Siirry pääsisältöön

Ei osaa, ei kykene, ei pysty, ei ymmärrä.. NYT RIITÄÄ!!

soutaa, huopaa, menee, ei mene - kunnon jojottelua sanoisinko?


Kyllä, olen turhautunut ja harmistunut. Tämä on tilapäistä ja kyllä tästä selvitään, mutta silti ajattelin purkaa tunteitani tänne minne niitä alunperin ajattelin purkaa. Keravan jälkeen tulin kipeäksi ja olin neljä päivää kuumeessa. Nuha ja aivan järjetön yskä ovat edelleen riesana, mutta viime torstaina kuitenkin kiipesin Pyryn selkään ja menin rata treeneihin Terhin silmien alle. Lopputulos oli tappelua ja minun kiukuttelua, hevonen tuntui virkulta ja turhankin.. miten sen nyt sanoisi, innokkaalta? No, ajattelin ettei hätä ole tämän näköinen, viikonloppuna olisi Airan istuntavalmennus ja taas menisi palaset paremmin kohdalleen, saataisiin harjoiteltua vastalaukkoja ja peruutusta.

No. Sitten tuli lauantai ja sitten sunnuntai jolloin pääsin Airan iloksi. Tai varmaankin suruksi. Olin kyllä maailman surkein oppilas. Mikään ei tunnu, en tajua, en ymmärrä. En onnistunut edes niissä perusasioissa, vaan tuntui etten edes tajunnut istuinko päälläni vai perseelläni. Ihan tosi! Monta kertaa Aira kävi vieressä näyttämässä, monta kertaa kysyi ymmärränkö. Ei, en ymmärrä. Miten voi olla etten ymmärrä miten rintakehä tulee, miten lantio joustaa, kun näitä asioita olen tehnyt jo aikaisemminkin. Kyllä oli taas kyynelissä pidättelemistä kun tuntui että nyt on koko homma hukassa ja kuski kusessa. Loppuun saatiin kuitenkin tosi hyvää laukkaa - kyllä, se oikeasti laukkasi - ja ravia niin keventäen kun harjoitusravissa. Peruutuksia en osannut en sitten mitenkään. Ei vaan ymmärtänyt mihin ja miten päin, koska ja miksi. No, ehkä opin joskus?




Onneksi Aira on varmaan maailman positiivisin ihminen ja kannusti ja oli taas niin ihana! Tuntui että kyynelissä oli pidättelemistä, mutta silti Aira tsemppasi ja saatiin muutamia onnistumisia. Ajattelin sitten että olisi kiva nyt ottaa yksi pieni maastoestepompputuokio ennen Kangasalaa. Joten Pike puhelimen päähän ja kysyin ehtisikö katsomaan. Niinpä Maanantaina klo 19.45 oli sovittu maastoestevalmennus. Pääasia oli harjoitella jotain mitä saattaisi olla vastassa. Eli otettiin vähän kaikkea, portaat, avohauta, trakehner, pitkä tukki, banketti.. Ja pyh, miksen päässyt fiilikseen! Ei onnistunut mikään.. Jäin ratsastamaan hirveän varovasti ja sitten vielä Pyry pelkäsi portaita alas päin. Ei ollut siis mitään kusetuspelkoa, vaan ihan sellaista kokemattomuutta. Siinä sitten tehtiin banketti tehtävä ja siitä portaille ja lopuksi meni herra sitten oikein mallikkaasti. 

Ja sitten siirryttiin vielä vedelle. Vedellä oli tarkoitus tehdä ihan perusjuttuja, alahyppy, hyppyveteen, syvempi hauta ja sen perässä oleva talo, tukki vedestä. Eli mitä ollaan ennenkin tehty. Uusi oli ainoastaan tuo suoraan veteen hyppy. Ja siinä se sitten kielsi. Mutta ei, ei mennyt ohi vaan kielsi aivan suoraan eteen. Parempi niin. Siinä sitten tutkailtiin venettä, tehtiin ensin tehtävä toisesta suunnasta ja sitten toisesta. Lopulta venekin mentiin mallikkaasti, vaikka edelleen ratsastin taaksepäin reilusti. Harmitti kun en päässyt ollenkaan fiilikseen ja kaikki hypyt oli vähän laimeita. Parhaimmat hypyt Pyry teki isommille esteille, pöydälle ja keskimmäiselle traksulle. Muuten meno olikin säälittävää. Mutta taas ylistän Pikeä joka jaksoi kannustaa myös, vaikka olin ihan varma että olen nyt mennyttä..


Sitten sydämen purkausta. Olen ihan maassa. Onhan se selvää että tulee näitä jaksoja joo, nyt kuitenkin haluaisin olla terässä. Ehkä sitä vaan on nyt taas tullut liikaa liian lyhyeen aikaan? Yritän liikaa ja kaikki menee pipariksi. Loppuviikon ajattelin mennä palauttelevasti, huomenna menen humputtelemaan maastoon ilman satulaa, keskiviikkona Pyry saa viettää vapaa päivää, torstaina reippaampi maasto ja kentällä avut läpi. Perjantai käyntilenkki ja sitten onkin jo viikonloppu. Nyt yritän itse päästä tästä hieman rennommalle mielelle. Kauheat paineet vaikken tiedä miksi!

Sitten kun ei onnistu niin harmittaa. Kun ei onnistu mikään, ei koulu eikä edes maastoesteen! Teennäistä olla positiivinen, varsinkin nyt kun harmittaa niin paljon. Ehkä pieni hermoloma tosiaan auttaa.. toivottavasti! Nyt vain nenä kohti uusia pettymyksiä ;) Ja joopa, yritin selvittää ajatuksia, mutta tuntuu että on niin turta jo tätä kaikkea vastaan että menee ihan sekavaksi.. Ensi postauksesta sitten järkevämpi! Jos muuten jollain on jotain erikoispostaus-toivetta, kertokaa ihmeessä, kirjoitusinto on kova!

Kommentit

  1. miks jollain on joku teipattu lappu saappaan päällä kenttäkisoissa? Onko pakko laittaa se siihen jollain jesarilla? ajattelin jos jollain on kalliit saappaat voi jäädä jälkiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveyskortti :) Jos ei halua saappaaseen laittaa jesarilla (pysyy parhaiten juuri sillä) niin kannattaa hommata terveyskortti pidike, silloin saa esimerkiksi käsivarteen kiinni :)

      Poista
    2. miks se pitää olla kokoajan mukana? :)

      Poista
    3. Maasto-osuudella kyllä. Siitä selviää tarvittavat perustiedot (nimet, numerot, lähiomaiset, mahdolliset allergiat / sairaudet..) jos sattuu käymään maastossa onnettomuus tms :)

      Poista
  2. oon aina pitkään ihmetelly missä tge hyppäätte noita, mutta nyt alkoi selvitä:D olin ite päjällä leirillä:) Ootteko muuten menossa niihi sukkie kunkkareihi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, ollaan menossa perjantaina kun on ainoat hyvät luokat silloin :)

      Poista
  3. älä oo noin ankara ittelles :) löysää hiukan tavoitteita niin fiilistäki alkaa löytyä, kokemuksen sanalla! hienoja ootte joka tapauksessa. tsemppiä hei ja hymyile vähän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti :) joo, vaadin taas tässä lyhyessä ajassa liikaa itseltä ja hevoselta, nyt mennään taan vähän nuttura löysemmällä ;)

      Poista
  4. Osaa, kykenee, ymmärtää!!! Tähänkin asti ootte :)

    VastaaPoista
  5. Itselleni iskee välillä samanlainen fiilis, että mikään ei vaan tunnu sujuvan. Olen kuitenkin oppinut kääntämään tämän positiiviseksi ja muodostanut itselleni moton tapaisen lausahduksen: "Joskus täytyy olla niitä huonoja ja hankalia päiviä, että pääsee taas reippaasti eteenpäin." :D Itselleni tämän hokeminen auttaa totaalisesti persiilleen menneen tunnin jälkeen, kun on mieli maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin että nyt kun menee näin huonosti, niin ei ainakaan huonommin voi mennä! ;) Kyllä se tästä taas :D

      Poista
  6. onko ne kangasalan kisat nyt viikonloppuna :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. koska osaisit sanoa, mihin aikaan ootte menossa? :) olis ihan huippuu nähä teijät livenä!

      Poista
  7. Mulla on myös semmonen jakso meneillään, että ei vaan onnistu! Nyt onneks saan viimein opettajan paikalle niin ehkä tää tästä (:

    Ja niin kamalalta kun tää kuulostaakin, niin kiva huomata että muillakin on toisinaan itku herkässä tän lajin kanssa (:

    Tsemppiä teille, ootte hienot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksia kovasti! :)

      joo, kyllä muakin (vaikka se siltikin kuulostaa kamalalta) helpottaa tietää et on muitakin jotka painii saman ongelman kanssa ;)

      Poista
  8. Ihana tietää että muillakin on tää tunne.... Mutta aina se muuttuu paremmaks, ei pohjalta pääse kuin ylöspäin (: Tsemppiä teille Kangasalalle!

    VastaaPoista
  9. Voin kertoa, että silloin kun tuntuu, ettei mikään onnistu, niin kannattaa pitää taukoa! vaikka kokonaan ratsastuksesta tai sitten käy muutaman viikon ajan pelkästään maastossa humputtelemassa ilman mitään suorituspaineita. Sen jälkeen varmasti maistuu taas treeni! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harmi kun tälläinen ei vaan onnistu kisakaudella :D Varsinkaan kun on nyt "ne tärkeimmät kisat".. Ja vielä kun on maksanut mansikoita niistä! Nojoo, humputtelen aina kisojen välissä niin pysyy oma ajatus koossa.. ainakin toivottavasti! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov