Siirry pääsisältöön

Kokonaan eroon jännityksestä?

Vai olisiko päivän sana positiivinen jännitys?


"On uskallettava rämpiä ja riskeerata, jotta voisi päästä eteenpäin. Muuten juuttuu lähtökuoppiin."

Pitkään olen jo päässänikin pyörittänyt ajatusta siitä mitä jännittäminen on. Pitkään oma itsevarmuus oli todella alhaalla ja jännittäminen oli enemmän ahdistusta. Tällä hetkellä olen niin ristiriitaisella olotilalla jännittämisen suhteen. Huonosti menneiden kisojen jälkeen valtava pettymys kasvatti kysymyksen: pitäisikö minun ahdistua tai jännittää?

Minä rakastan kilpailuita sen tilanteen takia. Mielestäni on ihanaa juuri se jännittäminen. Perhosia vatsassa, hieman polvia heikottaa, syke nousee. Todella jännittävässä kisassa tuntuu ettei muista hengittää. Onko tuo jännittäminen sitten pahasta?

Jännittäminen on tunnetila, jota varmasti jokainen kilpaileva kokee. Ja kun tänään autossa istuessani radio Suomipopilta alkoi haastattelu (en kuollaksenikaan muista ketä haastateltiin, mikä on sääli!), missä mies henkilö kertoi esiintyjälle aiheutuvasta paineesta. Hän oli itse työskennellyt viestinnän ammattilaisena ties kuinka monta kymmentä vuotta ja kertoi edelleen jännittävänsä. Kädet tärisevät, kylmä hiki nousee iholle, vähintään syke nousee. Jännittäminen kuuluu esiintymiseen ja kilpailemiseen. Paras lausahdus mitä hän sanoi oli:

"Jännittäminen kertoo siitä, että homma tulee suoraan sydämestä"

Jännittäminen on siis luonnollista ja jollain tavalla myös toivottavaa. Kilpailuun - kuin myös ratsastukseen yleensä - kuuluu paljon tunteita; menestyksen iloja kuin myös pettymyksen surua. Niin kuin jännittämistäkin. Ne suuret onnistumisen ilot lyövät läpi jopa niistä pettymyksen kyynelistä. Positiivinen pieni jännitys, takaa lopulta täydellisen flown. Kun seuraavan kerran katson isoa trippeliä pienellä pakokauhulla, muutan sen ahdistuneisuuden enemmän positiiviseksi jännitykseksi. Olen valmis suoritukseen ja aijon selvitä siitä - vaikka jalat makaroonina!

parhaimmat saavutukseni olen saanut radoilla missä olen jännittänyt enemmän kuin ikinä

Jännitätkö sinä?
Entä auttaako jännistys sinua parempiin suorituksiin?

Kommentit

  1. Mä jännitän aina ku oon kisoissa, mutta sitte ku pääsee radalle nii se vaan katoaa..? Aina kisoja edeltävänä iltana käyn tsekkaamassa kaikki jutut et on varmasti ookoo. Ku jännitän kesken radan saatan unohtaa sen tai sitte en tee mitään eli vaan matkustan. Mutta useimmitenen jännitä muutakun verkassa. :)

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä kisoihin kuuluu pieni positiivinen jännitys. Se kannustaa skarppaamaan ja yrittämään vähän enemmän. Jos kuitenkin jännitys kumpuaa esimerkiksi siitä, että mitähän muut ajattelee omasta ratsastamisesta, jännitys muuttuu nopeasti negatiiviseksi ja pahimmillaan pilaa suorituksen. Myös kokemus auttaa lieventämään liiallista jännitystä, joka häiritsee keskittymistä. Nämä on mun mietteitä aiheesta :) Itsellä kisoissa nykyään jännitys katoaa yleensä silloin, kun pääsee hevosen selkään ja voi alkaa verkkaamaan tai viimeistään, kun pääsee radalle. Toisaalta radalla on niin keskittynyt omaan suoritukseen, että sitä saattaa alitajuisesti kuitenkin olla pieni jännitys päällä, jonka huomaa siinä, että on kiire ratsastaa rata loppuun.

    Tsemppiä kisoihin! Sun blogista on kiva lukea teidän edesottamuksista ;)

    VastaaPoista
  3. Musta jännittäminen kuuluu kisoihin tai esiintymiseen yleensä, jos ei jännittäis se kertois siitä että on "iha sama" onnistuuko vaiko eikö. Jännitys tuo sellasta pientä positiivista kutinaa ja kipinää siihen tekemiseen, mutta tietysti liika jännittäminen sellanen minkä takia joutuu kipsiin niin on vähän huono juttu, mutta sekin hellittää ajan kanssa kun rutinoituu siihen kilpailemiseen ja esiintymiseen yleensä. Jännittäminen on luonnollista ja yleistä eikä sitä mun mielestä pidä hävetä!

    VastaaPoista
  4. Tietynlainen jännittäminen kuuluu kisatilanteeseen. Pienellä jännityksellä voi olla positiivisia vaikutuksia, se voi saada suoritamaan paremmin kisoissa ja tehdä tyytyväiseksi. Silloin kun jännitys muuttaa tunnetiloja (iloisesta vihaiseksi) se ei nää ole hyvästä. Myös silloin jos se viha kohdistuu siihen hevoseen ja ratsastaja tekee typeriä päätöksiä.

    Uskon kokemuksen lieventävän jännitystä sekä se että tietää mitä haluaa saavuttaa kisaamisella. Omaksi huvikseen kilpailevalla on asenne aivan erilainen kuin sillä joka haluaa päästä etenemään kisaurallaan. Mä jotenkin uskon, että asenne ratkaisee tässäkin asiassa enemmän. Tietenkin sellainen persoona joka suuttuu heti jos asiat ei mene niikuin toivoo tulee ja asettaa odotukset korkeammalle kuin itse on tulee väkisinkin pettymään.

    Jännityksestä voi päästä eroon ja sellaisia kursseja järjestetään. Tiian (voitto kotiin) blogista löyty vastaava kirjoitus. Oli myös juttua netti kurssista johon voi osallistua. Ajattelin linkittää sivuston jos haluat kurkata asiaa :)

    http://www.ridingflow.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä Amerikka on minulle opettanut?

Tämä postaus ei liity oikeastaan yhtään hevosiin, mutta koska kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä - kuten aikaisemminkin - aivan uskomattoman hyvää terapiaa, ajattelin että asian tänne kirjoittaminen olisi ehkä hyväkin asia. Nyt viimeisen viikon aikana olen koittanut löytää itseäni uudelleen ja päästä yli kaikista montuista mitä matkallani on ollut. 
Olen asunut Amerikassa nyt tarkalleen 1 vuoden, 4 kuukautta ja 13 päivää. Tänä aikana minulla on ollut aivan älyttömästi uuden oppimisen lisäksi tuhansia erilaisia tunteita joita olen käsitellyt. Olen kaksi kertaa hypännyt tänä aikana täysin tuntemattomaan, paikkoihin mistä en tunne ketään. Myönnän jopa itse olevani melko rohkea tehdessäni täällä muutoksia, joita edes monet kanta-asukkaat eivät tekisi, sillä heillä ei ole siihen rohkeutta. 
Olen oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa, käynyt monissa erilaisissa paikoissa ja saanut muutamia hyviäkin ystäviä matkalla. Olen värjännyt hiukseni punaiseksi ja sen jälkeen halunnut blondiks…

Kuvia viikkojen varrelta

Ennen kuin aloitan postauksen haluan tosissani kiittää kaikkia jotka tsemppasivat minua viime postauksessa. Postauksen kirjoittaminen auttoi minua aivan hirveästi, kuin sain hieman purkaa tuntojani ja jälkeenpäin selkeyttää ajatuksiani lukiessani postausta ja teidän kommentteja. Onneksi asiat alkavat pikku hiljaa siirtymään positiivisemmaksi ja alan olemaan oma iloinen itseni! Autoa ei vielä ole tullut ostettua, mutta eiköhän sekin tässä aivan pian saada hankittua! Floridassa ollaan vielä seuraavat 5-6 viikkoa ja sitten on muutto takaisin Pennsylvaniaan. Samalle farmille missä työskentelin USA:an muuttaessani!



Mutta tosiaan! Olen nyt satunnaisesti ehtinyt kantamaan kameraa mukana ja yksi aamu olikin niin kaunista (ja pirun kylmä) että oli pakko kipaista kesken työpäivän hakemaan kamera. Testailin sitten hieman muutamia sumukuvia, mutta eihän niistä tämän ihmeellisesmpiä tullut. Päätin sitten kuvata hiittejä, mutta koko päivä tuntui olevan tosi hankala ja oikein mikään kuva ei tupannu…

Miten hoidan passini?

Viimeksi kirjoitellessani työstäni enemmän, mielessäni kävi, että olisi kiva kertoa miten täällä hoidan hevoseni yksityiskohtaisemmin. Toki riippuu niin paljon päivästä mitä milloinkin hevoset tarvitsevat, mutta tässä nyt yksi esimerkki teille, olkaa hyvä!
Periaatteessa siis lähdetään liikkeelle siitä että jokainen hevonen harjataan ja tarkastetaan ettei sillä ole haavoja tai turvotuksia. Minä ostin itselleni omat harjat, sillä en tykännyt tallin tarjoamista, ja nyt minulla on käytössä yksi pehmeä, yksi kova, kumisuka ja harjaan tarkoitettu harja. Lisäksi minulla on Showsheen ja ötökkämyrkky tarvittaessa käytössä.
Sen jälkeen onkin aika tutustua siihen mitä extra asioita kukakin hevosista tarvitsee. Tämä kohta sitten vaihteleekin päivittäin ja viikoittain tosi paljon, sillä se riippuu juuri siitä mitä juuri sinä päivänä on tehty tai onko jotain uutta tarjottavaa johonkin vanhaan vaivaa. Kerron nyt kuitenkin teille miten hoisin hevoseni viime tiistaina. Viime tiistaina meillä oli hiit…