arvoisa friikkisirkukseni, minä tein sen tänään, onnistuin!
Ensin mietin että kirjoitan tarkan selostuksen jokaisesta radasta mitä hypättiin, mutta koska hihkun täällä niin onnellisena että ratapiirrosten piirtämisestä ei tule mitään, saatte taas kuvapainoitteisen hihkumisella höystetyn hevosta ylistävän ja ylpeyttä pursuavan postauksen. Niin mistä? Tämän päivän estevalmennuksesta tietenkin!
Itsellä oli heti aamusta talkkari ongelmia ja lopulta peruin koko ukkelin tulon kun kesti ja kesti vaikka valmennukseen olisi pitänyt lähteä. Lopulta kaahasinkin sitten kotiin niin, että olin vähän jälkeen yhden perillä. Onneksi Pilvi oli taas pelastamassa ja harjannut jo Pyryn ja laittanut sen lähtövalmiiksi. Ei muuta kun kamat autoon, hevonen traikkuun ja menoksi. Maneesilla taas vastaavasti hevonen traikusta, satula selkään ja maneesiin!
Tovin kävelyn jälkeen aloin kevyesti ravailemaan ja laukkailemaan Pyryn kanssa. Halusin vain saada lisäkset hyvin lämpimään, en tehnyt siis mitään erikoista, isoja kaaria ja rentoa ravia ja laukkaa löysemmin ohjin. Ehdin hyvin verkkaamaan ennen kuin Artsi kiiruhti paikalle ja aloitettiin hyppäämään. Kerroin heti alussa Artsille että itsevarmuuteni oli ihan pakkasen puolella ja aloitettiin tulemaan molemmista laukoista n. 80 senttistä pystyä missä oli portti alla. Ihan sellainen peruseste mitä yleensäkin ollaan menty. Ajattelin että hyvin tämäkin valmennus varmaan menee kun heti ensimmäisellä kerralla Pyry kielsi.. Sen jälkeen tultiin vielä useita toistoja samalle esteelle kunnes hypyt olivat rentoja ja itse pääsin pahimmasta varmuuden puutteestani eroon.
Meillä oli siis vain sellainen pikavalmennus tämän minun varmuuteni takia, joten verkkahyppyjen jälkeen otettiin heti rata. Tähän ensimmäiseen rataan kuului porttipysty, pysty - pysty linja (neljä laukkaa), pysty okseri linja (kolme laukkaa, okserin alla vesimatto) ja lopuksi vielä kolmoissarja. Ja ihan mieletöntä! Kaikki löysyys, epävarmuus, tahmeys, haluttomuus (keksikää tähän ihan mitä tahansa negatiivisiä sanoja) oli poissa! Hypyt oli hirmu teräviä, tarkkoja ja pyöreitä, niin että välillä minäkin olin kyydissä ihan "wow"! Vaikka siis esteet pysyi kokovalmennuksen maksimissaan 105 cm, silti Pyry teki tosi upeita hyppyjä. Ja voisin kertoa kaikki muutkin radat tähän, mutta se menee samaan kastiin, kaikki se hyppäsi irti puomeista, sillä oli sopivasti energiaa ja paikat osuivat suurimmilta osilta kohdalleen. Fiilis oli aivan mahtava kokoajan, kaikki epävarmuus oli poissa!
Valmennuksen edetessä sekä minun että hevosen itsetunnot kohosivat ylemmäs ja ylemmäs. Olihan meillä siellä hieman tilannekomiikkaakin. Olen nyt harjoitellut polvipaikkaisilla ratsastushousuilla ratsastamista (kyllä, minulle se oli jotenkin todella hankalaa aluksi, meinasin tippua ensimmäisestä jarrutuksesta kyydistä, koko ikinä mennyt kokopaikkaisilla!) ja tämä oli nyt 4 kerta polvipaikkaisilla ja toinen hyppykerta. Kun meidän itsevarmuutemme kasvoi, herra PP kasvatti omaansa hieman liikaakin ja päätti kerran lähteä kolmoissarjalle kunnon kamikaze hypyllä! Selvittiin sarjaan sisälle, mutta itseltäni lähti molemmat jalustimet. Ei kuitenkaan mitään hätää, heppa hoitaa! Ja niin se hyppäsi vielä sarjan loppuun ja miettikää: kuskikin pysyi kyydissä! Nauratti kyllä siinä tilanteessa ihan hulluna, oli niin hauska kun hevonen ei ollut moksiskaan vaikka kuskilta lähti jalustimet kesken radan. Ratakin jatkettiin loppuun ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!
mihin niitä jalustimia tarvitaan kun ilmankin pääsee!
Viimeinen rata alkoi olemaan jo niin villiä menoa että jouduttiin tulemaan muutama linja uudestaan, mutta oikeasti, ihan mahtava fiilis! Olin jo äidille sanonut että pitää varmaan käydä tutkituttamassa Pyry kun tuntuu että se hyppää jotenkin vetelästi, mutta tänään kaikki ne epäilyt meni kyllä roskiin. Tehtiin niin hienoja hyppyjä ettei aikoihin ole tehty. Tuntui että kerrankin onnistuminen tuli juuri oikeaan aikaan ja Artsiakin kiitin tippa linssissä siitä miten hienoa nyt oli saada onnistumaan taas pitkästä aikaa. Tällä puhdilla jaksaa taas jatkaa ja yrittää treenata vielä kovemmin!
Pakko edelleen jatkaa hehkuttamista. Se missä olen todella ylpeä Pyrystä, pitää myös kehaista (ylistän nyt virallisesti itseäni) itseäni! En tiedä mitä on tapahtunut, tuntuu että viime kuukausi on ollut ihan katastrofi hypätessä ja nyt tänään taas kaikki oli helppoa ja vaivatonta. Tuntui että istuin hurjan paljon paremmin selässä kuin aikoihin ja hypyt oli paljon parempia kun aikoihin. Uskalsin ratsastaa niin eteen kuin pidättää ja kaikki oli niin mahtavaa. Yleensä joudun aina valitsemaan kuvia kun vammaan vähintään kaikissa, mutta nyt oli jopa valinnan vaikeus mitä laitan kun ihme ja kumma, en näytä ihan idiootilta tai aloittelijalta kuvissa! Super paljon kiitoksia Pilville joka mahdollisti minulle hienot kuvat ja yleensäkin valmennukseen pääsemisen. Kiitos kiitos kiitos!
Ainiin, minun pitää ostaa taas uusi turvaliivi, tuo vanha on minulle vähän liian iso! En tajua, kun ostin sen se oli vielä ihan hyvä ja ihan loistava juuri minulle pitkän selkäni takia. Nyt kuitenkaan en saa sitä enää tarpeeksi kireäksi kyljistä ja se jää turhan väljäksi... Noo, kyllä se tässä vielä mukana pysyy siihen asti että saan rahaa uuteen :)
Tämä kuva kertoo ehkä parhaiten kuinka tyytyväisiä molemmat oli! Mahti-PP ♥
IHAN MAHTAVAA, SUPERSUPER!
Onko sulla uusi kypärä? :) hieno!
VastaaPoistaItseasiassa on tuo minun vanha GPAni :D
PoistaKiva blogi, liityin lukijaks :)
VastaaPoistahttp://tiiajamaistro.blogspot.fi/
oi, kiva että pidät ja tervetuloa lukijaksi!
PoistaKuka Artsi tuo sun valmentaja on? :) Hieno heppa, vaikka en yleensä tykkää yhtään suokeista ratsuna:)
VastaaPoistaArto Vahtera :)
PoistaAnonyymi jo ehtikin vastaamaan :)
PoistaUpeita kuvia ja ihanan positiivista tekstiä! Ei tätä voinut lukea hymyilemättä :)
VastaaPoistaoi, kiitoksia kovasti :)
PoistaIhanan positiivista tekstiä :-) tsemppiä taas jatkoon!
VastaaPoistahih, kiitoksia! :)
Poista