Janni julkaisee halutessaan omat radat blogissaan, klik!
Olen niin monta kertaa ollut aloittavinani tämän postauksen kirjoittamisen. Ja kun lopulta avaan sen tähän näytölle, tuojotan tyhjää valkoista pohjaa hetken ja totean etten nyt tiedä mitä kirjoittaisin. Ei siis ole kyse siitä etten oikeastaan tiedä mitä vaan ehkä että miten tai äh, en minä tiedä! Joku ihmeellinen ongelma ja vaikeus aloittaa kirjoittamaan vaikka olisi ihan hyvä tatsi vielä näihin kisoihin! Nyt kuitenkin kiitos energiajuoman ja pyörällä kotiin saapumisen töistä - olen pirteä vielä hetken -, päätin tehdä jonkun rästihomman pois alta! Joten nyt vihdoin tulee selontekoa MT-Teamin seurakoulukarkeloista!
Janni kertoo siis mahdollisesti omista radoistaan omassa blogissa, joten en lähde sen enempää puimaan niitä. Muuten kun siten, että teimme taas pienoisen virhearvioinnin kun vaihdoimme hevosia ennen kuin Janni meni Mollalla. On päiviä kun meidän hevoset ovat niin riippuvaisia toisistaan ja tietenkin tämä sunnuntai oli niitä päiviä. Kun sitten mokasimme tuomalla ne hetkeksi yhteen, ei enää mistään tullut mitään: Molla huusi Jannin radan aikana maneesissa ja Pyry skitsosi pihalla. Hyvät lähtökohdat siis aloittaa oman suorituksen verryttely, eikös?
Voin sanoa että oli tuskaa ratsastaa sellaista hevosta, joka on kuin atomipommi. Vaikka tajusimme virheen heti, peli oli jo menetetty ja heti kun Molla häipyi näkyvistä, alkoi hirveä huutaminen ja skitsoilu. Verkassa yritin saada sitä keskittymään edes hieman minuun, mutta se pakeni ainoastaan kuolaimen taakse ja kauas tuntumasta ja pohkeista. Välillä se huusi, välillä se pomppi ja välillä se muuten vaan ei tiennyt pitäisikö sen kuunnella minua vai etsiä tammaa.. Kymmenen minuutin ravaamisen, volttauksen, kaarroksien, väistöjen ja tosissaan ratsastamisen jälkeen aloin saamaan hieman tuntumaa edestä, vaikka välillä se katosi ja taas palasi. Laukkailun jälkeen Pyry alkoi keskittymään ja loppuverkassa sainkin tosi kivaa pätkää ja huokaisin jo hieman helpotuksesta.
Tosin huokaisu taisi tulla liian aikaisin! Sillä siinä välissä kun käveltiin verkka-alueelta maneesille 50 metriä, ehti Pyry jo hermostumaan kun ei tammaa taaskaan näkynyt. Maneesissa olisin tarvinnut sen toisen 20 minuuttia saadakseni se edes takaisin tuntumalle ja siinä 4 minuutissa mitä minulla oli, ei kauheasti ihmeitä tehty. Niinpä rata koostui melko jännittyneestä, tuntumasta irti olevasta, mutta tavallaan melko tasaisesta suorituksesta. Laukassa jäin liikaa käsijarru päällä meininkiin kun hevonen oli taas kuin aikapommi ja en uskaltanut ratsastaa sitä tarpeeksi jalalla vaan tyydyin vain istua möllöttämään ja toivomaan että se laukkaa koko ympyrän. Silti en missään nimessä olisi uskonut yltäväni edes 60% ja yllätyin todella suuresti kuin saimme 63,6%! Olimme ihan loppuun asti 1. sijalla, mutta toiseksi viimeinen ratsukko meni todella siistillä radalla ansaitusti meidän ohi. Olin kyllä melko puulla päähän lyöty sijoituksesta, koska heppa oli kaukana rennosta ja hyvästä!
Pyryn radan jälkeen tehtiin hevosvaihto. Janni hyppäsi sekoilevan Pyryn selkään ja itse kipusin - huudahtaen jälleen kerran "miten pieni tää Molla on!" - ponin selkään. Lähdin Mollan kanssa kisoihin ihan vain sillä ajatuksella että on kiva käydä "pienissä" (lähtöjä oli päälle 40) kisoissa. En viitsinyt enää perua vaikka porukkaa olikin enempi, vaan kylmäpäisesti riipaisin ponin kanssa nopean KN Special radan.
Verkassa poni oli aivan mieletön! Kulki mielettömän rentona ja hyvin ja en sitten lopulta viitsinyt verkata paljoakaan. Maneesiin päästyämme yritti ensin aloittaa sen saman huutamisen mitä teki Jannin kanssa. Olin kuitenkin tässä suhteessa tamman kanssa päättäväinen - yhtään hirnumisia ei sallita! Ponia on jotenkin niin paljon helpompi komentaa huutamisesta kun se lopettaa sen tajutessaan että sen pitää oikeasti keskittyä. Toisin kun Pyry, jos sitä komentaa, se menee vain enemmän sekaisin ja sitten se ei ainakaan keskity.. Tamma on kuitenkin tamma ja kun se huomasi ettei se saa hirnua, se sitten päätti pistää liisteriä kavion pohjiin ja liimautua Merjan tallin maneesin pohjaan. Eikä muuten auttanut kannuksella monaisu, häntä vaan heilahti, muttei sitten muuta reaktiota tapahtunutkaan. Laukassa jatkoin käsijarru meininkiä vaikka olisi pitänyt kaasutella (nyt oli kyllä totaali kuskimunaus!), mutta ihan ookoo tasainen rata täksi harjoitusmääräksi! Lopulta hieman laiskanpulskealta radalta raavittiin kokoon 59%.
Ja ennen kuin kukaan karvanaama alkaa kitisemään että olen ponille liian iso niin voin sanoa jo tietäväni sen! Aijon silti rääkätä sitä menemällä sen kanssa jatkossakin seurakoulukisoissa, sillä on hyvä että poni joutuu välillä kurinpalautukseen kun helposti kusettaa nuorempia.. Vanha rouva osaa jo temput siihen, joten tarvitaan välillä pientä näpäytystä takaisin!
Mutta loppupeleissä ihan hyvillä mielin lähdettiin kotiin. Muutama rusetti tosiaan tuli matkaan ja tästä on taas hyvä jatkaa treenejä ja katsella lisää pieniä seuraskaboja!
Mutta loppupeleissä ihan hyvillä mielin lähdettiin kotiin. Muutama rusetti tosiaan tuli matkaan ja tästä on taas hyvä jatkaa treenejä ja katsella lisää pieniä seuraskaboja!
Mukavan näköistä menoa taas ja hienosti lähtee Pyryn keskiravit :)
VastaaPoistakiitoksia :)
Poista