotain niin parasta! Ehka randomein vastaus ikina mutta se on semmoinen yksittainen asia mita Suomesta kaipaan :D

Linnea kysyi: Kuinka uskalsit lähteä ja jättää omat hevoset tänne? :D (+ muutama muu mutta olen niihin jo vastannut aikaisemmin)
Itseasiassa lahtemista helpotti paljon se, etta minulla oli kaveri mukava joka auttoi kun en pystynyt kommunikoimaan ihan niin kuin olisin halunnut + kaikki lennot ja muut sain tehda kaverin kanssa. Omien hevosten ja perheen kotiin jattaminen ei ollutkaan sitten ihan niin helppoa vaan ihan tosissaan sita tuli murehdittua pitkaan etta miten ne siella kotona parjaa. Kuitenkin kavi niin uskomaton tuuri etta parempia hoitajia ja apukasia en olisi aidille voinut loytaa! Ihan sanattomaksi vetaa miten hienoja hoitajia meidan hevosilla onkaan..


Mutta tallaista talla kertaa. Loppuihin kysymyksiin ja toiveisiin pyrin vastaamaan sitten omissa postauksissa, silla niista loytyy jo enemman asiaa ja saadaan hyvin koottua kokonainen postaus. Mutta nailla mennaan, pysykaahan kuulolla!

Kommentit

  1. ttä blogia tosi kiva seurata, vaikka sunhevosistakin olisi enempi kiva kuulla.. Mua kiinnostaa paljon myös ravurit, mutta videomateriaalit olisi ihan jees, niin pysyymielenkiinto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinkun tossa aikaisemmassa postauksessa sanoin niin koitan ehtiä piakkoin niitä Suomen kuulumisia kertomaan ja sen jälkeen pitää vähän lyhyempää väliä :) mielelläni julkaisin videoitakin, mutta toisaalta täällä missä nyt olen on vaikeampaa kuvata esimerkiksi hiittia kun rata on tallista vähän kauempana ja ei ehdi juoksemaan sitä väliä oikein millään :/

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov