Siirry pääsisältöön

Sydämen purkausta ja Mollan kisavideo

Tosiaan ei, empäs sitten taas kirjoittanut siitä viime tunnista. Tässä nyt vaikka voisin todeta että menin siis Leader nimisellä ruunalla, eli liiderillä millä viimeksikin ja tunti meni miten meni. Tuntui ettei hevosella ole ollenkaan omaa moottoria.. Heti kun hellittää pyytämisen vauhti loppuu samantien, huoh! Mutta selvisin kunnialla, vaikkei hyvin mennykkään ja harmittamaan enemmän alkoi. No menihän joo loppuraveissa herra nätisti, mutta siihen se jäikin.. Ja muutenkin kun estekorkeus pysyy 60 cm alkaa hieman patittamaan se että maksoi tunnista miltein 30 euroa!


No siinäpä sitten pääsin jo hieman purkamaan sydäntäni. Tosiaan kaikki tämä mikä nyt on sydämellä liittyy lähinnä juuri hyppäämiseen. Eilen kun oltiin taas kisoissa Mollan kanssa, itselle tuli hirveä kuume päästä itsekin kisakentille. Mutta mitä tehdä kun siihen ei tosiaan ole mahdollisuutta? Lurpan kanssa ei hypätä ja yritän panostaa sen kanssa muutenkin kouluun. Olen kuitenkin pohjimmiltani, vaikka miten yritän muuttua, vauhtia ja esteitä rakastava ihminen. Haikeissaan sain eilen katsoa kaikkien kisasuoritusta ja kaipuu sinne palaa vaan kokoajan isompana. Kyllä, käynhän niillä estetunneilla joo. Mutta niinkuin sanoin, ikävää kun ei pääse oikeasti hyppäämään. On tietenkin hyvä harjoitella pienillä alle metrisillä, mutta kun tuntuu ettei niissä ole enää haastetta. Kun on jo kilpaillut hevosen kanssa yli sen ja huomaa juurikin ongelmia olevan isommilla (-> harjoituksen puuttesta) niin olisin valmis panostamaan ja treenaamaan sitten täysillä päästäkseni eroon moisista ongelmista. Olen nauttinut jokaisesta tunnista Chevaluxissa, mutta taas eilisten kisojen jälkeen karvas pettymys lyö päin naamaa. Yli vuoteen en ole hypännyt 90 cm isompaa. Ja nyt tuntuu siltä kun pääsisi edes hyppäämään sitä 90 cm kisoihin niin olisin sitten edes hieman motivoituneempi, mutta eipä ei.

Mutta onko tässä sitten edes mitään mahdollisuutta? Ei, en voi ostaa, siihen ei tällä opiskelijabudjetilla todellakaan ole varaa. Meillä on kyllä karsinapaikka vapaana, mutten saa täyttää sitä ylläpitohevosella ja en edes tiedä löytäisinkö sellaista ylläpitohevosta millä voisin kilpailla. Tuntuu vaan niin mahdottomalta ja tyhjältä yrittää. Ja tuntuu etten pääse enää edes valmennuksiin, että minun osaltani peli on menetetty. Ja niinkuin huomaatte, tämä on taas tätä angstia, mistä niin varmaan tykkäätte. Jospa sitä vain löytäisi hevosen kisakaveriksi, mutta tuntuu että Ypäjä on pullollaan ratsastajia jotka voivat hevosen ottaa, joten aika heikoilla mennään. Harkittu on myös toista tuntitallia tai jopa Vähämäelle paluuta. ja Vähämäelle paluu taas on hervottoman suuri harppauus minulle (sukset joskus aikoinaan mennyt ristiin).

Noniin, siinä taas tuli päivän angstipläjäys. Huomaan että nykyään joka päivitys keskittyy lähinnä naurettavaan angstaamiseeni, yritän parantaa tapani ja keksiä ratkaisun että saisitte lukea jotain mielenkiintoisempaa. Tosiaan juuri noissa eilisissä MT Teamin aluekilpailuissa (missä tämän angstin aiheen jälleen sain) oltiin Mollan ja Iidan kanssa. Tytöt menivät kaksi alueluokkaa, 80 cm avoin poneille ja 90 cm. 80 cm meni todella hyvin, vaikka kuskista tuntui ettei hevonen liikkuisi mihinkään! Vauhdikkaalta ja silti niin siistiltä meno kuitenkin näytti ja ensimmäinen sija tuli! oikein hienosti siis meni. 90 cm tulikin sitten kaksi pudotusta, ja muutama huonompi lähestyminen, mutta jotenkin suoritus oli tasapainoisempi. Yksi pudotus tuli ristilaukan takia ja toinen taas sarjalla kun tuli pieni huomaamaton pidäte välissä, mitä ei välttämättä olisi sinne tarvittu. Mutta ei, minä en ainakaan ole yhtään pahoillani, hienosti meni ratsukon ensimmäiset yhteiset aluekilpailut ja heti tuli alueranking pisteitä! :)

Tässä vielä muutama kuva ja video kisapäivästä:

      
Videokaappaus 90 cm radasta
80 cm radalta, kuvasta kiitos Terhi Lehtimäki


Niin ja sitten vielä tähän loppuun tämän päivän tunti kuulumiset. Meni jälleen Liiderillä ja hypättiin pieniä ja plaa. Olihan tehtävä kiva ja erilainen, mutta alkaa hiljalleen vaipumaan epätoivoon kun tuntuu että koko tunti mee siihen että sään yrittää hevosta liikkeelle. Tänään aijon puhua ylläpitohevosen hankinnasta porukoiden kanssa, ei oma jaksamus enää meinaa riittää!

Kommentit

  1. Millanen oli tunti, tai siis kuin korkeit menitte?? Ei kauheen lupaavalta toi sun angstitukses kuullostanu, mut kyl säviel tuut hyppäämään!

    VastaaPoista
  2. Minua ei häiritse yhtään nuo angstit. Mikset myy Lurppaa tai ota Mollaa takaisin (eikös se oo jossain ylläpidossa)?

    ps. ymmärrän kyllä että se ei ehkä ole niin yksinkertaista kun annan ymmrtää ;)

    VastaaPoista
  3. Iida, heh, 40 cm tais olla huippukorkeus...

    Anonyymi, hyvä ettei jotakuta ainakaan häiritse! :) Tosiaan ollaan kyllä puhuttu Lurpan myymisestä, mutta kun kyseessä on luonteeltaan hankalampi hevonen (luotto-ongelmia) sen myyminen on lähes mahdotonta ja loppujen lopuksi siitä ei saa penniäkään. Lisäksi itsellä ei uskottavasti olisi mieltä myydä sitä, itse kuitenkin tykkään todella paljon herrasta. Tieto jo siitä ettei se välttämättä kestä käyttöä saa omat niskakarvat pystyyn! Puhuttu ollaan myös Ylläpitoon antamisesta mutta no.. se on aina niin kaksipiippuinen juttu :D

    Molla on kyllä edelleen meillä, mutta Iida kilpailee ja treenaa sillä. Itse olen Mollalla niin pitkä (Molla kuitenkin poni ja itsellä pituutta 178 cm) ja ei tunnu enää selässä hyvältä ja en tunne ollenkaan ponia sopivan kokoiseksi itselleni. Ja Iida ja Molla on niin täydellinen pari! Jos Molla vain olisi kymmenen senttiä korkeampi, asia olisi ehkä niin eri! :(

    VastaaPoista
  4. Minuakaan ei haittaa nuo "angstailut", mukavaa vaan kun kirjoittat. Tekisi niiin mieli tarjota sulle omaa poniani ylläpitoon, mutta kun se sattuu olemaan juuri se poni. 148cm :/ Miten pitkä tuo Molla muuten on?

    VastaaPoista
  5. Hupsista, ei siis pitkä vaan korkea ;)

    VastaaPoista
  6. Molla on juuri tuon 148 cm. Kyllähän nytkin on suunnitelmissa mennä Mollalla harjoituskoulukisat, mutta aktiivisempaan kisaamiseen en kyllä noin pikkuisen tamman kanssa viitsi alkaa :/ Kiitos kuitenkin tarjouksesta ja kommentista ;)

    VastaaPoista
  7. Voi, nyt painaa syyllisyys tuosta tunnista... :D Minun takiahan te muut pyöritte niissä 60 cm esteissä, kun minä en enempää Artsipalleron kanssa hypännyt xD

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä Amerikka on minulle opettanut?

Tämä postaus ei liity oikeastaan yhtään hevosiin, mutta koska kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä - kuten aikaisemminkin - aivan uskomattoman hyvää terapiaa, ajattelin että asian tänne kirjoittaminen olisi ehkä hyväkin asia. Nyt viimeisen viikon aikana olen koittanut löytää itseäni uudelleen ja päästä yli kaikista montuista mitä matkallani on ollut. 
Olen asunut Amerikassa nyt tarkalleen 1 vuoden, 4 kuukautta ja 13 päivää. Tänä aikana minulla on ollut aivan älyttömästi uuden oppimisen lisäksi tuhansia erilaisia tunteita joita olen käsitellyt. Olen kaksi kertaa hypännyt tänä aikana täysin tuntemattomaan, paikkoihin mistä en tunne ketään. Myönnän jopa itse olevani melko rohkea tehdessäni täällä muutoksia, joita edes monet kanta-asukkaat eivät tekisi, sillä heillä ei ole siihen rohkeutta. 
Olen oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa, käynyt monissa erilaisissa paikoissa ja saanut muutamia hyviäkin ystäviä matkalla. Olen värjännyt hiukseni punaiseksi ja sen jälkeen halunnut blondiks…

Kuvia viikkojen varrelta

Ennen kuin aloitan postauksen haluan tosissani kiittää kaikkia jotka tsemppasivat minua viime postauksessa. Postauksen kirjoittaminen auttoi minua aivan hirveästi, kuin sain hieman purkaa tuntojani ja jälkeenpäin selkeyttää ajatuksiani lukiessani postausta ja teidän kommentteja. Onneksi asiat alkavat pikku hiljaa siirtymään positiivisemmaksi ja alan olemaan oma iloinen itseni! Autoa ei vielä ole tullut ostettua, mutta eiköhän sekin tässä aivan pian saada hankittua! Floridassa ollaan vielä seuraavat 5-6 viikkoa ja sitten on muutto takaisin Pennsylvaniaan. Samalle farmille missä työskentelin USA:an muuttaessani!



Mutta tosiaan! Olen nyt satunnaisesti ehtinyt kantamaan kameraa mukana ja yksi aamu olikin niin kaunista (ja pirun kylmä) että oli pakko kipaista kesken työpäivän hakemaan kamera. Testailin sitten hieman muutamia sumukuvia, mutta eihän niistä tämän ihmeellisesmpiä tullut. Päätin sitten kuvata hiittejä, mutta koko päivä tuntui olevan tosi hankala ja oikein mikään kuva ei tupannu…

Miten hoidan passini?

Viimeksi kirjoitellessani työstäni enemmän, mielessäni kävi, että olisi kiva kertoa miten täällä hoidan hevoseni yksityiskohtaisemmin. Toki riippuu niin paljon päivästä mitä milloinkin hevoset tarvitsevat, mutta tässä nyt yksi esimerkki teille, olkaa hyvä!
Periaatteessa siis lähdetään liikkeelle siitä että jokainen hevonen harjataan ja tarkastetaan ettei sillä ole haavoja tai turvotuksia. Minä ostin itselleni omat harjat, sillä en tykännyt tallin tarjoamista, ja nyt minulla on käytössä yksi pehmeä, yksi kova, kumisuka ja harjaan tarkoitettu harja. Lisäksi minulla on Showsheen ja ötökkämyrkky tarvittaessa käytössä.
Sen jälkeen onkin aika tutustua siihen mitä extra asioita kukakin hevosista tarvitsee. Tämä kohta sitten vaihteleekin päivittäin ja viikoittain tosi paljon, sillä se riippuu juuri siitä mitä juuri sinä päivänä on tehty tai onko jotain uutta tarjottavaa johonkin vanhaan vaivaa. Kerron nyt kuitenkin teille miten hoisin hevoseni viime tiistaina. Viime tiistaina meillä oli hiit…