Siirry pääsisältöön

Tiistaiyön Haastepostaus

  On siis tullut mieletön määrä haasteita, joten tässä nyt yritin tehdä kaikki haasteet. Ennen sitä pikaiset kuulumiset. Tiistaina, 6.12., oltiin Merjalla kisoissa. Pilvi meni Pyryllä 70 cm ja meni uusintaan asti hyvin, kunnes herra otti astetta suuremman hypyn ja Pilvin petti tasapaino ja tipahti. Ensi kerralla sitten uusiksi! Itse menin 90 cm ja mies oli uskomaton! Hyppäsi hienosti, mutta tyhmä virhe itsellä tuli uusinnassa ja tippui yksi. Muuten tosi tosi hieno mies! Treenaamaan pitäisi päästä enempi mutta on vain niiiiin kova kiire kokoajan! huoh.. Yritän keritä taas kovasti valmennuksiin, eiköhän tämä tästä hiljalleen. Ja sitten haasteisiin, lyhimmät ensin!

Haaste 1 - Kuvahaaste
Tästä haasteesta kiitos Millalle! 
1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.


Kuvassa siis Äiti ja Pyry Merjalla kisoissa syksyllä. Äiti ei ollut kertaakaan Pyryllä hypännyt ja lisäksi äitillä estekammo. Kaikki 40 cm isompi oli ihan kuolettavan pelottavaa :D Luokkana 70 cm ja toinen sija! Jäi hieman jälkeen hypyssä, mutta hienosti molemmat suorittivat radan, olen ihan ylpeä!

Haastan Terhin, Lotan ja Janitan. En tiedä oletteko jo tehnyt, mutta haastoin nyt silti :D

Haaste 2 - pieniä asioita minusta
Haasteen sain Terhiltä, Viciltä ja Lotalta, kiitokset!
a) kiittää haasteen antajaa: ^^
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle: kaikki on  varmaan jo tehnyt, haastan tekemään ne jotka eivät vielä ole tehneet tätä! :)
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Olen huono keksimään itsestäni asioita, mutta yritetään. Aloitetaan vaikka siitä ettei minulla ole harmainta aavistusta mitä aijon tehdä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä opiskelen Logistiikan Perustutkintoa ja tavoitteena päästä yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Mutta taas olen töissä kaupassa missä on vakituinen työsuhde ja periaatteessa siinä olisi töitä ja mahdollisuus edetä. Sitten taas kiinnoistaisi mennä lukemaan eteenpäin ja ehkä tulla logistiikka insinööriksi tai vaikka liikenneopettajaksi. Joo, en tosiaan tiedä mitä olen tekemässä, sen näkee sitten joskus.

2. Olen pakkomielteinen ulkonäön suhteen ja siksi olen yleensäkin hyvin surullinen. Koska en näytä siltä miltä haluaisin. Haluaisin tehdä enemmän ulkonäköni eteen (käydä lenkillä jne) mutta ei ole aikaa kaikkeen ja sitten on aina kiire ja en ikinä ehdi ja ääää.. Pelkkä ilta venyttely + jumppa ei riitä, mur! Lisäksi pidän hirveästi että hiukset on hyvän näköiset, en kehtaa julkisesti esiintyä ilman meikkiä (harvoin!) ja olen aivan rakastunut geelikynsiini! Ja meikkaan yleensä myös ihan huvikseen, kokeilen erilaisia värejä, tyylejä ja sillain, aina kun on aikaa. Rakastan liikuntaa ja tykkään käydä salilla.

3. OLEN KOUKUSSA TV-SARJOIHIN! En katso televisiota, mutta ostelen DVD-bokseja ja siksi olen koulussa tv-sarjoihin. Tällä hetkellä olen enemmän kun koulussa NCIS sarjaan ja odotan koska saan neljännen kauden käsiini! Lisäksi koukussa Menthalistiin, CSI, CSI Miamiin, Gleehen... GRAAH!

4. Kuuntelen aina radiota. Koneella on NRJ auki ja kun autolla ajelen on yleensä myös sama radiotaajuus auki. Tosin nyt on auto hieman vammaillut ja olen sitten jammaillut Astetta (tupla kokoelma), Chisua ja Pinkiä! Rakastan siis musiikkia ja laulamista. Olen aina halunnut osata laulaa, mutta olen niin paljon kuullut siitä miten päin persettä laulan ja kuulostan pojalta, niin päätin etten enää laula muiden kuullen. Joskus innostun Karaokea laulamaan ja Singstar on vertaansa vailla, mutta yleensä viihdytän vain itseäni laulamalla.

5. Rakastan valokuvaamista! Haluisin myös olla linssin toisella puolella, mutta tuntuu että aina kun otetaan kavereiden kanssa kuvia näytän vammaselta. Salaa harjoittelen kuitenkin hymyilemään tietyllä tavalla ja saamaan naaman kuriin. Hirvittävä myöntää, mutta näin on! Rakastan valokuvausta ja myös sitä jos on valokuvattavana. JOS olisin kymmenen kokoa pienempi haluisin ehdottomasti malliksi!

6. Olen surkea kielissä, mutta rakastan koulunkäyntiä. Olisin mielelläni lukiossa, mutta koen siellä niiiin paljon vastenmielisyyttä kielien takia ja panikoin kun en pääse läpi niin parempi niin ja näin. Ymmärrän kyllä englantia, mutta olen itse aina niin paniikissa että en osaa vastata järkevästi tilanteessa missä pitäisi kyseistä kieltä puhua. Tämä on yksi ongelma siinä, kun haluaisin mennä ulkomaille töihin.. Kielimuuri, muah!

7. Lurpan pois menon jälkeen motivaatio treenaamiseen on kadonnut. Ratsastan edelleen kotona ja käyn valmennuksissa niinkuin aina, mutta en kuitenkaan näe tavoitteita niin kuin ennen. Toivon että tämä menisi pian ohi, sillä haluan jo suunnitella ensivuotta ja saada hyvät tavoitteet ja talven treenin pitää olla kunnossa..

8. Olen rakastunut! Julkinen myöntäminen ;)



Kolmannen haasteen kirjoittelen myöhemmin, samoin vastailen viimeisiin kysymyksiin. Kertokaa myös jos on toivepostauksia, eiköhän johonkin postaukseen päästä näin joulun lähestyessä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...