1. Elokuuta 2011 - "vale mi amicus"...

hyvästi rakas ystävä, ikuisesti sydämessä

Elämäni pahimmasta päivästä on tänään kulunut tasan vuosi. Ei pitäisi ikinä tälläisenä päivänä avata sitä kuvatiedostoa tai kansiota missä on elämän hevosesta kuvat. Kun taas erehdyin - tai oikeastaan havahduin - avaamaan ne, en voinut olla itkemättä. Silmiä räpytellen katsoin tuota hienoa voikkoa luppakorvaa ja mietin miksi näin kävi. Olinko ansainnut näin upeaa eläintä rinnalleni. Samalla voin vain kiittää ja todeta etten olisi ikinä voinut viettää parempia kolmea vuotta. Jos jotain eläintä rakastin koko sydämestäni ja jos jonkun puolesta olin valmis tekemään kaikkeni, se oli Lurppa. Komea, luppakorvainen herrasmies, sydäntenvalloittaja.

Vuosi siitä kun näin herran viimeisen kerran. Vuosi kun istuin saman huoltoaseman takahuoneessa itkemässä. Vuosi todellisen elämän hevosen pois menosta. Oliko se sittenkin vain ajattelemattomuutta? Jos olisin tehnyt jotain toisin, jos olisin vielä enemmän yrittänyt? Sattuu ajatellakin miten paljon tuosta eläimestä välitin. 

Aluksi minun piti tehdä "vuosipäivän" muistoksi video, mutta en saanut siitä tarpeeksi hienoa. Sen täytyy olla arvokas ja vaikka se onkin täyttä materiaalia, en julkaise sitä. Haluan herran arvolle ja muistolle paljon hienomman videon ja tehdä sen ajan kanssa. Niinpä keräsin muutamia hienoimpia, tunnekkaimpia tai muuten minun ja Lurpan parhaimpia hetkiä. Niitä, joita vielä tänäkin päivänä kaipaan..

Minä pieni ihminen täällä katselen herran kuvia ja tirauttelen kyyneleitä. voi kun tuli hirmuinen ikävä ♥

Rest in peace Karats 1. elokuuta 2011