kylläpä se kuulostaa omituiselta kun sen sanoo ääneen..
kiitos Roosa kun kävit testailemassa heppoja, arvostan :)
En edes itseasiassa tiedä mistä moinen ongelma olisi minulle kehittynyt, mutta eilen tosiaan sen kunnolla tajusin. Olen kotona treenaillut molempien kanssa ahkerasti, mutta tällä hetkellä käyn Mikon valmennuksissa lähinnä Allin kanssa. Ai miksikö? Sitäpä juuri aloin tässä enemmän pohtimaan.
Voisin sanoa että Merjan pohja ei sovi Pyrylle tai etten näe siinä järkeä miksi kävisin. Tämä on vain itsensä huijaamista ja siksi totean sen tosiasian: itselläni on luottamusongelma - oman itseni kanssa. Luotan kyllä täysin siihen että ratsastustaitoni ovat täysin riittävät, luotan siihen että hevoseni saavat hyvää vaihtelevaa liikuntaa. En kuitenkaan luota enää itseeni sen suhteen että ensi kaudella kisattaisiin isoja ja tehtäisiin maailman valloitusta.
Pyryhän on kieltämättä minun ykköshevonen. Alli on minulle kuin "projekti", sen kanssa on vielä paljon töitä ennen kun päästään samalle tasolle edes Pyryn kanssa. Kovasti puhun siitä että ensi kaudella olisi tarkoitus kilpailla avointa helppoa ja hypätä avoimia 120 cm luokkia. Nyt kuitenkin alan epäilemään jo omia puheitani. En puhuisi niinkään rimakauhusta, mutta itselle tulee sellainen epäluottamus itseeni. Jos teenkin väärin kun yritän pärjätä ja tehdä parempaa tulosta myös isommassa luokissa. Onko minusta edes siihen?
Takuulla tämä johtuu myös siitä valmennuksen puutteesta. Tarvitaan ehdottomasti Pyryn kanssa estevalmennus kerta viikkoon ja sen rinnalle huimasti koulua. Tuntuu kuitenkin että valmennuskuviot hajoo käsiin heti kun ne saan koottua. Soittelen ja sovin ja silti ei lopulta onnistu tai viestit katoilevat matkan varrella. Huoh, sanokaa minun sanoneen! Nyt ryhdistäydyn tämänkin asian kanssa ja otan heti huomenna luurin taas käteeni ja vaadin jotain katsomaan lisää perääni - niin koulu- kuin esteasioissakin. Seuraavaan Mikon valmennukseen menen myös Pyryn kanssa, eli innolla odotetaan sitäkin!
Minulle teki siis järjettömän hyvää kuin Roosa hyppäsi Pyryllä. Näin ettei se hyppääminen ole ongelma ja kuinka hienosti se - edelleen - hyppää ja liikkuu. Nyt pitää saada vielä oma pää kuntoon ja se hoituu lähinnä tuolla valmennuspuolen hoitamisella. Olen kuitenkin niin onnellinen kun Roosa suostui hyppäämään, sillä itselle tuli niin paljon motivaatiota ja inspiraatiota miten lähteä taas parantamaan sekä omaa että hevosen luottoa!
Nyt minä lähden metsästämään itseluottamusta!
mites lukijoilla, onko teillä koskaan ollut ongelmia oman itsenne kanssa?
Ai että onko?! :D pahimmillaan se iskee kisojen verryttelyssä kun huomaa kanssakilpailijat. "Noi on niinh irnoja, mitä mä täällä teen...?? ei meistä ole Interiin, ollaan ihan puskailijoita" :D
VastaaPoistaMikä ihme siinä on että pitää tuijottaa toisten menoa, eikä keskity vain itsensä uskomiseen. Tää on mun pahin ongelma, pitäisi unohtaa itsensä vertaileminen muihin :p
Hyvä aihe! Tykkään tälläsistä pohdinnoista :)
Ja korjaan automaattisen tekstinsyötön typot... Tuolla pitäisi lukea "hienoja" :)
PoistaHeh, tää on kyllä niin totta.. Itse harrastan juuri tätä kanssakilpailijoiden tuijottamista koulukisoissa, ei oo hyvä juttu alkuunkaan! :D
PoistaNo huhhuh, ai että onko ja arvaa onko mun pitänyt kirjottaakin tästä blogiin, mutten uskalla =D nimimerkillä 1,5vuotta pysynyt poissa kisa-areenalta, vedonnu millon mihinki syistä............. osa tosin oikeesti päteviä syitä, mutta silti.
VastaaPoistaHuoh, jos mä voisin esittää radan vaan tuomareille, niin ok, mut ne arvostelevat pikku räkänokka hötönettiläiset saa mun aivot kiehuu sen verran, vaikkei oikeesti pitäis edes välittää!! :D
Sieltä se tulee pikku hiljaa, mikä kiire sinne radoille olisi!? :)
PoistaSaman ongelman kanssa täälläkin painitaan. Samaan aikaan kun huoltojoukot ja valmentajat koittaa sanoa, että meiltä ihan oikeesti sitä kapasiteettia ja kehitysvaraa löytyy, oon itse ihan maassa kotona pyörimässä itsesäälissä ja toitottamassa itselleni, että ei meistä koskaan mitään tuu ja että "kaikilla muilla menee niin paljon hienommin, helpommin jne." :D Mistä me näitä alakuloisia ajatuksia oikein ammennetaan?
VastaaPoistaTe ootte Pyryn kanssa ihan superpari enkä yhtään yllättyisi jos teidät 120cm radoilla kesällä näkisin :)! Tsemppiä, treenaamaan vaan ja onnistumisten kautta lisää itseluottamusta hakemaan ;)
Oi kiitoksia paljon! :) Kovasti nyt yritetään päästä taas vireeseen, pikku hiljaa ylöspäin!
PoistaItseluottamus ja -tunto-ongelmia myös täällä aina aika-ajoin. Kisakaudella tulee vastaan juuri tätä "kun muut ovat niin paljon parempia, että mitä minä täällä teen" ja kotona sitten tuntuu, että vaikka päällään seisoisi ei kehitystä tunnu tapahtuvan. Ittellä on esteillä ollu nyt sitä, että en oikeen saa tuotua oiken esteelle; joko lähetän lian kaukaa tai tuon liian juureen. En tiä, että pitäiskö istuu perse penkissä vai kevyemmässä istunnassa... Jotenkin nappulat ihan sekasin ja sit ku tulee monta huonoa hyppyä, ni alkaa epäillä että osaako tässä yhtään mitnään. Hevospiirien ilkeys, ulkopuolisten negatiiviset arvostelut eivät ainakaan edesauta siinä, että tää harrastus mukavalta tuntuisi. Mutta onneks ympärillä on pääosin mukavaa ja ihanaa porukkaa ja ne, jotka tekee päinvastasta yrittää olla välittämättä tai poissulkea kokonaan elämästä- jos mahdollista.
VastaaPoistaKuulostaa niiiin minulta ja minun ongelmilta! Argh, ehkä se tästä taas! :)
PoistaPois se sinusta! Täällä ainakin pidetään peukut pystyssä sua varten :)
VastaaPoistaItse en ole kokenut tälläistä itsetunto-ongelmaa, sillä olen onnekas kun valmentajakuviot ovat hyvissä käsissä ja voin luottaa heihin. Valmentajien kanssa on hyvä pähkäillä ja miettiä tavotteita ja menoa, joten sitä kautta en saa itselleni rimakauhua. Lisäksi valmentaudun kerta viikkoon, niin tämä takaa myös onnistumisia - voin kyllä sanoa että pienikin tauko näkyy heti mussa, ratsastus näyttää siltä että en olisi koskaan istunu hevosen selässä! Tsemppiä teille, toivottavasti saat valmentaja-asiat kuntoon :)
oi kiitos! :) Eiköhän tästä taas pikku hiljaa ylöspäin!
PoistaTäällä kans kamppaillaan aika-ajoin itseluottamuksen kanssa..Itsellä vuoden ratsukäytössä oleva projekti. Sitä välillä pysähtyy miettimään ja joutuu kasaamaan itseluottamuksen kasaan taas jatkaakseen. "muut kehittyy nopeemmin,muut osaa paremmin, tää kehittyis paremmin toisella" vaikka totuushan on se että projekti on minun ja minä teen siittä itseni näköisen ratsun, sitä vain joutuu välillä muistuttaa itselleen :)
VastaaPoistaOlen seurannut vähänaikaa tätä sun blogiasi,on ollut ilo lukea postauksiasi ja toivotan vain paljon tsemppiä, hyvältä näyttää ! Hyvä postaus ja aihe,näitä on kiva lukea !:)
http://rakaspikkuriivio.blogspot.fi/
Tuo on niiin totta mitä sanoit! :)
PoistaKiitoksia ja toivottavasti jaksat pysyä pitkäänkin mukana :)