Siirry pääsisältöön

No mutta entä sitten jos..

Kuin voi olla yhden pienen asian päätös näin suuri!


Ja tälläkin kertaa kyse on ihan vain yhteen luokkaan osallistumisesta. Minulle tarjottiin tilaisuutta osallistua Suomenratsujen Kuninkaallisissa Lauantaina järjestettävään Samuli Puissance kilpailuun. Kyseessä on siis kansallinen, suomenhevosille avoin korkeushyppykilpailu. Innostuin suoraan sanoen heti ideasta ja kehitinkin päässäni jo ties millaisia mielikuvia siitä miten pääsen testailemaan minun ja Pyryn yhteistyötä. Tällähän hetkellä homma on pelittänyt mallikkaasti ja hevonen on ollut enemmän kuin hyvä! Mutta sitten taas aloin miettimään että entäpä sitten jos.. Ja siihen sitten jäin, sille tielle. Postauksessa kokosin nyt hieman ajatuksia että miksi en osallistuisi ja keräilin hieman fiiliksiä. Ja älkää pelätkö, Kangasala-postauskin tulee!

Mutta entäpä jos päästään toiselle kierrokselle?
totta, tämä oli se yksi. Kierrokset ovat alussa pieniä ja en usko niiden tuottavan ongelmaa. Takuulla Pyry ja minä selviämme ainakin 120 senttisestä muurista ja sitten voidaan jättää leikki kesken. Siis jos sinne asti ikinä päästäisiin. Voidaanhan me jo tiputtaa ekallakin kierroksella! Eli maksaisinko itseni kipeäksi ja sen jälkeen huomaisin keilaavani jo ensimmäisellä kierroksella puomit alas?

Entäpä jos pää ei kestä?
Mitäpä sitten jos me päästään sinne toiselle kierrokselle, ja kolmannelle ja neljännelle, ja esteet nousevat? Mitä jos kuskin pää ei kestä ja tulee ongelmia? Aina voin jättää leikin kesken silloin kun siltä tuntuu. En lähde laittamaan meidän eteen liian haastavia tehtäviä, en lähde tuhoamaan sitä mitä tähän asti ollaan saavutettu.

No miksi osallistut jos jätät leikin kesken?
Oikeastaan niinpä. Kokeilunhalusta? Molemmissa on suomalaista sisua ja tarmoa, miksi ei lähteä kokeilemaan kun nyt on annettu siihen meille tilaisuus! Miksi ei kokeilla kun meitä kannustetaan siihen! Koska tiedän rajat ja tunnen hevosen, voinhan aina jättää leikin oikeasti kesken.. Ei minun tarvitse näyttää muille jos itsestä ei tunnu siltä. Mutta haluan kokeilla. 

 Mikset menisi?
Totta, miksi ei? Nyt on mahdollisuus jonkalaista ei toista ole hetkeen tulossa. Nyt me voitaisiin toteuttaa se yksi tavoite, jonka olen meille asettanut. Kun aloitin Pyryn kanssa, yksi tavoite oli joskus osallistua Samuli Puissanceen ja nyt on loistava tilaisuus, miksi en käytä sitä! Ensinnäkin, lähtömaksu on todella kallis. Mitä jos tiputan ekalla kierroksella ja menetän kaikki? Riskipeliähän tämä on, totta. Se ei pelaa joka pelkää? Ollaanko me valmiita? Pystytäänkö me siihen? Jos mennään järkipäässä niin eikö me selvittäisi siitä?

 Luoja miten sekaisin tämmöiset asiat saavat ihmisen mielen!

Kommentit

  1. Osallistu hyvä ihminen ihmeessä! Tollanen tilaisuus tulee tosi harvoille ja varmaan vaan kerran elämässä. :D

    VastaaPoista
  2. no osallistut ihmeessä hyvä ihminen! :D

    VastaaPoista
  3. tietenkin osallistut! Ja lopetat sitten jos siltä tuntuu, eihän siinä ole mitään häpeämistä? ;'')

    VastaaPoista
  4. Kyllä te pärjäätte! mieti once in life time tyyppisesti joten pakkohan se on mennä! ;)

    VastaaPoista
  5. No tottakai meette , ei tommosia tilaisuuksia välttämättä tarjoudu joka vuosi ! :) Hyvin teillä menee , ei sitä paikkaa ihan turhaan teille olla tarjottu ;)

    VastaaPoista
  6. totta kai meet!! :)

    VastaaPoista
  7. eiks kannattais kysyä valmentajalta eikä blogista luokkanostoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eihän korkeushyppykisa ole varsinainen luokkanosto :)

      Poista
    2. kyllä, valmentajan kanssa keskusteltu ja keskustellaan, tämä nyt ei taas liity siihen mitenkään :)

      Poista
  8. Tietty osallistut, kuin olisi jo :D

    VastaaPoista
  9. Ois kyl upeeta jo osallistuisitte! Ei ikinä tiedä koska seuraavan kerran tämmönen luokka järjestetään :) Mutta ymmärrän kyllä nuo epäilyksetkin. Nykyään kisaaminen on niin kallista että ihan jo raha-asiat pistävät mietityttämään :(

    VastaaPoista
  10. Mene, oon tulossa kuvaamaan;)

    VastaaPoista
  11. eikös se puissance ole peruttu?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov