Vauhdikkaita maastolenkkejä, hiostavia koulutreenejä...
Tällä hetkellä minun paikkani pitäisi olla jossain muualla kuin koneella (voisin suositella sellaista pehmeää maattavaa sängyksi nimettävää paikkaa), mutta koska minun on pakko saada purkaa ajatuksiani päätin kirjoittaa tänne blogiin. Sekavasti ja kellonaikaa vilkuillen. Mikä mieltäni painaa?
Mitä hevosharrastus on minulle?
Aloin pohtimaan mitä ratsastus ja yleensäkin hevosharrastus on minulle. Sanon aina että se on minun elämäntapani ja olen sitä mieltä edelleen. Ei minulla ole kavereita eikä muuta elämää, minulla on hevoset. Enkä tarkoita tällä mitään "iiks oon heppatyttö, älä sano mun heppaa metukaks!!" vaan tarkoitan että minulle hevoset ovat kuin perheenjäseniä. Enkä se on eläimen inhimillistämistä, mutta minä haluan että meillä hevonen voi hyvin ja näyttää siltä että se on onnellinen.
Mitä ratsastus on minulle?
Tämä oli se mitä ehtä pohdin tänään eniten. Mitä minä haluaisin ratsastukselta, mitä minä olen ja mihin minulla on resursseja. Aina voi haaveilla: Haluaisin olla todella taitava, hypätä kansainvälistä kenttää ja omistaa useita hevosia. Mutta olen keskinkertainen amatööri, jonka hevonen on pirun hyvä, mutta ratsastaja kaipaa vielä paljon harjoitusta. Haluaisin menestyä: menestyäkseen tarvitaan ankaraa jopa kurillista treenaamista ja tarkkaa järjestelmällisyyttä ja suunnittelua. Minä haluaisin, mutta kaikkea en vain voi saada.
Ratsastus on minulle harrastus siinä missä hevoset elämäntapa. Harrastan kilparatsastusta ja haluan olla siinä mahdollisimman hyvä. Treenaan resurssien myöden. Olen vähävaraisesta perheestä ja pienenä jo opin sen, että tekemällä saa, ei olemalla. Nykyään yritän kohentaa elintasoani, mikä veroittaa harrastustani. Minun piti tehdä valinta: Teen hyväpalkkaista työtä, joista saan rahaa harrastaa (lue: kilpailla), mutta menestys jää toisarvoiseksi, sillä en ehdi treenaamaan suhteessa menestykseen tai harrastan vähemmän (lue: en kilpaile) tekemällä huonopalkkaista työtä, mutta voin treenata enemmän ja näin ollen kehittää itseäni ja hevostani.
Tästä päästään siihen mitä haluan sanoa: Minä ja minun hevoseni, me kehitymme. Kyllä, se on fakta. Mutta me kehitymme omaa tahtiamme, silloin kuin minun resurssini antavat myöden. Elämässä on liikaa valittavaa ja koska en halua luopua kokonaan harrastuksesta ja kilpailemisesta, olen valinnut tien missä menestyksen tilalla otan karvaan pettymyksen ja tulevaisuudessa toivon menestyväni.
Mitä hevoset on minulle?
Hevoset ovat minulle ystäviä, perheenjäseniä. Eivät ne korvaa ihmisystävää, mutta niihin voi luottaa ja niiden kanssa saa ajatukset siirtää syrjään. Hevoset ovat eräänlainen henkireikä, jonka kautta pääsen pakenemaan ahdistavaa syksyä tai arjen pimeyttä. Ne ovat jaloja eläimiä jota me emme voi kesyttää, mutta joita voimme ymmärtää.
Luottamus isoon eläimeen jolla on oma tahto.. Ikävä pikku miestä!
Mitä hevosharrastus on sinulle?
Huippu kirjotus! Kirjoitan itse blogia omasta suokistani, käy vilkaseen jos kiinnostaa :) ja lisäisin viellä että se joka ei tätä harrasta ei tule koskaan ymmärtämään tämän lajin hienoutta :)
VastaaPoistaKiitoksia ja hieno lisäys! :) Käyn vilkaisemassa!
PoistaTää oli minun mielestäni hieno teksti! :)
VastaaPoistakiitos :)
PoistaItse valitsisin varmasti käyttää varalliset aikani ja rahani mieluummin treeniin kuin kisoihin jos molemmat ei onnistuisi. En näe hyötyä tai iloa kilpailemisessa jos ei treenaa = tulokset ei nouse. Ei ole myöskään kiva laittaa hevosta kilpailuissa vaativien tehtävien eteen ilman että treenaa kotona.
VastaaPoistaKorjaus alkuun, rajalliset
PoistaTarkoitin tällä siis sitä että me kehitymme ja siirrymme vaikeampiin haasteisiin hitaammin juuri siksi koska pystyn resurssien puitteissa treenaamaan vähemmän. Ja resursseina tässä valinnassani on aika: Päivävuorossa olen töissä n. 6-20 ja iltavuorossa ollessa on vaikea löytää valmentajaa joka ehtisi pitämään valmennuksia päivällä / milloin minä ehtisin. Iltavuorossakin aika riippuu siitä koska olen päässyt aamusta töistä.
PoistaTarkoitan tällä siis sitä että valitsin mielummin työn, milloin pystyn treenaamaan (itsenäisesti) vähemmän käyden vapaat aikani valmennuksissa / kisoissa, kuin huono palkkaisemman työn jolloin ehtisin treenaamaan (itsenäisesti ja valmennuksissa) enemmän, mutta jolloin minulla ei olisi varaa kilpailla. Etenemme vain hitaammin mitä voisimme, se oli pointti :)
Hieno teksti! Itselleni hevosharrastus on kaipaamaani treenaamista ja uurtamista, mutta tärkeimpän kuitenkin on se onni mitä saan siitä. Hevoset toimivat minulle omina terapeutteina. Menen tallille monesti vihaisena tai masentuneena mutta takaisin tulen aina iloisena :)
VastaaPoistahttp://edistysaskeleita.blogspot.fi/
kiitoksia :)
PoistaJos minulla olisi aikaa työn ohella, harrastus olisi myös minulle enemmän treenaamista, nyt se on treenaamista silloin kuin ehdin :(
Hyvä postaus. Olen itse miettinyt samaa asiaa ja päätynyt, että resurssit on mitä on ja niillä mennään mihin päästään :) Valmennuksiin olen viime aikoina käyttänyt rahaa jos on pakko valita kisat vai treeni.
VastaaPoistakiitos :)
PoistaNäin se on, joutuu aina miettimään resurssien mukaan..
Hyvä kirjoitus, olen itse miettinyt viime viikot aivan samaa. Motivaatio ollut vähän hukassa mutta ei haluaisi pitkäaikaisesta harrastuksesta ja elämäntavasta kokonaan luopua, jotenkin olisi nyt löydettävä se oma polku..
VastaaPoistaSe oman polun löytäminen tuntuu vain niin vaikealta! Olisi hienoa jos olisi esimerkiksi niin rikas ettei minun tarvitsisi käydä töissä vaan voisin panostaa 100% harrastukseen. Toisaalta pidän kovasti työstäni ja en haluaisi sitäkään vaihtaa.. Kaikkia on niin vaikeaa! :/
Poista