piu paut ja hanat auki!
Edelleen itsellä on muistikortti kamerasta hukassa ja ei oikein materiaalia ole blogiin muutenkaan. Eilen kävin hyppäämässä Pyryn kanssa ja se oli ihan fiasko. Oli aikaa verkata hyvin, ratsastaa tosissaan koulua ja vääntää. Mitä minä teen? Möllötän selässä ja en osaa tehdä mitään. Perusjutut, avo, sulku, väistöt, voltit, ympyrät, siirtymiset.. Kaikki hukassa. En tiennyt mitä teen, ei ollut mitään ideaa. Hyppäsin pieniä (max 85 cm) ja syöksyin, ajoin, säädin, sähläsin. Lopulta lopetin linjaan missä oli pysty - neljä askelta - pysty - neljä askelta - pysty. Kun Pyry oli tullut sen hyvin, lopetin. Miksi sitten kiusaan hevosesta kun ei itse osaa?
Tänään itkin ja murehdin kun en osaa ja totesin että minähän menen ratsastamaan kunnolla koulua ja keskityn ja teen kaikkeni. Pyh. Loppupeleissä elokuvissa - Twilight Aamunkoi osa 2 ! - meni niin pitkään että päästin lähteä vain maastoon Jannin ja Mollan kanssa. Oli hyvä päätös, päästeltiin menemään höyryjä ja KIVAA oli! Ehkä taas kun pääsen kahden viikon päästä aktiivisemmin ratsastamaan alkaa se "vakavamielinen" tuuppaileminenkin onnistua!
Pakko myöntää että olen epäaktiivinen ja en voi silloin valittaa siitä että te lukijat olette ei-niin-aktiivisia. Mitä kommentoimaan kun ei ole kommentoitavaa! Olen yrittänyt virkistellä keskustelua pienillä kysymyksillä aina postauksen loppuun, mutta silti tuntuu olevan hiljaista. Nyt siis kertokaa ihmeessä mistä haluatte lukea enemmän! Niitä arkitreenauksia tulee kyllä joo, heti kun pääsen edes ratsastamaan muuta kuin kaksi kertaa viikossa.. Erikoispostauksia, kisoja, arvontoja, mysteereitä, mitä kaipaatte? Mysteereistä puheen ollen, ei en ole vieläkään saanut palkintoja toimitettua, huomenna kolahtaa postit voittajille sen lupaan!
Kertokaa lukijat, onko teillä ikinä niitä päiviä kun ei mikään onnistu? Tuntuu että vaikka miten ratsastaa ei hevonen vain toimi? Palaako pinna? Mitä teet yleensä? Jatkat vai lopetat? Kerro nyt ihmeessä vinkkisi miten onnistut saamaan negatiivisuuden positiivisuudeksi!
ON. On niitä kausia! Voitettiin kopun kanssa seuran juniorikoulumestaruuskultaa ja heti sen jälkeen alkoi monen viikon jakso kun mikään ei onnistunut. Ihan kun olisi isketty vieraan hevosen selkään ja kahden vuoden yhteistyö ei ollut taustalla. Miten istun täällä ravissa, miten saan tän väistämään pohjetta, mitä käden pitää tehdä, miten ratsastetaan... Mä keskityin lähinnä lopettamaan ratsastukset kesken ja nyyhykttämään satulassa loppukäynnit ja sitten itkemään kotona "palkintohyllyä" katsellen kun ei voinut käsittää mitä yhtäkkiä tapahtua ja blah blah blah, mutta äkkiäkös se siitä kun jätti vähän aikaa valmennuksiin ja kisoihin menemättä ja keskittyi vain yksinkertaisesti harrastamaan - sänkkäriä, maastoilua, ilman satulaa hölmöilyä, ihan vain yleistä heppailua tallikavereiden kanssa porukalla. Sitten kun oli hyväksynyt sen, että on ihan okei ottaa välillä vaan rennosti ja hölöttää koko ratsastusaika samaan aikaan ratsastavan kaverin kanssa, niin alkoi taas sujumaan oma ratsastuskin ja löytyi ihan uutta puhtia valmentautumiseen ja kilpailemiseen! En kuitenkaan usko, että se avain kaikkeen oli tuo muutaman viikon höntsäily, eiköhän ajan kanssa mene kaikki ohi!
VastaaPoistaTsemppiä, kyllä se siitä, ootte ihan huippuja <3
kiitoksia kovasti sinulle! <3
PoistaTsemppiä teillekin treeneihin! :)
Minulla on valitettavan temperamenttinen luonne ja allani hevonen jolla on nollatoleranssi mihinkään selässä skitsoiluun. Yleensä jos alkaa kiukuttaa ja tuntuu ettei toimi siirryn alaspäin. Esimerkiksi jos hevonen ryysää ravissa mennään käyntiä niin kauan että toimii sitten takaisin raviin ja jos ryysää taas käyntiin. Yleensä näin saa vähän mietintäaikaa ja hevonenkin ymmärtää että ratsastaja on tosissaan.
VastaaPoistatätä yleensä itsekin käytän, tai sitten menen maastoon tai teen jotain todella todella helppoa! :)
PoistaJoko tulen alas ja selvitän välit hevosen kanssa maankamaralla (odottaen, että yhtyeys takkuaa) tai vaihtoehtoisesti asetan yhden kohtuuhelpon mutta kesittymistä vaativan tehtävän jota jurnutan, kunnes olen molempien suoritukseen tyytyväinen. Esimerkiksi viime kesänä puolitin kentän, tein tosi terävät kulmat ja puolikkaan kentän aikana kymmenen volttia. Volttien välissä hevosen piti olla tikkusuora ja volteilla taipua rehellisesti. Kun tämä oli käynnissä tahkottu molempiin suuntiin niin oltiin molemmat paljon rennompia.
VastaaPoistapitäisi varmaan itsekin enemmän maastakäsin työskennellä.. toisi enemmän luottamusta välille!
PoistaKyllä on välillä meilläkin niin hankalaa, että tekisi mieli nakata hanskat tiskiin! Vaikeina hetkinä yritän vain muistella niitä onnistumisia, vaikka silloin tuntuisikin kaikki menevän päin persettä. Ratsastushan olisi tosi tylsää, jos aina vain onnistuisi. Epäonnistumisien jälkeen pienikin onnistuminen tuntuu mahtavalle. Ennen minulla oli oikeasti paha ongelma ratsastaessa, jos mikään ei tuntunut toimivan suutuin hevoselle, eikä siitä hyvää seurannut. Nykyään osaan melkein aina katsoa peiliin, sillä tiedän että vika johtuu aina kuskista. Silloin yritän vain rauhoittaa itseni ja muuttaa ratsastustani. Helpotat tehtävää ja aloitan puhtaalta pöydältä. Olen huomannut, jos keksin jonkun tehtävän etukäteen, niin silloin menee aina paljon paremmin. Joskus olen myös joutunut hyppäämään hetkeksi pois hevosen selästä tai olen mennyt vaikkapa maastoilemaan, jos ei tunnu sujuvan :)
VastaaPoistaTottahan se on ja kehitystä ei huomaa jos ei välillä mene taaksepäin! :)
PoistaItse suutuin aikoinani myös hevoselle, mutta nykyään sitä jos osaa vilkuilla sinne missä vika 99% on! Itse en ole vielä selästä tullut alas, mutta maastoon on tullut kesken "vakavan koulutuuppailun" lähdettyä..
On päiviä ettei mikään onnistu, sillon yleensä rauhotan eka itteni ja koitan jollain helpomalla tavalla päästä vähän lähemmäks sitä mitä ollaan yritetty. Esim. hevoseni ei jaksa aina pitää asetusta yllä ympyröillä, teen väliin pienempiä voltteja niin kauvan, että saadaan edes jonkinlainen asetus pidettyä(:
VastaaPoistajep, näinhän se menee :)
Poistaminä en edes saa aina omia hermoja kuriin, viimeksikin valkku kielsi multa hyppäämisen "tuossa mielentilassa", kun aloin sähläämään :D
VastaaPoistahaha :D Kuulostaa kyllä kaukaisesti tutulta!
PoistaMinun vuokraponini saa suurinpiirtein paniikkikohtauksen, jos sille menee suuttumaan - on tullut muuten katsottua peiliin ihan eri tavalla, kuin tilanteen erilailla käsittelevän hevosen kanssa! Kun ei vaan voi suuttua sille elikolle, vaikka ratsastus ei vaan sujuisi. Jos alkaa kiehua, annan nykyään heti pitkät ohjat vaikka kesken tehtävän ja kävelen, kunnes omat hermot on hallinnassa. Tehdään sitten loppuun jotain idioottivarmaa, mikä onnistuu aina ja lopetetaan siihen.
VastaaPoistaHevosta on niin helppo syyttää, vaikka tietää mokaavansa itse. Nyt olen todella oppinut sen, että ellei suju, vika on 99% kerroista minun ja silloin on aika lopettaa kiusaamasta ponia ja käydä vaikka maastokävelyllä rentoutumassa. :)
näinhän se on! Nyt Pyryn aikaan itsekin hieman joutunut rauhoittumaan mielellisesti, se hermostuu vain enemmän jos itse hermostuu. Puolensa silläkin herkkyydellä ;)
PoistaSemmosia päiviä on täälläkin.. Sillon lähden yleensä kävelemään maastoon oiiikein pitkän lenkin ja rentoudun hevosen kanssa. Se oikeesti auttaa! tsemppiä! :)
VastaaPoistakiitos ja teille myös tsemppiä! :)
PoistaMulla palaa tosi usein pinna 6- vuotiaaseen poniini ja sen jälkeen mistään ei tuu mitään. Yritän aina alottaa sitten koko ratsastuksen puhtaalta pöydältä, jolloin annan hevosen hetken hengähtää ja aloitan, kuin mitään tappelemista ei olisi koskaan ollutkaan. Jälkeenpäin tulee aina huono olo siitä, jos on hepalle suuttunut ihan syyttä :(!
VastaaPoistavoi, tuo on aina yhtä harmittavaa! Itselläkin jos teen jotain väärin tulee heti hirveä "morkkis" siitä kun on mennyt ihan turhaan suuttumaan! :/
PoistaTsemppiä teille! :)
Todellakin on! Joskus se kestää päivän joskus viikkoja. Itsellä kun palaa käpy tammani kanssa niin hermostun itse ja pahimmassa tapauksessa tilanne usein kärjistyy siihen että saatan kohdella hevostakin väärin. Jos tähän pisteeseen tullaan olen todennut että parhain vaihtoehto on tehdä joku helppo asia, esimerkiksi ympyrä, mikä varmasti onnistuu ja lopettaa ja jatkaa huomenna. Joskus kun jo pelkkä tallille meneminen tuntuu vastenmieliseltä tyydyn vain hevosen harjailuun tai annan sen vaan tarhailla sillä omalla kohdalllani ainakin jos menen selkään jo valmiiksi asenteellä "tästä ei tuu mitään" niin varmasti kaikki menee plörinäksi! Muutaman päivän ratsastustauko itsellä ainakin palauttaa motivaatiota mukavasti sekä se että vinkuu ja valittaa muille omista ongelmista ja samalla todetaan ne porukalla ihan mitättömiksi! :D
VastaaPoistatotta, asenne ratkaisee kyllä todella paljon ratsastuksessa, se on tullut huomattua :D Itsellä olisi motivaatiota, mutta tuntuu että pää lyö tyhjää siellä hevosen selässä.. Tiedä sitten mikä ongelma tällä hetkellä kun hevonen kulkisi, mutta kuski ei :D
PoistaJos mulla on sellanen tilanne jonkun liikutettavan kanssa, ettei yhteistyö pelaa ja joku tehtävä ei mitenkään onnistu niin yleensä sillon teen jotain mikä on meille helppoa tai muuten vaan hauskaa treeniä. Sillon tulee kuitenkin ittelle se onnistumisfiilis ja on samalla saanut taas jotenkin jumppailtua hevosta. Tietenkin välillä ois tosi kiva vaa lähteä tuulettelemaan ajatuksia jonnekkin maastolenkillekkin mutta aika harvoin on niitä tilaisuuksia että on edes maastokaveria näköpiirissä. Mutta se on muuten ihan sairaan ärsyttävää, että jos on päättänyt että tänään tuuppaillaan ja kunnolla, ja sitten heppa kertoo että "en mä jaksa, ei kiinnosta". Noo, hevosen ehdoilla mennään silti aina, halusi kuski tuuppailla kuinka paljon tahansa.
VastaaPoistaTotta tämäkin :)
PoistaJep, todellakin, lähes päivittäin näin syksyllä! Ei luonnistu, poni ei pelitä, on sitä ja tätä pikkuvaivaa, sää masentaa.. hyi olkoon!
VastaaPoistaaivan samaa mieltä! Sataisi edes lunta jos hieman piristäisi! :(
PoistaMää ainakin yritän loppuun saada ees kolme askelta menee ihan hyvin ja sit lopetan, jos siis menee ihan penkin alle :D Aina jos toimii tekis mieli vaan jatkaa monta tuntia:) Mutta vauvauvau toi Pyry on kyllä niin kivan näkönen kopukka :))
VastaaPoistaoi, Pyry kiittää kovasti :)
PoistaTreeni postauksia, jossa enemmän kuvia ja teksti tiiviimpää, kuvat kertoo enemmän kun 1000 sanaa ;)
VastaaPoistajep, tulossa kunhan saan jostain kameran + kuvaajan tai vaihtoehtoisesti muistikortin + objektiivin + kuvaajan.. hankalaa tällä hetkellä :/
PoistaOn ehdottomasti huonompia jaksoja. Loistavan kesän ja alkusyksyn jälkeen tuntui että meni sekä hevonen että minä aivan lukkoon. Ensin annoin hevoselle pari viikkoa vapaata ja sen jälkeen ollaan vaan maastoiltu ja kärrytelty (suomenhevonen). Nyt pikku hiljaa hevonen innokas ja iloinen ja minulla into valmennuksiin palaamassa :) Näin se välillä menee ja joku tuossa aikaisemminkin kommentoi, että silloin on tärkeetä pitää hauskaa tallilla ja vähentää paineita ratsastuksen suhteen.
VastaaPoistajep, näin se pitäisi tehdä! Itseä jotenkin ahdistaa tällä hetkellä se kun en ehdi käymään tallilla ja ratsastamaan, jännää! :D
PoistaMoro Senni! Yritin ettiä siun mailiosotetta, että olisin laittanu siulle henk.koht. mailia- mutten sitä nyt tähän hätään löytääny, ni kirjootan nyt sit tänne :) Ollaan pariin otteeseen tavattu ohimennen kenttäkisoissa, huikkaillu tei tiimille tsemppiä :) Oon tällänen 32- vuotias kenttäkisaaja Porvoosta, alla 5- vuotias nassikka.
VastaaPoistaEtenkin näin kenttäkollegana on tosi jees lukee tätä siun blogia, se on hyvin tehty, ihania kuvia ja Pyrykin on miulle aiemmasta (Johanna P:n kautta) tuttu hevonen. Haluun vaan sanoo, että on mukavaa lukea blogia, joka on kirjotettu sydämmestä. On sit hyvii hetki ja on huonoja hetkiä, niitä meil kaikilla on. Ei kaikki voi aina olla vaa yhtä auringonpaisetta, välin vituttaa niin kovin, mut ku jaksaa yrittää ni kyl se palkitaan. Oli se palkinto sit mite pien tahansa.
Pyysit kertomaa, että mitä sit ku tulee päivä ettei mikää onnistu. No niihähän tulee, etenki nyt ku (kylläkin ihan yli odotusten menny) kisakausi on ohi ja lähdettii rikkomaan palettia. Miun nuorikko tykkää kulkee etupainosesti, vähän sukellelal sinne eteen alas ja sit ei tuu tarpeeks takasii alle. No nyt sitä korjaillaan kirjaimellisesti nostamalla ylös. No se on rikkonu paletin niin, että se hevonen mitä oon laittanu vuoden, ni en tunne sitä ollenkaan- Tuntuu, että ratsastan ihan vierasta hevosta, se on sille (tietty) vaikeeta, sil menee hermo ja miul menee hermo. Vaikka miten tietää, että niin se on vaan tehtävä ja niitä vikoja korjattava, ni ku se on niin vaikeeta ja vastenmielistä. Itte siellä hikihatussa meet ja teet ja silti ei mitään tapahtu. Mut pakko yrittää jatkaa, sillä noin isokokonen mikä miun hevonen on, ni jos se menee vuosia väärin- se tulee kipeeks. Ja nyt ku tehdään luokkanostot kaikissa lajeissa, ni ei voi vaan sukellella on apkko nähdä eteensä tai vaaratilanteet tulee niin rataesteillä ku maastossakin.
Miulle negatiivisuus on yleistä. Vaadin paljon itteltäni, hevoselta ja muilta. Pyrin aina parhaimpaan ja se on hankalaa. Mut ettei kaikki olis niin synkkää, ni välil pitää pitää hauskaa: nyt viime viikolla tehtiin maneesiin erikoisesteitä (kaikkii erilaista, mutta turvallista), mennää ilman satulaa, maastoillaan porukassa, käydään laukkaamassa raviradalla, vikelletään.
Ja jos tämmönen ei riitä, ni sit on höllättävä vähäks aikaa. Ihan oikeesti tiputtaa hetkeks tavotteita pienemmälle. Esteillä ei hypätä enää tiettyä korkeutta vaan tehtäviä matalilla korkeuksilla, koulussa keksitytään hiomaan suoruutta , muotoa, tahtia ja tempoa erilaisten temppujen sijaan. Maastossa joko baanattaa selkää auki tais it vetä koulua; ylämäet peruuttaa, menee pohkeenväsitöjä, avoja ja sulkuja, vaihtelee laukkaa, kokoo...
Tsemppiä :) Ens kaudella taas nähdään kisoissa.
Hedi Kainulainen
goomsessan@hotmail.com
Heippa Heidi ja kiitos tosi tosi paljon ihanasta kommentista! :)
PoistaTottahan se on että näitä takapakkeja tulee, pakkohan niitä on joskus olla! Onneksi nyt eikä kisakaudella, eikös? ;) Ollaan kyllä varmaan siinä aika samanlaisia että itsekin vaadin aika paljon niin minulta, muilta kun hevoseltakin. Silloin juuri tulee paineita ja pettymyksiä..
Mutta eiköhän me molemmat tästä taas päästä jaloillemme! Paljon tsemppiä teille ja tosiaan; ens kaudella taas tavataan! :)