Kisamatkalla

Jolloin se on jo melkein ponneton. Missä viimeinen terävyys? Nappasin tämän laatukuvan tosiaan videolta, heh. Pääsimme Pyryn kanssa avaamaan myös koulukilpailukauden Somerolla ja otin varman päälle tutun ja turvallisen KN Specialin. Sitä ollaan hinkattu menemään jo kohtalaisesti, joten otin sen mielummin kuin erittäin hankalan (meille) Helppo A:0, jonka olen kerran mennyt Pyryllä. Pyry pääsi aamulla tarhaan, sillä mentiin ensin Jennan ja Mollan kanssa paikanpäälle Springcuppiin. Oma verkkaryhmä aloitti vasta 17.35 ja Springcup loppui noin 14-15 välillä, joten aikaa oli hyvin käydä vaihtamassa hevonen. Vaihdossa heitettiin Molla tamma pihalle, letitin Pyryn, vaihdoin omat vaatteet ja ei muuta kun menoksi! Meni startin meidän estepenkillä, sillä Pyry ei ole koulupenkin kanssa kulkenut treeneissä niin hyvin. Estepenkin kanssa se tuntuu välillä olevan turhankin letkeän rento (= kuolettavan ponneton minun mielestäni). Verkka meni ihan hyvin, tosin siellä jo huomasin miten h...

Springcup saatiin tänään päätökseen, kiitos kaikille! Aivan huikean hieno fiilis! Kaikki meni nappiin, vaikka sää olikin molempina kertoina hieman kolea. Fiilis kisoissa oli uskomattoman hieno ja oli suuri ilo ja kunnia päästä sponsoroimaan näihin kisoihin. Kiitos tuhannesti meidän yhteistyökumppanille Hevoskulmalle, järjestävälle seuralle SomRalle, Hevosharrastekeskukselle, Cupin viralliselle kuvaajalle Pilville, upeille talkoo ilmisille ja ennen kaikkea kaikille mukana olleille kisaajille! Niin uskomattoman hieno kisa, että eiköhän näitä järjestetä jatkossakin. Onnea kokonaiskilpailun voittaja Mimosa Koivisto ja Irish Coffee II! Onnittelut myös kaikille osakilpailuissa sijoittuneille! Palataan vielä muutamien päivien kuluttua Springcup fiiliksiin.  Nyt kuitenkin kiitos kaikille huikeasta kilpailusta! Cupin kokonaistulokset löytyvät täältä

Se on latinaa ja tarkoittaa "Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle".  Joku on saattanut tähän lausahdukseen kiinnittää jo aikaisemmin huomiota, sillä sehän on ollut blogini motto - kuin myös oman elämän ohjenuora - pidemmän aikaa ja löytyy tuolta sivupalkista. Pitihän se sitten vielä leimata käteen, ettei pääse missään vaiheessa unohtumaan, että muilta ei voi vaatia jos itsekkään ei näe vaivaa. Onko teillä lukijoilla mottoja tai ohjenuoria elämään?

Siiri järjesti meille muutamille bloggaajille mahdollisuuden päästä tutustumaan Lahteen Veljekset Wahlstenin tiloihin ja toimintaan. Viime hetkillä matkakumppanini joutui perumaan lähtönsä, joten harkitsin tovin kannattaako minun ajaa Lahteen asti yksin, mutta reissun tehtyäni, voin sanoa että kyllä kannatti! Oli todella mielenkiintoinen ja mieleenpainuva reissu mistä jäi paljon mietittävää omaan takaraivoon. Jouduin kuitenkin saapumaan paikalle ilman kameraa, joten nämä kuvat ovat jälleenmyyjäliikkeestä, ja suosittelen menemään kuolaamaan tulevien uutuuksien kuvia muiden bloggaajien blogeista *vink vink*! ;) Postaus toteutettu yhteistyössä Veljekset Wahlsténin kanssa! Mikä Veljekset Wahlstén? Vuonna 1918 Hugo Wahlsténin perustama läpi euroopan arvostettu ravi- ja ratsuvarusteita valmistava yritys. Siitä lähtien niin tieto, taito kuin kokemuskin jaettu sukupolvelta seuraavalle, samalla kehittäen työtapoja ja panostaen voimakkaasti tuotekehitykseen ja suunnittelu...

Kevät lähestyy. Vaikka vielä pakkanen paukkuu on auringon valossa pieni pilkahdus kevättä, vielä kovin kaukainen, mutta loppupeleissä se on jo aivan nurkan takana. Tämän pienen keväisen pilkahduksen antaessa hieman toivoa tulevasta, päätin alkaa miettimään miltä kisakausi 2015 voisi kuulostaa. Suurimmissa unelmissani voisin kertoa teille sinivalkoisista ruseteista, kultaisista mitaleista ja mestaruuksista. Jos kuitenkin haluan olla realistinen, mutta asettaa kuitenkin tavoitteita, voi olla suunnitelmat tulevan kauden kohdalla hieman erilaiset. Tällä hetkellä kilpailumotivaationi on yllättävän alhainen. Ehkä se johtuu siitä ettei olla päästy kunnolla treenaamaan. Nyt kuitenkin treenikärpänen on hieman puraissut ja ajattelin että niin kauan kuin meidän pikkupelto on kunnossa niin treenataan kotona täysillä - ja sen jälkeen uskon myös maneesille lähtemisen olevan huomattavasti motivoivampaa. Mitä sitten odotan tulevalta kisakaudelta, mitkä ovat tavoitteet kotona? Sitä tässä ...

Kokoajan avaan uuden valkoisen sivun ja olen aloittamassa kirjoittamaan. En pääse kolmea lausetta pidemmälle kun ahdistaa jo ensimmäisen kerran. Tuntuu jotenkin niin utopiselta kertoa kuulumisia, mitään materiaaliakaan ei ole. Täällä me ollaan ja mennään, ihan normaalisti ja katsellaan kohti tulevaa. En tiedä edes miten lähtisin vyyhtiä purkamaan? Päälimmäisenä mielessäni on tämän päivän Kari Nevalan valmennus. Mutta että päästään siihen pitää hieman pohjustaa vielä. Edellissunnuntaina, eli silloin 8.3. kun hypättiin Kisamatkalla Springcupin 1.osakilpailu, hyppäsin myös Pyryn kanssa vuoden ensimmäisen esteradan kisoissa. Se oli siis kauden avaus. Tai kauden räpellys. Videolta katsottuna meno oli aluksi ihan kohtalaista, sitten tuli ajatuskatko, palasin vanhaan tuuppaamiseen ja rysäytin hevosen melkoiseen paikkaan niin että olimme okserin seassa. Sen jälkeen onnistuin ottamaan yhden kiellon. Ja radan korkeus oli sen metrin. Ja aika helppo metri vielä.. Tästä murennuin jotenkin ...

Vastoinkäyminen tuntuu vain jatkuvan. Maanantaina heräsin erittäin epämukavaan oloon ja ensimmäisenä sainkin ottaa juoksuaskeleita oksentamaan. Päivä kului melko ällöttävissä merkeissä ja taisin kymmenen tuntia oksentaa, noin kerran tunnissa. Uskokaa tai älkää, lääkäriin ajaminen oli melkoinen suoritus, soitin kaksi kertaa äidille (joka oli myös oksennustaudissa!!) etten millään pääse takaisin Ypäjälle. 23 kilometrin matka keski yli tunnin, huh! Ei viikko sen mukavammin omalta osaltaan jatkunut, olen ollut koko viikon aivan järjettömän kipeä. Vasta nyt pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä että voin avata silmät ja harkita suuhun jonkun ruoka-aineksen laittamista. Ei ole tosiaan kolmeen päivään pystynyt syömään mitään. Lääkärin mukaan tätä on liikkeellä juuri ja se on erittäin tarttuvaa. Hyf. Mutta siihen pääaiheeseen, eli neiti Lehmään, joka pääsi tuossa eilen klinikalle. Äiti oli onneksi hieman edes minua paremmassa kunnossa ja mentiin sitten yhdessä klinikalle. Ei siellä pal...

Olen viime viikon ollut aivan äärettömän kiireinen. Tuntuu että työt kasaantuvat niskaan ja en ehdi tekemään mitään suunnittelemaani valmiiksi. Tunnit loppuvat kesken ja mikään ei riitä! Ennen kuin ketään enempää miettii: Allin klinikka siirtyi ensi keskiviikkoon, eli olemme sen suhteen edelleen kysymysmerkkinä. Miten muuten? Kisakauden avaus oli pohjanoteeraus, seuraavana päivänä kävimme hyppäämässä onnistuneesti hallimaastoesteitä, päätin olla tänä vuonna osallistumatta hallikenttiksiin ja.. Siinäpä varmaan ne tärkeimmät. Mutta parempi kuulumispostaus myöhemmin, nyt kuvasprojektin jatkoa, joka siis tehtiin Pilvin kanssa. Tällä kertaa: My Number One Löytyikö omaa lempikuvaa?

Juuri ennen viikon vaihtumista käynnistettiin minun sponsorointi rupeamani kun Somerolla alkoi Kisamatkalla Springcup. Osallistumisia oli huikeat  31 kappaletta, mikä ylitti oikeastaan kaikki villeimmät unelmanikin. Enpä oikeastaan olisi uskonut että on mahdollisuuksia oikeasti saada enemmänkin porukkaa itse Springcuppiin, mutta nyt sekin on koettu! Kilpailua edeltävänä yönä jännittäessäni sponsorointia silitin vielä ruusukkeet. Aamulla pistettiin hevoset kisavalmiiksi, sillä Jenna ja Molla starttasivat springcuppia ja itse avasin kauden Pyryn kanssa (lyhyt toimituksen huomio: joka ei ollut kyllä mikään nappi suoritus, nimimerkillä okserin sekaan läväyttäminen ja kielto?! mitä ihmettä Senni..). Kisapaikalla käytiin tietenkin tekemässä palkintopöytä, eikä siitä tullut yhtään hullumman näköinen, vai mitä sanotte? Ennen kuin huomasinkaan alkoi jo luokka ja menin sitten luottokuvaajani Pilvin kanssa istumaan katsomoon. Pilvi tosiaan oli kuvaamassa Springcupin ja enemmän ...

Vai onko se paljon suurempi ongelma. Kumpi tuli ensin selkäongelmat jotka johtivat jalkaongelmiin, vai jalkaongelmat jotka johtivat selkäongelmiin? Vai onko kaikki vaan omassa päässä? Tai kenties hevosen päässä? Olen nyt viimeisiä päiviä, viikkoja, ollut kamalassa tilanteessa. Jälleen kerran on aika mennä klinikalle, jälleen kerran on aika tuntea epätoivoa ja pelkoa siitä, kun ei tiedä mikä on. Jälleen on aika toivoa ja uskoa siihen että on hoitanut hevosensa mahdollisimman hyvin. Silti.. Aina on se pieni mutta, se pieni kavala siemen jonka joku joskus on sinne pääkoppaan laittanut. " Et osaa, olet huonot. Et hoida hevosiasi, et välitä ". Onko se tosiaan niin? Olenko minä sokea, olenko välinpitämätön? Vai olenko vain liian lähellä tilannetta, nähdäkseni sen kokonaisuutena. Suuria kysymyksiä, vailla kunnollista vastausta. Ja kyllä, nyt puhutaan Allista. Tuosta pienestä, kirjavasta minulle erittäin rakkaasta kaviokkaasta, joka on taas menossa klinikalle. Maanan...

Mihin tämä minun blogini on menossa? Onko tämä nyt kääntymässä itseäni vastaan? Onko tämä enää sitä mitä blogilta olen halunnut? En ole ensimmäistä kertaa varmaankaan miettimässä näistä kysymyksiä - enkä uskottavasti viimeistäkään kertaa. Olen aina pitänyt rehellistä blogia. Täällä on kerrottu ylä- ja alamäet, onnistumiset, epäonnistumiset ja omat typerimmätkin mokat. Olen laittanut itseni aina likomaan ja seissyt jokaisen sanani ja tekoni takana. Myöntänyt virheeni ja saanut joskus jopa ikäviä kommentteja. Silti olen pysynyt linjassa - blogin on oltava rehellinen, aito. Nyt olen taas erittäin herkällä alueella. Mieleni tekisi kirjoittaa blogiin ajatukseni tämän hetkisestä tilanteesta, sillä teksti suoranaisesti huutaa itseään valkoiselle pohjalle. Vaikka kirjoitin sen valmiiksi luonnoksiin, en ikinä painanut julkaise-nappia. Miksen? Sillä bloggaaja ei saa olla ikinä väärässä. Olen tehnyt paljonkin hevoselämässä vääriä valintoja, puolustanut tekemistäni minkä o...

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...

Aika kuluukin vauhdilla! Vasta olin suunnittelemassa sitä minicuppia Kisamatkalla-cupin rinnalle ja nyt on enää viikko niin polkaistaan Springcup käyntiin?! Huh, kohta on jo Kisamatkalla-cupin ensimmäinen osakilpailu, mutta ennen sitä, keskitytään Springcuppiin. Oletko valmis? Springcup on siis Kisamatkalla-cupin alacup, joka on avoin aluetasolla (nykyinen 2-taso) kilpailemattomille ratsukoille. Odotan jo melko innoissani niin ensimmäistä kuin toistakin osakilpailua. Paikalle on tilattu tietenkin Pilvi kuvaamaan ja yhteistyökumppaninname toimii paikallinen hevostarvikeliike Hevoskulma. Viikko vierähtää takuulla nopeasti jännittäessä! Tässä odotellessamme käydään vielä koko potti läpi - eli mitä Springcup tarjoaa? Springcup osakilpailun sijoittuneet saavat tietenkin ruusukkeet ja 3 parasta saavat 10 euron lahjakortit Hevoskulmaan. Springcup voittaja kahmaisee itselleen 70 euron arvoisen kypärälahjakortin Hevoskulmaan, jonka voi käyttää ostaen itselleen esimerki...

Kyllä mahtaa tällä hetkellä harmittaa. Juuri eilen maksoin Lehmän 320 euron päivystävän ellin käynnin ja nyt se eläin sitten ontuu. Epämääräisesti, joku jalka muttei ole ihan varma mikä. Itse olen sitä mieltä että se on vasen etunen / oikea takanen, äitin mielestä vasen takanen. Mutta ei ainakaan se tikattu oikea etunen.. Eilinen maneesireissu meni siis melkein putkeen. Tarkoitus oli mennä Pyryllä koulua ja Allilla hypätä kun se ei päässyt tiistain valmennukseen. Aloitin ensin Pyryn kanssa. Ei tehty mitään ihmeellisyyksiä ja tehtiin vain vähän, koska testailtiin meidän koulusatulaa . Kyllä, se vihdoin tuli! Olin tehnyt vain huonon satulahuopa valinnan koska tuo huopa valui kokoajan taakse ja veti romaanin mukana.. Pitää vielä testata satulaa toisen huovan kanssa ja ilman romaania! Pyry oli ihan sellainen ookoo. Pätkittäin ihan hyvä, mutta jossain tilainteissa hieman sählä. Sellainen kun se aina on kun sillä ei ole hetkeen menty kunnolla koulua. Nyt pitää ottaa ekstra vauhti päälle...