Siirry pääsisältöön

Kuolain kokeiluita ja karvanlähtöä

arkea se sekin on!


Täällä me ollaan. Lauantaina hevoset siirtyivät Artsille ja olen nyt käynyt siellä ratsastelemassa. Pikku hiljaa hevosten omaisuus on siellä, heh. Sunnuntaina koitin sitten Pyrylle Artsin Hackamore-kuolainta ja arvatkaapas? Tässä on ehkä ratkaisu ongelmiin! Pyry toimii siis vanhoilla kuolaimilla ja sileällä sillä sitä käytetään edelleen, mutta esteillä ja maastossa - ja varsinkin maastoesteillä - Pyry helposti innostuu ja nyppii ohjat pois kädestä. Hakkiksella herra toimi hyvin, oli jarrut, kaasu ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä. Hypättiin sunnuntaina kolmen koplassa - Janni & Molla, Petra & Elmo ja Minä & Pyry - pieniä esteitä ja rataa. Itsellä on joku mamma vaihde, täytyy päästä valmennukseen taas että pääsen tästä mummoilusta. Tein siis ihan tyhmiä mokia ja pysäyttelin 60 senttisille esteille.. Kyllä huomaa heti kun ei säännöllisesti ratsasta ja saatika hyppää itse niin jumahtaa koko mieli! Nyt pitää päästä valmennukseen jos vaikka se menisi sillä ohi!

Lisäksi eilen mammutti (katsokaa tämä villamammuttilaama kuva!) ja Molla-neiti luopuivat karvoistaan. Kävin vielä iltapäivän ratsastuksen jälkeen uudestaan tallilla klippaamassa ne ja olinkin sitten puoli 11 aikaan valmis. Pyryn ja minun meni jo lopussa hermot koko touhuun, joten Pyrystä tuli hieman hätäisesti klipattu.. Molla sai kuitenkin sydämen takaisin pyllyynsä ;) Edelleen itsellä on kamera rikki ja muistikortti hukassa eikä rahaa olisi ostaa uusia joten.. No saa nähdä! Pyrykin onnistui heti ensimmäisenä päivänä kun sai hokkikengät tekemään hokinreijän jalkaan, hyvä homma!

Sitten vielä hieman mietteitä siitä kun hevoset ovat nyt tuolla keskustassa. Tosiaan hämmentäväähän se on kun tulee kotiin ja miettii kun taas pitää ottaa karsinat ja kello on jo kymmenen! Sitten sitä tajuaa että ei ne hevoset enää olekaan kotona. Minulla on tästä enemmän plussaa kuin miinusta. Hevoset viihtyvät uudessa paikassa ja tallissa on seuraa ja apua saa aina kun tarvitsee. Minusta on helpottavaa ja loistavaa kun tiedän että Janni ja Petra auttavat puttejen kanssa HETI jos itse en pysty käymään tai pääse käymään. Lisäksi karsinat saadaan halutessa siivota itse (kunhan ilmoitetaan etukäteen) tai Petra hoitaa ne. Minun ei tarvitse murehtia jaksaako äiti ottaa karsinat, ratsastaa kaksi hevosta, hoitaa kaikki tallit yms silloin kun itse olen päivän poissa. Petran on helppo auttaa kun on lähellä ja samoin Jannin. Korvaamaton apu ja nyt tuntuu että ehtii kotonakin tekemään enemmän, jolloin porukoista isäpuolikin on tyytyväisempi (eilen tein oikein ruokaa, siivosin jne)! Nyt vielä kun talo menisi kaupan olisi tämäkin murhe ohi!

Ei sillä, etten tykkäisi asua täällä. 6 vuotta oman tallin kanssa oli ehkä elämän parasta aikaa, mutta joskus vain elämässä tulee ne tilanteet kun pitää sanoa ettei nyt onnistu. Tilanne on se että itse olen koulussa + töissä ja äiti hieman kipeä, jolloin ei voida vain pitää enää omaa tallia. Vien ja jätän hevoset oikein mielelläni talliin, missä tiedän että asiat ovat hyvin, niitä voi siellä käydä palluttelemassa ja ratsastamassa, tekemässä itse talleja.. Ihan miten itse haluaa!

Kommentit

  1. Mä taisin nähdä teidät sunnuntaina, kun olin ajamassa ravirataa (:

    VastaaPoista
  2. Lähettelin sulle jotain vanhoja kuvia muutama päivä sitten, mahtoivatkohan tulla perille? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. :( senni.roito@mollamaija.net <- Tuollaiseen osoitteeseen lähetin, kun se tuolta Sponsori-sivulta löytyi.

      Poista
  3. heii,postailehan kuulumisia tiheämmin!ei aina tartte olla mitään kisa- ja valmennusjuttuja,olis kiva kuulla ihan vaan niitänäitä arkipäiväisiä asioita yms.pidän blogistasi kovasti ja hevosesi ovat hienoja tapauksia.ja suomenhevosia,ah!itsellä useampi putte ja pienimuotoista kasvatustoimintaa,joten erityisen suurella mielenkiinnolla seurailen tämän rodun edustajia blogeissa.-L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kovasti, mutta en itse tykkää ns. kuvattomista postauksista ja arkena meitä harvemmin ollaan kuvaamassa :( Yksi videopostaus tuli tekeillä, mutta pirulainen sekin meni pipariksi kun kamerasta loppui akku kesken!

      Poista
  4. Moikka! Onko sinulla käytössä Listerin Star klipperi? Mitä olet pitänyt siitä? Lähteekö kova ääni ja kuinka monta puoliklippausta suunnilleen teet teroittamatta teriä? Kiitos jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On juu Lister Star :) Olen pitänyt kovasti, jälki on todella upeaa ja helppo klipata. Lähtee vähän ääntä, eli ei ole hiljaisin kone, mutta ei meidän hevoset (suokit, puokit kuin ponitkaan) ole siitä mitään sanonut :) Itse en ole vielä kertaakaan (heh, piti jo viime keväänä teroittaa..) teroittanut teriä ja nyt on varmaan reilu 10 kertaa klipattu, n. puolet koko klippauksella ja puolet vain puoliklippauksella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov