Siirry pääsisältöön

kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää


mä tarvitsen mun haavoja
syviä ja suolaisia
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan
kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää 

Ja ennen kuin ketään kysyy, en pidä Chisusta laulajana. Jotenkin tässä laulussa nyt vaan sanat osuu myös omalle kohdalle ja sopii erinoimaisesti Lurppaan. Analysoimaan siitä voisin alkaa, mutta unohdetaan nyt se.

Se miten saatte jälleen lukea Lurpasta johtuu hyvin pitkälle Mollasta. Tänään kävi eläinlääkäri, piti Pyryltä katsoa hampaat, mutta ei voinut katsoa ilman rauhoitusta ja sitä ei tänään voitu tehdä. Mollan tarkasti keuhkot, jalan ja patit. Keuhkoissa ei mitään, sai lääkekuriksi limaairroittavaa. Patit polttiaisten puremia. Jalka.. Koukistajajänteen venähdys tai vastaava. Alkanut nyt lämpiämään ja on turvoksissa. Tiedän, sanoi ettei ole todellakaan mikään hälyyttävä, lähinnä pari viikkoa käyntiä, kylmetystä ja jalan venytystä niin pitäisi olla taas kunnossa. Mutta tiedättehän (kai) minut..

Sen jälkeen kun Lurpalle kävi miten kävi, olen ollut paniikissa. En tiedä miten Mollan jalka meni. Tai tiedän ja olen yrittänyt jo pari viikkoa miettiä mikä se tilanne oli. Ihan kun aivot olisivat jäätyneet siitä kohden. Muistan että se lepuutti jalkaa sen jälkeen hetken ja sitten meni normaalisti. Siitä mitä tapahtui en muista mitään, en mitään! Ihan pimeä kohta aivoissa. 

Joten taas on itketty. Ei, ei Mollan takia, koska tiedän että se paranee ja ainahan sen voi vaikka astuttaa. Vaan lähinnä muistin taas Lurpan ja sen koko prosessin mitä vuosi käytiin. Teinkö sittenkin Lurpan kanssa jotain väärin? Rikoinko sen? Rikoinko Mollan? Kokoajan minulle hoetaan ettei ole mun vika, mutta omaan sydämeen sattuu jos oikeasti olen jotain tehnyt. Pelkään ja olen fanaattinen, tarkistelen jalkoja aina kun olen tallissa, pelkään että pilaan tai rikon Pyryn. Ja miksen muista? Kuinka voi taas sattua näin paljon. Jotenkin tänään kun kuulin Mollasta aloin taas mennä paniikkiin. Kaikki kelautui taaksepäin. 


oon ystävä mustelmien
tarpeeksi niistä saa mä en
siks vaik sun kanssa leikkimään
ei jäisi hai tai härkäkään
täs oon taas ilman kypärää 

Tämä koko seuraava pätkä kuulostaa täysin kliseiseltä sokerinhuurteiselta vaaleanpunaisten lasien läpi kuvitellulta kertomukselta, mutta ihan tosi, se on täyttä totta. Ne jotka Lurpan tunsivat siitä asti kun se meille tuli tietävät. Tuo yllä oleva pätkä kuvastaa Lurppaa niin täydellisesti. Olin varmasti hullu kun ostin Lurpan. En meinannut uskaltaa hoitaa sitä ensimmäiseen kuukauteen. Se hyökkäili ja ihan tosi.. Olisi varmaan vähintäänkin laittanut sairaalakuntoon jos ei olisi ollut jotain kättäpidempää mukana. Varustaminen oli pakko tehdä kahdelta puolelta ja silloinkin sai taka- tai etujalasta tai hampaista. En olisi ikinä uskonut että vuoden päästä hoisin sitä täysin vapaana, MINÄ! Ei kukaan muu. Todella kliseistä ja naurettavaa sanoa, mutta ei se antanut muiden varustaa itseään karsinassa. Sain laittaa sen ihan solmuun, samalla kun se yritti syödä kaikki muut tallilla olijat.

Kuinka kaipaankaan pikku miestä. Todella. Jotenkin tänään vielä enemmän. Miksi niin rakas lähti niin aikaisin?


Kulta kultaisin Karats <'3 

Kommentit

  1. Voi kuhan Molla ei nyt kehittäis suurempaa ongelmaa tohon jalkaan! Hevosten kanssa ei ikinä tiedä mitä tapahtuu ja pieni liukastuminenkin tarhassa voi johtaa ties mihin. Hevosten kans on vaa opittava elämään tilanteessa ja varautumaan sekuntin sisällä tuleviin käänteisiin :) Ei se kuitenkaan oo helppoa.

    VastaaPoista
  2. Onkohan toi eka kuva mun ottama? :DD (en oo varma..)

    VastaaPoista
  3. Terhi, huomattu kyllä ^^

    Jenny, joo on varmaa, en huomannu kopyjä laittaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...