Siirry pääsisältöön

Astetta masentavampi päivä

maailman surkein hevosenomistaja esittäytyy


Tämä on taas niitä päiviä. Koko päivän on satanut tai tihuttanut vettä, ei tiedä onko kello aamulla kuusi vai illalla kuusi. Eilen fiilis oli vielä hyvä ja letkeä, tänään olen ollut todella hämilläni ja masentunut. Toinen päivä ilman tallia ja hevosia. Se että se talli ja ne hevoset on ollut vieressä kuusi vuotta ja jos muuten ei ole tallissa käynyt kuin siivotakseen karsinat ja hoitaakseen tallit, on silti ollut fiilis siitä että on mukana siinä, käsittelee päivittäin hevostaan. Entä nyt? Ei ole hevosta kotona ja en ole kahteen päivään päässyt tallille.

Maanantaina sain ylimääräisen vapaapäivän töistä, joten kävin illalla pitkällä maastolla Pyryn kanssa. Nautin ratsastamisesta ja tallilla touhuamisesta. Pari-kolme tuntia tallilla ja mieli on yllättävän hyvä ja positiivinen. Eilen en päässyt tallille koska olin töissä 6.30-18.30 ja tänään en päässyt tallille kun töissä olin 6.30-21.45. Alan vähintäänkin ymmärtämään _täysin_ isäpuoltani siinä suhteessa että haluaisi myös olla kotona - nythän en tule kuin kotiin nukkumaan että aamulla jaksaa taas lähteä töihin.

Tunnen olevani maailman surkein hevosenomistaja. En sen suhteen etten huolehtisi hevosista, minulla on Pyrylle ja Mollalle maailman paras paikka tällä hetkellä, missä ne saavat paljon rakkautta ja rapsutuksia sekä liikuntaa. Siinä se ehkä onkin, minäkin haluan olla rakastamassa, rapsuttamassa ja liikuttamassa hevosiani. Tiedän että päätöksiäni arvostetaan ja samantien jos ilmoitan etten halua että Pyryllä ratsastaa kukaan muu kuin minä se onnistuu täysin. Miksi tekisin niin? Koska olen itsekäs? Hevonen tarvitsee liikuntaa ja takuulla siitä pidän huolen että Pyry että Molla saavat sitä tarpeeksi ja mahdollisuuksien mukaan.

Pyry kävivät tänään keskiviikkokoulukisoissa ja saivat hienosti yli 62% ja oli 5. sijalla. Ja minusta on kauheaa se miten pahalta minusta tuntuu. Petra on mielettömän ihana ja paras ihminen ja varmasti ainut Äidin ja Terhin jälkeen jonka haluan Pyryllä ratsastavan vakituisemmin. Olen nähnyt kuin Petra ratsastaa Elmoa, Mollaa ja Pyryä ja ratsastustaidoissa, hevosen käsittelyssä tai muussakaan ei ole moitittavaa. Ehkä onkin kyse vain siitä harmituksesta minkä koen kun en itse pääse menemään. Ja lisätään siis että minä itse kysyin haluaako Petra mennä sinne kisoihin, ei todellakaan mitenkään väkisin pyydetty tai kysytty. Eilen se kuulosti hyvältä idealta ja tänään koin hirveää henkistä morkkista siitä että en ollut itse selässä.

Olen surkea omistaja, kaveri, ylläpitäjä ja ihminen. Hyi kun ärsyttää tämmöinen. En ymmärrä kuinka voin jo toisen päivän jälkeen olla näin lukossa ja pahoittaa mielen koska en itse treenaa ja ratsasta sekä ennen kaikkea ole tallilla rapsuttelemassa ja viettämässä aikaa hevosten kanssa. Tuntuu siltä että olisin hylännyt ne. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä Pyrylle? Molla on minun aina, mutta sen kanssa olen työskennellyt viimeksi tosissani yli vuosi sitten ja olen asettanut Mollalle ja Jannille tavoitteita. Entä minä ja Pyry? Miten ikinä voin saavuttaa tavoitteita jos en pääse treenaamaan? Kyllä, vielä kaksi viikkoa jäljellä, mutta onko sitten enää mitään "sidettä" jäljellä meidän välillä?

Ehkä minäkin olen vain herkkä ja haluan omistautua harrastukselle, mutta.. Miten sen sanoisi. Tuntuu tällä hetkellä että petän itseäni sanoessani että minä tai Pyry luottaisimme toisiimme tai edes osaisin ratsastaa sillä. 

En minä tiedä mitä yritän sanoa, yritän vain purkaa pahaa oloa!
Edes onnistumatta siinä..

Takaisin tänne!

Kommentit

  1. Noita fiiliksiä tulee itse kullekin :/

    Minustakin tuntuu että olen huono hevosenomistaja kun hevosellani on kaikenmaailman jalkavaivoja ollut vuoden verran. Yksikään niistä ei ole ollut minun "syytäni", mutta silti kannan huonoa omaatuntoa siitä että se on siinä kunnossa. Ja tuntuu että vaikka tekisin mitä niin se on liian vähän :/

    Tsempit täältä, blogin perusteella sun hevosilla ei vois olla paremmat oltavat tai parempi omistaja. Kateellisena olen lueskellut että miten paljon uhraat hevostesi eteen. Molla ja Pyry on hienoja <3

    VastaaPoista
  2. Voih, älä sinä turhaan huonoa omaatuntoa pode, varmasti huolehdit heppojesi hyvinvoinnista parhaalla mahdollisella tavalla ! Ymmärrän kyllä sun pointin, koska onhan mullakin välillä tämmösiä "kausia" ;( tai no enää / tällä hetkellä ei niinkään mutta sillon ku en ajokorttia vielä omistanut. Vaikka hevonen sai hyvää hoitoa niin mua kiukutti kun en itse pystynyt olla sitä joka päivä hoitamassa :(

    Tsemppiä, kyllä se siitä ! :)

    VastaaPoista
  3. Mulla on välillä ihan samat fiilikset, tsemppiä! :(

    VastaaPoista
  4. Mulla on ihan samat fiilikset, sillä solisluu murtui Ypäjällä valmennuksessa viime viikon perjantaina ja 5 viikon saikku tuli :s poni jäi vielä Ypäjälle ratsutukseen todella taitavalle ammattilaiselle, mutta silti harmittaa, että sinne se jäi :(! Tsemppiä sulle, sun hepat on tosi hienoja ja itse olet mun mielestä tosi taitava ratsastaja ja hevosen omistaja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov