14. heinäkuuta 2017

Keskikesän huolto

Pyryn epänormaali käyttäytyminen jatkui vielä muutaman viikon rauhallisemman jakson jälkeen ja verikokeet olivat niin tyngät ja mitään sanomattomat, että päätettiin lähteä Forssaan tähystämään herra. Saatiin Erkki Eläinlääkärille heti seuraavalle päivälle aika ja niinpä pakattiin hieman pyöristynyt herra traileriin ja ajeltiin Forssaan. Koska kerrankin oltiin hyvissä ajoin ehdittiin vähän putsaamaan kuramonsterin ulkoasua ennen sisälle astumista.

Pyry käyttäytyi kiltisti, siitä otettiin uudestaan verinäyte ja tähystettiin. Tähystyksessä oli se mitä oltiin veikkailtukin eli räkäähän sieltä reilusti löytyi. Hassua se on vaan sinällänsä, sillä yhtäänhän se ei köhi, yski eikä minkäänlaista räkää tule ulospäin. Pistettiin sitten Pyry tiputukseen ja sen jälkeen suunnattiin takas kotio. Herra saa vielä viikon viettää rennommalla ja sitten katsellaan miltä meno maistuu. Sehän toki on tähänkin asti maistunut, mutta lähinnä että se ylimääräinen puhalteleminen olisi sitten jäänyt historiaan!


Herra Herkules on sitten saanutkin reenailla Pyryn puolesta. Viime viikon lopulla se oli jo melkoinen possu (pois lukien sunnuntaita) joten se joutui vähän tehokkaampaan treeniin ja otettiin se pitkästä aikaa myös satulan alle. Yksi päivä pellolla, yksi maastossa ja yksi kentällä. Kahtena päivänä käytiin treenaamassa mäkiä ja viimeisenä päivänä oli jo hieman väsyneemmän oloinen ja sitä myöten jaksoi keskittyä myös tekemiseen huomattavasti paremmin. Tällä viikolla se saikin jäädä alkuviikoksi peltoon miettimään mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Eilen puolestaan se kävi hölkällä ja mennä jolkotteli oikein nätisti. Voi että se on oikeasti todella ihana hevonen!

Jonkinlaista kohuakin se jo ehti herättämään kun someen lisäsin näinkin hurjan kuvan orista.


Herra Orilla on tosiaan vähän uhmaikä päällä. Se on aina ollut sellainen että innostuessaan ja joutuessaan tekemään jotain mikä ei olisi ihan hänen mieleensä (tässä tilanteessa ihan vain suunta ei ollut hänen mieleensä) hän reagoi siihen mielummin hyppäämällä ylös kun pukittamalla. Muistan jo ensimmäisellä kerralla kun selkään nousin että se teki näin kun pyysin siltä jotain. Mutta ihan rehellisesti minun kanssa se ei ole sitä tehnyt enää pitkiin aikoihin. Viimeksi se on hypännyt pystyyn Erikan kanssa ja nyt Petran kanssa. Tosin enhän ole sen selässä käynyt toviin joten voihan se siitäkin johtua että olen moiselta säästynyt.

Hauskaa ei tilanteessa ollut mikään, mutta jälkeen päin oli enemmänkin "wau" fiilis kuvasta ei suinkaan tilanteesta. On kuitenkin tosi harvinaislaatuinen tilanne. Ja meillähän jaetaan sekä hyvät että huonot hetket. Tämä kerta ei ollut Herkun parhaimmistoa, mutta lopulta päästiin sinne suuntaan mihin kuski halusi, joten siihen oli hyvä lopettaa. Tänään käyn Herkun kanssa hieman hyppäämässä jos saisi jotain muuta kivaa ajateltavaa siitä :)






Mutta eipä siinä kummempia. Nyt kun ollaan jo kuukauden päivät pönötelty hevosten kanssa kotosalla niin päätettiin näin extempore lähteä sunnuntaina orin ja Miinan kanssa mätsäreihin Vesilahdelle. Saa nähdä kuinka nekin menee pitkästä aikaa! Eli sunnuntaita odotellessa, kuullaan taas pian!

2 kommenttia:

  1. Minua suorastaan nauratti kuvan herättämä "kohu" ihanalla heppafoorumillamme. Etenkin se, että monet kauhistelivat, kuinka ratsastaja roikkuu hevosen suussa :D Näitä sattuu ja mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että julkaisee kuvia myös niistä epäonnistumisista. Siitähän meidän elämä koostuu: onnistumisista ja epäonnistumisista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo itseänikin huvitti :) todellakin tämmöistä sattuu!

      Poista