Kisamatkalla

Mieletöntä, miten paljon sitä voi tapahtua vuodessa Miten paljon on töitä tehtykin! Mikä teidän, lukijoiden, mielestä on muuttunut eniten?

Fakta on se ettei kaikissa osakokeissa vaan pysty onnistumaan! Mutta silti siitä kaikesta huolimatta, en voi sanoa etten olisi edes tyytyväinen. Kaikki ei mennyt nappiin ja suunnitelmien mukaan, mutta silti ensimmäinen kansallinen kenttästartti on takana ja fiilis hyvä. Jäljellä on enää Niinisalo ja sen jälkeen loppukauden este- ja koulukisat ja sitten tullaankin jo jouluun ja uuteen vuoteen - ja uusiin tuuliin! Mutta ennen joulua ajattelin kertoa teille tosiaan Kangasalan kenttäkilpailuista ja meidän ensimmäisestä kansallisesta startista. Viikonlopussa oli harmia, ahdistusta, iloa, onnen kyyneleitä kun ehkä vähän kiukkuakin. Sekä kuskilla mieletön flunssa. Lauantaina pakkasin Pyryn ja Mollan - joka meni Artsille viikonlopuksi, missä Petra hoisi sen - autoon ja lähdin keskustaan. Keskustassa purettiin Molla autosta ja pistettiin Johannan Paroni-poni kyytiin, painoin vaihteen silmään ja lähdettiin kohti Kangasalaa. Pari tuntia kesti matka ja tosiaan kello oli silloin jotain...

Kuin voi olla yhden pienen asian päätös näin suuri! Ja tälläkin kertaa kyse on ihan vain yhteen luokkaan osallistumisesta. Minulle tarjottiin tilaisuutta osallistua Suomenratsujen Kuninkaallisissa Lauantaina järjestettävään Samuli Puissance kilpailuun. Kyseessä on siis kansallinen, suomenhevosille avoin korkeushyppykilpailu. Innostuin suoraan sanoen heti ideasta ja kehitinkin päässäni jo ties millaisia mielikuvia siitä miten pääsen testailemaan minun ja Pyryn yhteistyötä. Tällähän hetkellä homma on pelittänyt mallikkaasti ja hevonen on ollut enemmän kuin hyvä! Mutta sitten taas aloin miettimään että entäpä sitten jos.. Ja siihen sitten jäin, sille tielle. Postauksessa kokosin nyt hieman ajatuksia että miksi en osallistuisi ja keräilin hieman fiiliksiä. Ja älkää pelätkö, Kangasala-postauskin tulee! Mutta entäpä jos päästään toiselle kierrokselle? totta, tämä oli se yksi. Kierrokset ovat alussa pieniä ja en usko niiden tuottavan ongelmaa. Takuulla Pyry ja minä selviämme ai...

Huomenna luvassa sitten videota, mutta on se melkoinen maastopeto! © Mirella Ruotsalainen © Katriina Tenhunen

Radan pituus 1648 m, ihanneaika 3 min 40 sek nro 1 Erikssonin Erikoinen  nro 2 Muovix nro 3 Risueste nro 4a Raunio ylös nro 4b Raunio nro 5 Rauniolta pois nro 6 Viinitynnyrit nro 7 Alashyppy nro 8 Rypsipellon Raju nro 9 Vedestä pois nro 10 Sininen Arkku nro 11 Hurjempi Hauta (ja erittäin terve Johanna, joka meni hautaan!) nro 12 Zig-Zag nro 13 Punainen hobbitti nro 14 tukki nro 15 Hainhammas nro 16 vihreä hobbitti

soutaa, huopaa, menee, ei mene - kunnon jojottelua sanoisinko? Kyllä, olen turhautunut ja harmistunut. Tämä on tilapäistä ja kyllä tästä selvitään, mutta silti ajattelin purkaa tunteitani tänne minne niitä alunperin ajattelin purkaa. Keravan jälkeen tulin kipeäksi ja olin neljä päivää kuumeessa. Nuha ja aivan järjetön yskä ovat edelleen riesana, mutta viime torstaina kuitenkin kiipesin Pyryn selkään ja menin rata treeneihin Terhin silmien alle. Lopputulos oli tappelua ja minun kiukuttelua, hevonen tuntui virkulta ja turhankin.. miten sen nyt sanoisi, innokkaalta? No, ajattelin ettei hätä ole tämän näköinen, viikonloppuna olisi Airan istuntavalmennus ja taas menisi palaset paremmin kohdalleen, saataisiin harjoiteltua vastalaukkoja ja peruutusta. No. Sitten tuli lauantai ja sitten sunnuntai jolloin pääsin Airan iloksi. Tai varmaankin suruksi. Olin kyllä maailman surkein oppilas . Mikään ei tunnu, en tajua, en ymmärrä. En onnistunut edes niissä perusasioissa, vaan tuntui ette...

Nyt siis pohdintoja ja keskustelua aiheesta, mukaan ripoteltu kuvia Keravalta © Riia Kurikka / http://www.blog-mydreams.blogspot.com Tosiaan tässä nyt on taas tullut pohdittua kesän verran ratkaisua. Olen ollut aina jalkojen suhteen tarkka ja meillä kylmetetään kisojen ja rankempien treenien jälkeen poikkeuksetta jalat. Lisäksi näiden rankkojen reissujen jälkeen yöllä arnikaa ja fleecepintelit. Ja kyllä, on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin etsin ratkaisua ongelmaan ja kannustan kaikkia lukijota osallistumaan keskusteluun: Mikä olisi paras kylmetys kisoihin / kisojen jälkeen? Perehdyn tässä nyt alla muutamaan ja toivon että saadaan keskustelua ja ennen kaikkea kokemuksia ja mielipiteitä. Ikinä ei ole liikaa mielipiteitä, joten äänet kuuluville! Seuraavanlaisia kylmetys muotoja on käytössä / ajatellaan: 1. Kylmäys vesiletkulla / viilentävä shampoo Erittäin hyvä keino, varsinkin kun meillä on kotona jäähdytysletkut jalkoihin. Ei mene kun se 20 minuuttia niin kaikki jalat...

Mitä kaikkea minun pitää muistaa ottaa mukaan kun lähden kenttäkilpailuihin? Kouluosuus 1. Ratsastaja 1.1 Kypärä Kypäränä minulla on tällä hetkellä kisoissa kaksi vaihtoehtoa. Yleensä käytän  GPA Carbonea , mutta satunnaisesti päähän menee kouluradalle  Horzen Ocean Harmoniouz  kypärä. Tyylikkäämmältä - en nyt tiedä - periaatteessa tuo Horzen kypärä näyttää, muttei sillä loppupeleissä ole minulle sen enempää väliä. Jos olen oikein panostavalla päällä, laitan hiukset hiusverkkoon, jossa muutama nätti blingi. 1.2 Kisatakki & kisapaidat Kisatakkina tällä hetkellä  Schockemöhlen  pitkän mallin perustakki. Tässä hiljalleen kävi pieni kämmi, kun kisatakki meni pesulassa pilalle. Onhan se edelleen toimiva, muttei hirveästi kutkuttele laittaa päälle kun pistelee sieltä ja täältä. Sama / samantyylinen takki tulossa kuitenkin Schockemöhleltä, joten tällä mennään! Piti vaatia pesulalta korvausta, en viitsi jättää yli 200 euron takkia ku...

sitä Keravan kenttäkilpailut olivat täynnä! © Heidi Lammi /  http://tiimin.galleria.fi Siinäähän taas yhdet kenttäkilpailut takana. Kyllä se vain on niin että tämä on niin meidän laji kun voi olla! Kuitenkin ennen kun mennään tarkemmin syventymään tuohon kenttäkilpailuihin, mennään päätöksiin. Tosiaan nyt ollaan sitten päätetty muutama asia. Lähden Pyryn kanssa Kangasalalle Suokkien helppoon ja Molla ei osallistu ollenkaan mestaruuksiin, kuin vasta Niinisalossa syksyllä (kenttä). Molla on tehnyt todella hienon kauden ja vain muutamasta lähdöstä palannut ilman ruusuketta. Niinpä tämä kausi tulee olemaan viimeinen. Onhan tammalla jo ikää (15 vuotias) ja ollut aktiivisessa käytössä jo miltein 10 vuotta. Tänä aikana ollaan kilpailtu aika äärirajoilla ja onhan nämä vuodet ollut ihan mahtavat! Kyllä varmasti vielä seuraavinakin vuosina tamma tulee joihinkin kisoihin mukaan ja edelleen hyppää kotona maastoesteitä, mutta virallisesti ei treenata enää tammaa kisoihin. Tähän on mont...