Siirry pääsisältöön

Voihan hellurei mikä päivä!

Hei hei Pikku-Öhmö ja hellurei Humppa!

Yksi taival päättyi ja toinen alkoi. Tänään Kari oli jäänyt vapaapäivälle oikein sitä varten että päästiin hakemaan minun uunituore (lue: siistikuntoinen käytetty -08 vuoden *hehkutus*) hevoskuljetustrailerini. Innosta soikeana lähdettiin heti aamutuimaan aamiaisen jälkeen Tarvasjoelle hakemaan Pikku-Öhmöä lepo paikastaan. Pienen apuvirran kanssa puolivuotta seissyt urhea kuorma-auto lähti käyntiin ja ehdin siinä jo kostuttaa silmiäni ja rukoilla porukoita et korjataan sittenkin tuo upea luomus. Voi, nyt huokaisen helpotuksesta kun eivät suostuneet!

Mennä pöristeltiin kotiin ja kotona avattiin takalaita, muttei autoa ihan varmuuden vuoksi sammutettu. Sopanhan se auto keitti ja kun siivouksen jälkeen oli aika pistää luukku kiinni, ei noussut 2 senttiä enempää maasta. Tuollaista hydrauliikalla toimivaa monen sadan perälautaa ei käsin nosteta, joten alettiin tutkimaan mikä hitto siinä on vialla. Lisättiin öljyä, koitettiin kaikkea ja ei, ei noussut. Lopulta hinattiin pikkuhiljaa pitkospuilla (paineet ylös - puu alle - paineet alas - paineet ylös - puu alle - ... jatkumo) ja liinojen kanssa takalaitaa ja lopultahan se sitten saatiin kiinni - reilun tunnin tappelun jälkeen!

Eipä auttanut muu kuin ajella Forssaan ja tutulle korjaamolle katsomaan vikaa. Forssaan ajeltaessa pankista soitettiin ja siellä piti mennä käymään ja mieluusti heti. Nopeasti kipaistiin korjaamolla toteamassa auton olevan priima, ainoastaan akut vaativat vaihtoa, ja siitä kaahattiin Ypäjälle pankkiin äitin ja Karin kanssa. Pankista lähtiessä kaikilla oli jo nälkä ja kellokin tuli hyvää vauhtia neljä (ja me tosiaan lähdettiin 9.30 liikkeelle..) joten poikettiin hampurilaisille ennen kun otettiin suunta kohti Rajamäkeä ja Pikku-Öhmön jättöpaikkaa.

Onneksi sentään matka sujui kepeästi vaikka pimeä jo yllättikin. Perillä mukava myyjä (suosittelen kaikille, klikkaa sivuille tästä!) tuli pimeydestä vastaan kertomaan että heillä oli joku nk. jälkimyräkkä saanut kaikki sähköt pois mistä pimeys johtui. Siinä katseltiin autoja läpi, paperit kuntoon ja koppi meidän autoon kiinni. Kättä päälle ja kotiin päin! Matka kotiin onneksi sujui ongelmitta ja koppiin ollaan enemmän kuin tyytyväisiä :) Kotona oltiin sitten 20.25, joten pakko myöntää; koko päivä tähänkin meni vaikkei tosiaan pitänyt..

Pakko vielä kehaista mitenkään mainostamatta, aivan järjettömän helppoa oli asioida kyseisen ihmisen kanssa. Traileri oli helposti otettavissa, paperit valmiina ja lasku printtausta vaille valmis mutta sähkökatkon yllättäessä ei sitä pystytty printtaamaan. Sain kuitenkin heti kotiin päästyäni laskun sähköpostiin ja kappas kuinka helposti se kävi! Vaihdossa kävi meidän isompaa remonttia vaativa hevosauto ja saatiin ihan hyvä - mitä tuollaisesta vanhasta rempattavasta autosta voisi saada - väliraha. Mikään uunituore ei uusi koppi - nimeltään Humppa - ole, mutta kyllä minun ja Pyryn kelpaa ainakin kulkea paikasta toiseen ;)

Joten hyvästi Pikku-Öhmö..


.. ja tervetuloa joukkoon arvon Humppa!


Kommentit

  1. eka luulin että olitte ollu jossain kisoissa, kun näin otsikon ja hevosauton kuvan. sitten luulin, että joku hevonen oli kuollut samalla kun haitte uuden. noh, sitten luin postauksen... :D

    VastaaPoista
  2. voisitko esitellä auton sisältä päin ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heppa-autosta tuli otettua aikoinaan tosi vähän kuvia, joten ei ole mitään mitä esitellä :)

      Poista
  3. Hei mitä te tarvasjoel ootte käyny! :D mä asun siellä! Missä päin kävitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Pikku-Öhmö oli isäpuolen entisen työnantajan pihalla säilössä, ihan siinä Tarvasjoen nurkalla Tarvaskuljetuksen pihassa :)

      Poista
  4. Mikä teillä on veturina Humpan kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä Humppaa kiskoo meidän farmari Saab, jonka kanssa käytiin Lapinlahdella :) Pikkulinnut tosin lauleskelivat että joku olisi ostamassa isompaa autoa.. tiedä sitten pitääkö paikkaansa ;)

      Poista
  5. "kyllä minun ja Pyryn kelpaa ainakin kulkea paikasta toiseen ;)" Eikös Molla kulje tällä ollenkaan, eikö Mollalla ollut laitakammo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mollalle jäi meidän vanha koppi ihan omaksi kopikseen, eli ei kulje tällä juuri laitakammon takia :)

      Poista
  6. Minäkin olen samaisesta paikasta kopin ostanut ja järjettömän hyvää palvelua sain kyllä! Mieluusti kyseisen ihmisen kanssa asioisin tulevaisuudessakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kanssa kävisin kauppaa uudestaan jos tilanne olisi sellainen! :) Ihan kympin arvoinen oli!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov