Siirry pääsisältöön

Ykkönen palaa reeniin!

On se vaan vakio, että kun kaikki menee pieleen niin se todellakin menee pieleen. Ehdin jo hieman innostumaan bloggaamisesta kunnes viime päivät ovat tuoneet ikäviä uutisia. Mikäs siinä, jonon jatkoksi vaan, tänä vuonna on niitä kuulunut. On aivan kamalaa kun perheen uusin tulokas kävi eläinlääkärissä ja tämän päiväinen eläinklinikka käynti vahvisti vähän pelottavampaan suuntaan asiaa.. Toivotaan tosissamme ettei meidän Sissi-pennulla ole nyt epäiltyä pahanlaatuista kasvainta ja jos niin huono tuuri käykin, niin toivotaan että saamme sen hoidettua. Seuraavalla viikolla ollaan taas viisaampia.


Se niistä huonoista uutisista kuitenkin. Palataan johonkin vähän iloisempaan asiaan, meinaan Pyryyn ja sen reeniin paluuseen. Reilun viikon klinikasta se sai vielä tallustella laitumella ja samalla toivoin ettei se ainakaan lisää kiloja päälleen ottaisi. Sitten lähdettiinkin katsomaan mihin päin sen terveys on lähtenyt ja pakko myöntää että nyt ollaan jo tosi positiivisessa vaiheessa, sillä kaikki ylimääräinen puhaltaminen on jäänyt!

Kaksi päivää Pyry sai ensin kävellä Herkun kärryjen perässä käsihevosena ja käytiinkin molempina päivinä yli puolentoista tunnin kävelymaastot. Tämä tekee muuten hevoselle kun hevoselle hyvää, meillä on Pyry ollut aina vähän matokävelijä ja toisena päivänä huomasi selvästi miten se vähensi sitä minihölkkäilyä kärryjen perässä ja mielummin käveli koko kropan läpi menevää käyntiä. Todella tehokasta reeniä vaikkei hiki virrannutkaan.

Kolmantena päivänä pääsin pitkästä aikaa selkään. Pakko myöntää että ei ole tässä muutamien kuukausien aikana tullut oltua hevosen selässä sitten varmaan edes kymmentä kertaa, joten ratsastushousujen ja saappaiden pukeminen toi ihme kyllä pientä innostusta mukanaan. Ei muuta kun Pyrylle kamat päälle ja kentälle katsomaan miten homma skulaa!




Kentällä ei ollut kuin tarkoitus taivutella ja fiilistellä mikä on se tämän hetkinen fiilis. Ja pakko sanoa että hyvä fiilis oli! Ensimmäiset kaksi minuuttia pystyin keskittymään siihen että istuin edes vähän ryhdikkäämmin, mutta sen jälkeen loput 20 minuuttia olin kuin naantalin aurinko ja mennä könöttelin ympäri kenttää vain hihkuen siitä miten kivaa on kuin hevonen on taas normaali oma itsensä.

Tietenkin tuona pienenä 20 minuuttisella kenttäreissulla huomasin että vasemmalle oli vino sekä hevonen että ratsastaja ja että nappulat oli aivan järjestäen hukassa. Se että Pyry kuitenkin liikkui niin mielellään ja teki kokoajan mitä pyysin sai minut vain niin hyvälle tuulelle ratsastuksesta, että edes kuvia katsoessani ja kauhistellessani herkkujen pöhöttämää kesämahaani, niskatulehduksesta jäykkää niskaa ja entisaikojakin pahempaa könötystä en voinut olla vain hymyilemättä onnesta.





Kun hevonen oli päivän lenkiltä siistitty pois ja olin innosta hihkuen palauttanut sen laitumelle tehtiin Petran kanssa tiukka treenisuunnitelma. Eihän tässä muuten mikään hätä olisikaan, mutta ensimmäisiin mestaruuksiin on aikaa nyt jo alle kuukausi! Kunto ei hevosella petä (kuskilla voikin pettää), mutta massua olisi vähän tarkoitus saada pois ja samalla treenata hieman enemmän tuota koulua, kun se on se meidän heikoin lenkki. Siispä tuumasta toimeen. Tällä viikolla Pyryllä on siis ollut yksi maastopäivä, kaksi koulupäivää, vapaa ja yksi päivä esteitä. Tänään se vielä saa viettää rennon köpöttelypäivän, huomenna käydään laukkaamassa enemmän maastossa ja sunnuntaina se saa taas olla kärryjen perähevosena. Sillä loistavalla suunnitelmalla kohti tulevia kisoja!

Petra ratsasti ensimmäisen koulupäivän Pyryllä maanantaina, mutta sain sieltä niiiin paljon hienoja kuvia, että lupaan julkaista ne ihan erillisessä postauksessa. Tiistaina oltiin Herkun kanssa kisoissa, joten Pyryn kanssa menin niiden jälkeen käymään maastossa laukkalemassa. Keskiviikkona puolestaan oli kauan odotettu hyppypäivä! Sitäkin odotin pienellä jännityksellä kun treenimäärä oli kuitenkin todella vähäinen.. Olin aivan varma, että vähintäänkin ratsastan jokaisen välin niin surkeasti että lopulta vain itken..



Niin vaan ne kaikki pelot ja jännitykset oli turhia! Vaikka esteet pysyivät metrin alle, voin sanoa olevani ylpeä itsestäni ja hevosestani, sillä kaikki oli just eikä melkein kohdallaan. Pääasiassa hypättiin jumppasarjaa ja lopuksi yksi minimaalinen 80-100 cm rata. Radalla kaikki meni juuri niin nappiin kuin voisi, sillä jokaisen esteen osaisin ratkaista. Jos ratsastin linjan ensimmäiselle pienen hypyn, ratkaisin sen rauhalliseen kuuteen laukkaan mielummin kuin olisin yrittänyt sen sillä normaalilla viiden välillä. Hevonen oli hieman hidas jalalle (välillä tuntui että se paksu ihrakerros sen mahan ympärillä ei ihan tavoittanut Pikku-Jennalta lainassa olleita kannuksia) mutta kuitenkin se oli samalla niin hyvin ratsastettavissa, ettei yksikään paikka tai kaarre ollut oppikirjamallia huonompi.





Sanotaan siis että jälleen tämän ratsastuksen jälkeen sai poistua kotiin hymyssä suin. Edes jälkeenpäin kuvia katsellessa ei itselle tullut yhtään huono fiilis. Tuli jopa vähän sellainen olo ettei nyt ihan toivotonkaan ole vaikka varmasti tauon tuomaa haparointia kouluratsastuksen osalta onkin. Ainakin eilisestä koulutreenistä jäi vähän epätoivoinen olo, ei sen takia että hevonen olisi ollut huono, mutta tuntui että ratsastaja oli niin tunari ja selkään ei oikein edes ne hyvät hetket antaneet mitään loistofiilistä. Ehkä se vain johtui niin hyvin menneestä estehyppelöstä!

 Mutta ei siitä sen enempää! Nyt pitää taas rientää seuraaviin koitoksiin. Koitan päästä tekemään seuraavan postauksen taas pika pikaa. Siihen asti, kuulumisiin!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov