Siirry pääsisältöön

Maailman paras hevonen, maailman paras valmentaja

Hehkutus! Onnen lahjat ei mene tasan. Itse olen jotenkin  tuntemattomasta syystä reväyttänyt syvän pitkänsivuvatsalihaksen, jonka olemasta olosta ei todellakaan ole ollut tietoa, joten tässä on nyt sitten parin päivän ratsastustauko (okei, vaan huomiseen..).  Tosiaan tänään piti olla Piken kouluvalmennus, mutta juuri tuo revähtänyt lihas on se miltä käytetään harjoitusravissa, ei valmennuksesta tietenkään mitään olisi tullut. Niinpä soitin sitten Pikelle ja hän sitten lupasi ratsastaa Lurpan! Joten ei muuta kun heppa autoon kun kello sen verran näytti ja matkaan. Ensimmäisen kerran siis ajoin aivan _yksin_ kopilla, kerran aikaisemmin vienyt Mollan kisoihin, mutta silloinkin oli Iida mukana kannustamassa :') Joten kyllä jännitti! Ja lisäksi Lurppa kun ei mikään helppo ole yksin ottaa pois kopista, tai niin oikeastaan luulin. Mutta oli hieno poika!

Olin sitten todella hyvissä ajoin paikalla ja käveltiin pitkä lenkki. Itseä alkoi sitten tuohon kylkeen (sen tyhmän lihaksen kohtaalle jos joku ei ymmärtänyt) sattumaan, joten klinkuttelin sitten sinne kentän laidalle. Ja Lurppa näki montehepan ja sai hirveetä sätkyä :D Olin ihan varma että saadaan vähän rodeonäytöstä (Oskari ja Leevi valmiina taisteluun!)! Pike sai sitten aika nopeasti otettua Lurpan ratsastettavaksi, vaikka olin puolisen tuntia aikaisessa. Hyppäsi sitten selkään ja passitti minut vahtimaan Nikoa (Piken poika). Mielellänihän minä sitä pikkuista katsoin, niin herttainen tapaus kyllä on! Nyt vaan kun vielä muistaisi pojan iän, mutta kun varmaksi en muista, olisiko sitten 3 vanha noin suunnilleen... Mutta joka tapauksessa tuli siinä sitten Nikon kanssa kuvailtua ja saipa oikein Leevin (videokamera) ottaa omiin kätösiinsä kun on sen verran kevyt vehje ;)


 
  Mutta siis sitten siihen itse ratsastamiseen. Lurppa meni ihan järjettömän hyvin ja olen tooodella onnellinen kun se ei ole enää yhtään epäpuhdas tai muutenkaan tasapainoton. Meni meinaan todella nätisti. Kyllä Pike sanoi että pari kertaa sai ottaa pysty painiottelua (toisin sanoen Lurppa meni vahvaksi) ja laukka oli aluksi jäykkää, mutta muuten, AH, miten hieno poika minulla onkaan <3 Pike sitten oli oikeastaan todella tyytyväinen ja halailikin sitten herraa oikein lopuksi (oli siis tooosi hieno, uskokaa!). Lupasi ratsastaa vielä Lurpan loppuviikosta, jos sitten ensi viikolla pääsisin itse pariin valmennukseen ja kisoihin (i hope so). Hieman kuvasatoa tästäkin.







Aijai, noista halailukuvista toi jälkimmäinen on niin suloinen! Onnellinen hevonen ja onnellinen ratsastaja. Pakko todeta että sitä oikeasti on käynyt tuuri kun on noin huikean upea valmentaja! En tiedä kuinka monen muun ratsastaa (ja vielä mielellään, auttaa) valmennettavan hevosta. Ja on niin kiva kun Pike tykkääkin vielä herrasta, tuntuu että on suunta johonkin päin! Kuvat ovat suurinosa ihan kivoja, tuo yksi tarkentunut huonosti, mutta oli niin hyvä muuten että oli pakko laittaa :)

Sitten vielä kisakalenteria suunnittelin tänään, mutta pidetään vielä jännistyksessä ;) Seuraavassa päivityksessä sitten enemmän kisoista, kunhan saan ne varmennettua. Voipi olla että koulukisoihin päädyn jopa myös Mollan kanssa, saapi nähdä! Mutta nyt kommentoikaas ihmeessä, mitä mieltä menosta olette? Ja kertokaa myös toivepostauksia, kaikkea otetaan vastaan. Varustepostaus tulossa kyllä, mutta odotan vielä sitä satulahuoneen valmistumista.. Siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin ;)

Kommentit

  1. vautsi vau miten hienoja kuvia (: ! Lurppa oikein upeana, toivotaan että teillä alkaisi vastoinkäymiset olemaan ohitse nyt sitten ! joo ja munkin on pakko tähän vielä sanoa, että pike on joo ihan super tosiaan, itse hoitelin muutamaa hevosta sille silloin kun olin opistolla koulussa. :) tsemppiä jatkoon :>

    VastaaPoista
  2. Todellakin hienoja kuvia ja hieno Lurppa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan