Siirry pääsisältöön

Kokonaan eroon jännityksestä?

Vai olisiko päivän sana positiivinen jännitys?


"On uskallettava rämpiä ja riskeerata, jotta voisi päästä eteenpäin. Muuten juuttuu lähtökuoppiin."

Pitkään olen jo päässänikin pyörittänyt ajatusta siitä mitä jännittäminen on. Pitkään oma itsevarmuus oli todella alhaalla ja jännittäminen oli enemmän ahdistusta. Tällä hetkellä olen niin ristiriitaisella olotilalla jännittämisen suhteen. Huonosti menneiden kisojen jälkeen valtava pettymys kasvatti kysymyksen: pitäisikö minun ahdistua tai jännittää?

Minä rakastan kilpailuita sen tilanteen takia. Mielestäni on ihanaa juuri se jännittäminen. Perhosia vatsassa, hieman polvia heikottaa, syke nousee. Todella jännittävässä kisassa tuntuu ettei muista hengittää. Onko tuo jännittäminen sitten pahasta?

Jännittäminen on tunnetila, jota varmasti jokainen kilpaileva kokee. Ja kun tänään autossa istuessani radio Suomipopilta alkoi haastattelu (en kuollaksenikaan muista ketä haastateltiin, mikä on sääli!), missä mies henkilö kertoi esiintyjälle aiheutuvasta paineesta. Hän oli itse työskennellyt viestinnän ammattilaisena ties kuinka monta kymmentä vuotta ja kertoi edelleen jännittävänsä. Kädet tärisevät, kylmä hiki nousee iholle, vähintään syke nousee. Jännittäminen kuuluu esiintymiseen ja kilpailemiseen. Paras lausahdus mitä hän sanoi oli:

"Jännittäminen kertoo siitä, että homma tulee suoraan sydämestä"

Jännittäminen on siis luonnollista ja jollain tavalla myös toivottavaa. Kilpailuun - kuin myös ratsastukseen yleensä - kuuluu paljon tunteita; menestyksen iloja kuin myös pettymyksen surua. Niin kuin jännittämistäkin. Ne suuret onnistumisen ilot lyövät läpi jopa niistä pettymyksen kyynelistä. Positiivinen pieni jännitys, takaa lopulta täydellisen flown. Kun seuraavan kerran katson isoa trippeliä pienellä pakokauhulla, muutan sen ahdistuneisuuden enemmän positiiviseksi jännitykseksi. Olen valmis suoritukseen ja aijon selvitä siitä - vaikka jalat makaroonina!

parhaimmat saavutukseni olen saanut radoilla missä olen jännittänyt enemmän kuin ikinä

Jännitätkö sinä?
Entä auttaako jännistys sinua parempiin suorituksiin?

Kommentit

  1. Mä jännitän aina ku oon kisoissa, mutta sitte ku pääsee radalle nii se vaan katoaa..? Aina kisoja edeltävänä iltana käyn tsekkaamassa kaikki jutut et on varmasti ookoo. Ku jännitän kesken radan saatan unohtaa sen tai sitte en tee mitään eli vaan matkustan. Mutta useimmitenen jännitä muutakun verkassa. :)

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä kisoihin kuuluu pieni positiivinen jännitys. Se kannustaa skarppaamaan ja yrittämään vähän enemmän. Jos kuitenkin jännitys kumpuaa esimerkiksi siitä, että mitähän muut ajattelee omasta ratsastamisesta, jännitys muuttuu nopeasti negatiiviseksi ja pahimmillaan pilaa suorituksen. Myös kokemus auttaa lieventämään liiallista jännitystä, joka häiritsee keskittymistä. Nämä on mun mietteitä aiheesta :) Itsellä kisoissa nykyään jännitys katoaa yleensä silloin, kun pääsee hevosen selkään ja voi alkaa verkkaamaan tai viimeistään, kun pääsee radalle. Toisaalta radalla on niin keskittynyt omaan suoritukseen, että sitä saattaa alitajuisesti kuitenkin olla pieni jännitys päällä, jonka huomaa siinä, että on kiire ratsastaa rata loppuun.

    Tsemppiä kisoihin! Sun blogista on kiva lukea teidän edesottamuksista ;)

    VastaaPoista
  3. Musta jännittäminen kuuluu kisoihin tai esiintymiseen yleensä, jos ei jännittäis se kertois siitä että on "iha sama" onnistuuko vaiko eikö. Jännitys tuo sellasta pientä positiivista kutinaa ja kipinää siihen tekemiseen, mutta tietysti liika jännittäminen sellanen minkä takia joutuu kipsiin niin on vähän huono juttu, mutta sekin hellittää ajan kanssa kun rutinoituu siihen kilpailemiseen ja esiintymiseen yleensä. Jännittäminen on luonnollista ja yleistä eikä sitä mun mielestä pidä hävetä!

    VastaaPoista
  4. Tietynlainen jännittäminen kuuluu kisatilanteeseen. Pienellä jännityksellä voi olla positiivisia vaikutuksia, se voi saada suoritamaan paremmin kisoissa ja tehdä tyytyväiseksi. Silloin kun jännitys muuttaa tunnetiloja (iloisesta vihaiseksi) se ei nää ole hyvästä. Myös silloin jos se viha kohdistuu siihen hevoseen ja ratsastaja tekee typeriä päätöksiä.

    Uskon kokemuksen lieventävän jännitystä sekä se että tietää mitä haluaa saavuttaa kisaamisella. Omaksi huvikseen kilpailevalla on asenne aivan erilainen kuin sillä joka haluaa päästä etenemään kisaurallaan. Mä jotenkin uskon, että asenne ratkaisee tässäkin asiassa enemmän. Tietenkin sellainen persoona joka suuttuu heti jos asiat ei mene niikuin toivoo tulee ja asettaa odotukset korkeammalle kuin itse on tulee väkisinkin pettymään.

    Jännityksestä voi päästä eroon ja sellaisia kursseja järjestetään. Tiian (voitto kotiin) blogista löyty vastaava kirjoitus. Oli myös juttua netti kurssista johon voi osallistua. Ajattelin linkittää sivuston jos haluat kurkata asiaa :)

    http://www.ridingflow.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov