Siirry pääsisältöön

Ihmeellisen ihana syksy

askel pois hevosjutuista ja kaksi askelta hevosjuttuihin

Havahduin eilen yöllä tajuamaan jotain. Olen onnellinen. Sellainen että minulla on niin hyvä fiilis kaikesta ja olen jossain onnellisuuden kuplassa. Ollaan juuri vaihduttu marraskuun puolelle ja yleensä tähän aikaan - niinkuin muutamaa kuukautta aikaisemminkin - olen masennuksen vallassa. Nyt kuitenkin olen vain innoissani ja odotan mitä elämä tuo eteeni.

Kävin aallokon pohjalla tänäkin vuonna: kun tulin kipeäksi ennen Niinisaloa jo jouduin pariksi viikoksi sairaslomalle, koin olevani pohjalla. Itkin vielä viikkoja töihin paluun jälkeen sitä ettei minulla ole rahaa, ei aikaa, eikä jaksamusta. Väsytti ja harmitti ja tuntui ettei mikään riitä. Yleisesti tämä kaamosmasennus pahentuu vain mitä lähemmäksi joulua mennään, mutta toisin kävi tänä vuonna.

Olen niin onnellinen minun uudesta statuksestani sponsorina. En ole ehtinyt masentua kun olen vain suunnitellut kaikkea kivaa. Miettikää, kuukausi enää koulutasomestaruuksiin, en malta enää odottaa! On tässä muutama muutkin juttu mikä pitää minut kiireisenä ja tekee mieli huutaa ilosta ja innostuksesta. Ehkä voin sitten jossain vaiheessa kertoa teillekin niistä ;)

Ratsastuksen sarallakin tuntuu että on jotenkin onnellisuuskuplassa. Viime viikolla ehdin todella hyvin liikuttamaan hevosia ja perjantaina kävin oikein molempien kanssa kunnolla tuuppailemassa kentällä. Poni oli hieman vahva, mutta PP:n kanssa oli niin ihanaa. Hieman jäi harjoitukset kesken kun piti töihin lähteä, mutta ihan tuli sellainen "haluan tätä treeniä lisää ja heti!" -fiilis. Fiiliksestä johtuen pohdin tässä että seuraaviin pikku seurakarkeloihin ajattelin mennä testaamaan Helppo A luokkaa. Oli niin helppo Helppo A, että en voi vai jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseni! Innostus!

Kyllä se onnellisuuskupla vielä halkeaa, 
mutta nyt haluan vain nauttia tästä masentumattomasta syksystä!


ps. Ainakin kolme (!!) asiaa mistä haluan hihkua teille
 jossain vaiheessa sitten, jossain vaiheessa...

Kommentit

  1. Mäki haluun tommosen onnellisuuskuplan !! Mulla on just ehkä menossa ohi semmonen kauhee masennus ku tuntuu ettei vaan jaksa mitään....... Onneks on sentään olemassa minionit joille voi käkättää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD No musta tuntuu et oon aina ihan yhyy angst, et kyl joku ton kuplan viel nopeesti puhkasee :DD Syksy on kyl oikeesti kauheeta aikaa, mää oon aina ihan masentunu syksysin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. HALUUN LISÄÄ KOULUTUUPPAILUA!! huomenna sit taas tuuppailen täysillä! ja viikonloppuna! vai olikohan ens viikonloppuna jotain.. hmmmmmmmm! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan