Maailmankaikkeuden rehellisin suomiputte..

kunnialla selvitty Hattulan kenttäkilpailuista

Kunnialla ja jälleen mielettömän rehellisen ja ihanan suomenhevosen ansiosta. Nyt taas tarvii alkaa treenaamaan sitä koulua niin sujuu paremmin tuo ensimmäinen osuus. Aamulla startattiin aikaisin, vähän ennen kuutta, auto ja lähdettiin kohti Hattulaa. Mukana oli hevosenhoitajana Jenna, äiti ja kuvaajana Jade. Suurin osa kuvista on Jaden kuvaamia, ellei toisin mainita. Superkiitos molemmille tytöille!

Paikka on kyllä hieno, se pitää todeta! Sen varmaan kyllä totesin jo viimeksikin, mutta ihan tosi, niin hieno että kateeksi käy. Kaikki oli hyvässä järjestyksessä ja homma pelasi kaikinpuolin. Hieman oli aamulla hukassa kun siihen aikaan ei vielä parkkinäyttäjä ollut ehtinyt paikalle, mutta alle minuutissa Seppo jo kiisi mönkkärin kanssa ja viittoi mihin ajaa. Kyllä se äreys siinä päivän mittaan muuttui pelkästään posiviitiseksi ja hyväksi muistoksi.

Käytiin nopeasti aamusta kansliassa ja vessassa, katsottiin paikkoja ja sitten lähdettiin kiertelemään hokkeja. Siinä taas tuli minulle jokin jännityksen sekainen itkupotkuraivari hokkien kanssa. Ei meinaan millään menneet! Eikä auttanut Pyryn sähläyskään ja turhautumista se oli. Kuitenkin jollain konstilla sain ne laitettua kiinni ja sitten ei muuta kun itselle varusteet, polle kuntoon ja selkään. Ja tässä vaiheesa asenteeni oli jo väärä. "Ei tunnu hyvälle, ei kulje, ei kuuntele..".. Ja ei takuulla tee mitään ja ei ala kuuntelemaan jos kuski on heti alkumetreillä sitä mieltä ettei homma toimi. Äiti sitten ärähtikin kerran että nyt yritä sitten, mutta kai se homma oli jo siinä vaiheessa menetetty..

© Ann-Marie Hamberg - http://fotodumle.pic.fi

Isommassa valmisteluverkassa sain kuitenkin Pyryn ratsasastettua yllättävän kivaksi ja fiilis vähän kasvoi. Kyllä se oikeastaan vastusteli ja oli ikävän tuntuinen kokoajan, mutta ihan hammasta purren lähdin radalle. Ja ai kauhistu. Rata koostui vastustelusta, vastustelusta, poikittamisesta, vastustelusta, rikosta, poikittamisesta.. Kyllä, en voinut hillitä enää harmituksen kyyneliä kun poistun radalta. En ole moneen vuoteen itkenyt suorituksen tähden, mutta jotenkin nyt se vain tuli. Tuntui että kaikki rahat valuu hukkaan kun itse en osaa ratsastaa hevosta niin hyvin ja uusi paikka jännittää Pyryä josta itse hermostun. Äänettömästi vaihdoin Pyryn kamat ja auta armias kun äiti halasi ja sanoi että nyt vaan treenataan. Tulee ihan mukula olo, mutta en mahda sille mitään että otan välillä asioista niin itseeni.. huoh..

Ja siis kun tiedän että vika on minussa! Asenteeni tuntui olevan jo heti alussa aivan perseellään, ei mikään tuntunut hyvältä, hevonen jäykkä ja tahmea.. Siinä vaiheessa vain pitäisi itse keskittyä ratsastamaan eikä murehtia sitä miten se hevosen pää on. Siinä vaiheessa takajalat ja selkä hommiin ja kyllä se sieltä sitten pikkuhiljaa tulee. Itse jotenkin olin taas lukossa, mutta nyt, TREENIÄ! En todellakaan siis sano että se olisi hevosen vika. Koska tiedän että vika on minussa. Onhan siinä hieman pientä kusetuksen makua kun Pyry ei muka pysty keskittymään kisoissa, vaikka Terhin kanssa radalla ei ongelmia. Nyt tarvitsee saada kuskin hermot kylmäksi niin hommakin alkaa pelittämään huomattavasti paremmin. puf!

No, jossain vaiheessa sitten aloin etsimään jotain positiivistä. Nyt treenataan koulu kuntoon, mutta sitä ennen suoritan tämän kilpailun paineitta loppuun. Esteradan kävely, hepan kyytiin ja ei kun menoksi. Verkassa hevonen tuntui todella kivalta. Se eteni, josksu jopa hieman liikaa. Mutta itselle tuli hirveän hyvä fiilis ja tuntui että hyvin nyt menee. Heppa oli tarkka jaloistaan ja hyppäsi hyvällä tyylillä. Loppuverkkaa kohden jarrutkin alkoi palailemaan. Ja sitten vain esteradalle ja menoksi! Videolla se sitten näkyykin, mutta lyhyesti: Olen tyytyväinen, vain yksi huono hyppy ja kuitenki 0 vp!

Tässä vaiheessa otettiin sitten Pyryltä hokit pois ja oma fiiliskin oli noussut huomattavasti. Pyry sai mennä autoon syömään ja sillä välin käytiin kävelemässä maastorata. Oli muuten pirun hieno! Siinä oli haastetta ja tehtävää (hauta-este sarja, vino linja, laavu, vesi, tukki ja sen jälkeen alamäki..) muttei kuitenkaan vaikuttanut mahdottomalta. Oli hienoa kun pystyin jo radalla hieman itse analysoimaan missä vaiheessa minun piti istua hieman lähemmäs ja missä vaiheessa pystyin hieman hengittämään. Rata vaikutti kivalta ja sai edetä sujuvasti. Itseltä oli vielä kello unohtunut, joten tavoite oli vain päästä etenemään hyvässä temmossa ja mennä puhtaasti.

Minä veikeine ilmeineni ja este numero 11

Kävin myös katsomassa huimat kouluprosentit ja olin hieman yllättynyt. Olihan se selvää, ettei radasta voinut odottaa mitään huimia prossia, mutta toinen tuomari oli antanut hieman reilu 59%! toisen 56% oli lähempänä todellisuutta, mutta kyllä olin silti ihan tyytyväinen, ettei menty ihan miinuksen puolelle. Tulostaulukossa siinä puolenvälin paikkeilla, joten ilman paineita saatiin lähteä maastoon. Tällä kertaa hokitkin meni sulavasti ja sain kaikki hyvissä ajoin. Olin melko alussa, joten lähdin ripeästi kohti verkkaa ja heppa tuntui hyvälle. Verkassa Pyry oli hieman väsähtäneen oloinen, joten otin hieman laukkaa eteen ja muutamia hyppyjä. Sitten ei muuta kun odottelua ja kohta meidät kuulutettiinkin lähtökarsinaan. 

On niin tuttu jo se lähtöläskenta. Kohta päästään lähtemään, kohta mennään. Ja kun sitten saa painaa tallan pohjaan, se on menos! Pyry oli iskussa ja ihan loistava! Alussa sain hieman enemmän varmennella, mutta loppua kohden Pyry vain meni eikä meinannut. Kolmonen ja nelonen (kaareva linja) tuli molemmille hieman lähelle, mutta kaikki muut menikin nappiin. Kunnes päästiin vedelle. Tein itsekin tyhmän arviontivirheen, mutta kyllä tuossa hevosessakin on hullun vikaa. Ja siis rehellinen se on, ihan mielettömän. Alkuun siis selitän ennen kuin julkaisen videon. Eli tultiin vedelle, ajattelin että nyt lyhyenä, rauhassa. Lopussa pyysin raipalla terävämmäksi takaa, mutta hevonen sitten päättikin samalla hetkellä hypätä! Sitten sitä vain mentiin. Pyry oli kuin pantteri ja keräsi jalkansa huonosta hypystä äärettömän nopeasti - nopeammin kuin ratsastaja ehti itsensä keräilemään - ja onneksi itsekin sain koottua itseni yllättävän nopeasti. Sillä seuraava este oli vain muutaman laukan päässä mennä ohi! Mentiin sitten pitkillä ohjilla vinottain ja itse hihkuin rehellistä hevostani! Viimeinen este ja maalissa, puhtaasti! Aivan mieletön, paras, rehellisin hevonen ikinä!

Neljä alinta kuvaa © J. Suuriniemi

katso video viimeisistä maastoesteistä täältä

Tänään torstaina pääsin vihdoin käymään kentällä. Alunperin oli tarkoitus mennä treenaamaan koulua keskiviikkona, mutta kävi niin että olen koko viikon töissä (tänään klo18-24, huomenna 15-21), joten eilen meni sitten koko päivä kun olin aamun koulussa ja iltapäivän töissä. Hyvä niin, sillä kohta ne työt suoranaisesti "loppuvat kuin seinään", tunteja ei vain ole.. Kuitenkin, tänään sitten aamusta kipusin Pyryn selkään ja kentälle. Tavoite oli sitten tällä kertaa pystyä ratsastamaan ilman että miettisin liikaa miten Pyryn pää on. Keskittyisin vain ja ainoastaan siihen mitä minä teen ja miten teen. 

Kentällä oli sitten iloksemme kasattu toiseen päähän heinäpaaleja. Oikeastaan tämä oli ihan loistavaa! Sillä nyt ei ollut se aivan tuttu ja turvallinen ympäristö ja pääsin palaamaan siihen fiilikseen mikä aina kisoissa on. Tällä kertaa kuitenkin keskityin tekemään. Aluksi Pyry oli juuri niin kauhea kun kisoissa. Tai se ei ollut kauhea, mutta keskittyi kaikkeen muuhun. Niinpä tein ihan perusjuttuja. Jokaiseen kulmaan voltti ja pitkälle sivulle loivakiemura. Aluksi Pyry ei antanut ottaa tuntumaa ja poikitti pohkeesta, mutta kun vain rauhassa keskityin omaan istumiseen ja ratsastamiseen, ZADAM! Se oli siinä. Kohta se jo huomasi etten enää välitäkkään siitä mitä se tekee vaan jatkoin ratsastamista. Sitten se muuttui todella todella kivaksi ratsastaa ja KAIKKI onnistui. Nyt tiedän miten lähden kisoissakin hakemaan tätä juttua. Otin pieniä pätkiä harjoitusravia, aina loppukohden pätkiä lisäten, niin että hevonen pysyi rentona. Lopuksi muutama laukka-ravi siirtyminen ilman suurta töksähdystä. Ja ei ongelmia! Fiilis nousi taas huimasti ja nyt pitää hakea samaa fiilistä Keravalla :)

Joten pian uskottavasti taas kuullaan!