Siirry pääsisältöön

Miksei kisoissa onnistu?

Ja kotona sujuu kuin vettä vaan!




Niin. Sitä tänään taas tuli pohdittua. Ennen kun alan käsittelemään tarkemmin tätä postauksen virallista aihetta pitää kertoa muuten fiiliksiä. Itse olin nyt neljättä viikkoa aamuvuorossa (noin 7-20 vuorossa) en en ehtinyt käymään itse liikuttamassa hevosia. Se tunne kun on viisi päivää aamusta iltaan tehnyt töitä ja lauantaina pääsee hyppäämään kaikkien kolmen mahtavan hevosen selkään.. Uskomatonta!

Tänään tosiaan ratsastin kaikki hevoset, Mollasta aloittaen. Pikkutammalla on nyt mennyt enemmän nuo tallitytöt ja tamma tarvi hieman enemmän läpiratsastusta. Ei muuta kun tamma varusteisiin ja kentälle! Ja aivan uskomaton tamma.. Se yllätti minut niin täysin. Rehellisesti voin sanoa että Molla on minulle vaikein ratsastettava ja pienuutensa tähden, mutta myös muutenkin. Se vaatii todella, todella paljon juuri tietynlaista ratsastusta ja se mitä se vaatii on minulta melkein aina hukassa. Tänään tamma oli kuitenkin aivan huippu. Ravissa se kantoi itsensä hyvin, mutta laukka ei pyörinyt kunnolla. Ensimmäiset kolme askelta meni hyvin mutta sitten loppui kunto ja meni räpellykseksi. Tehtiin siis paljon nostoja ja taivutteluja, peruskauraa. Ja huippu fiilis.

Seuraavaksi hyppäsin Pyryn selkään ja menin myös kentälle ratsastamaan sileää. Haluan nyt panostaa täysillä tuohon sileän ratsastukseen kun ensi viikolla lähdetään Niksulaan. Menin siiis vähän tietyllä "piru vie nyt treenataan täysillä" -asenteella myös Pyryn kanssa. Uskomattoman hienosti herrakin meni.. Olin ihan ällikällä lyöty kun verryttelyn jälkeen kaikki tuntui helpolta. Jotain ihan muuta mitä koulukisoissa viime viikonloppuna tehtiin. Ja tästä sitten lähti päässä se kysymys: Miksei kisoissa onnistu?

Vaikka olen täälläkin puhunut siitä että jännitän, ei se ole ehkä ihan sitäkään. Itseasiassa kyse taitaa olla näyttämisen halusta. Haluaisin jotenkin todistaa sen että alla on huippu hieno yksilö jos toinenkin. Se luo kisoissa aivan järjettömästi paineita ja sietokyky niin ison paineen alla romahtaa ja lähden tekemään vääriä ratkaisuja. Kenen takia sitten kerään paineita ja kenelle haluan näyttää? Ehkä kaikista eniten haluisin todistaa omistajalle miten hieno hevonen sillä on. Vaikka eihän sitä tarvitse edes todistaa, Johanna tietää sen kyllä ilman todistelujakin. Eikä edes vaadi minulta niinkään menestystä, se olisi vain hieno plussa. Silti haluaisin näin ihanalle ihmiselle suoda sen kunnian että pärjään kisoissa. Ja onhan niitä muitakin: äiti, isäpuoli, isovanhemmat, sponsori.. Vaikka kaikki sanoo että älä ota paineita, menestytte jos menestytte, ei se oli tärkeintä.

Parhaiten meillä onkin mennyt kisat mistä ei ole ollut mitään odotusta; kunhan päästään läpi, se on jo puolivoittoa. Ja kun ihmeen kaupalla ne kisat on yleensä olleet ne menestyneimmät! Kun viime vuoden este-SM jännitin niin että radalle lähtiessä polvet tutisi ja henki ei kulkenut, hypättiin kauden parhaimmat radat. Niinisalon kesän kenttäkisoissa maastoon lähtiessä jännitin niin paljon etten maalissa enää muistanut mitä esteitä olin hypännyt. Tavallaan siis tietynlainen jännitys on myös hyväksi?


Mutta miksei siellä kisoissa voi ratsastaa yhtä hyvin kun treeneissä?
vai olisiko se aivan liikaa vaadittu, paineesta välittämättä? 
Onko muilla samanlaisia ongelmia?

Kommentit

  1. Kannattaa kisois ajatella vaan että hakee hyvää suoritusta eikä ajatella voittoa vaan ja jos jännittää niin ajatella vaan kun olisi menossa treenaamaan!:) Kyllä se siitä vielä onnistuu.:) Sulla on hienot kauramoottorit alla ja itsekkin omastamielestä huippuratsastaja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) Niinhän se on, mutta sitten siinä kisatilanteessa kun tuntuukin yllättävän hyvältä ajattelee että jos kuitenkin.. ja sittenhän homma on jo menetetty :D Pikku hiljaa parempaan päin taas!

      Poista
  2. Mulla on täysin samat fiilikse kisojen suhteen! Itse en hevosta omista, mutta viimeiset 15-vuotta olen ratsastustunneilla käynyt, sekä tallilla järjestettäviä seura-/aluekisoja kisannut. Tunneilla kaikki menee parhain päin niin vakkari ratsullani, kuin muillakin tuntihevosilla. Mutta huhhuh kun tulee kisat. Kuski sössii kaiken - jännittyy selässä=hevonen ei liiku, jättää käsijarrun päälle tai unohtaa ratsastaa kunnon paikat=kielto.
    Kisatessani tenavana ensimmäisiä seurakisojani, jännitin hirveesti. Pääsin jännityksestä yli - tai luulin päässeeni. Nykyään onnistun uskottelemaan itselleni, ettei kilpailu tilanteessa ole mitään erikoista, mutta kumminkin sisälläni pikku-mummo hakkaa soppakauhalla kertoen mulle kuinka tilanne on "erittäin vaativa ja vakava".
    Oon ehkä itse tehnyt kaikista huonoimman virheen ja luovuttanut, jättäen kisaamisen määrittömättömäksi ajaksi tauolle. Loppujen lopuksi voin olla lähes varma, että tän tauon jälkeen mua ei kisaradoille enää saada, ehkä vain luovutin liian helpolla, Toisaalta tää tauko on aikalailla pakollinen, sillä näin opiskelijana mulla ei riitä rahat kalliisiin kisamaksuihin, jotka menevät aivan hukkaan radan epäonnistuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi ikävää tuo tietynlainen jännittäminen :/ tavallaan omissa hevosissa on sekin hyvä puoli että joskus ne luottavat niin täysillä että auttavat siitä jännityksestä yli! Toivottavasti sinäkin vielä joskus päädyt kisaradoille jos mielenkiintoa tulee ja saat sieltäkin onnistumisia, tsemppiä! :)

      Poista
  3. Miks sä et oo ostanut pyryä omaksi, vai eikö sen omistaja halua myydä sitä?

    VastaaPoista
  4. Miten olisi henkinen valmennus? Pääset sillä eroon kisajännityksestä, suosittelen.

    VastaaPoista
  5. Varjele et alli on hienon näkönen tossa kuvassa! Mihin majotat niksulassa hevoset? Entä minne ite majotutte? Tuutteko jo pe vai vasta la?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tamma on kyllä huisin hieno kun vaan malttaa! Tekemistä vielä riittää ;)

      Hepat menee Siltakorvelle ja itse nukutaan matkailuautossa ja tullaan jo perjantaina :)

      Poista
  6. Heh, mä lähdin radalle aina sillä mielellä että kunhan hengissä maaliin pääsis. Jännitys pisti aina unohtamaan jotain, yksissäkin kisoissa oli sama rata kahdessa luokassa ja silti unohdin sen molemmissa :-)
    Kaikesta jännityksestä huolimatta sun blogia lukiessa ja varsinkin noita videoita katsellessa tuli kamala hinku vanhalle tädille päästä hyppäämään maastoesteitä. Ja sitten kun oli käyty, niin tuli kamala hinku päästä kisaamaan kenttää, tavoitteena oli päästä harrasteluokka läpi. Sit oltaisiin samalla putella ajettu raveissa kilpaa, kisattu koulua, esteitä, matkaa ja kenttää. Ikävä kyllä jäi pelkäksi haaveeksi kun ähky vei rakkaan ruunan ennen aikojaan.
    Eli nauti niistä huonoistakin reissuista, muistoja ne on sitten joskus kaikki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanasta kommentista! :) Yritän joka hetkestä nauttia!

      Poista
  7. Mä just tänään kattelin noita Niinisalon kisoja sillä silmällä jos lähtis kuvaamaan. En oo ennen kuvannu kenttäkisoja, mut ei kai se hirveesti eroa muista kisoista :D Budjetti on pieni ongelma, kun toi bensa on kallista ja matkaa olis Tampereen suunasta 140km... Jos lähden kuvaan varmaankin koko lauantain, riippuu vähän kelistä ja muista systeemeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bensa on kyllä nykyään huisin kallista pakko myöntää! :) Eipä nuo kenttikset oikein muista kisoista eroa, Niksulassa koulua ja esteitä pyörii lauantaina samaan aikaan ja sunnuntaina sitten kaikki maastot :) Tervetuloa vaan kuvaamaan ;)

      Poista
  8. Mullakaan ei ikinä kisoissa onnistu, vaikka treeneissä menis kuinka hyvin! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän vakaasti uskoo siihen et kun tarpeeksi yrittää ja jaksaa nousta syvimmästäkin kuopasta niin vielä joskus onnistuu! tsemppiä :)

      Poista
  9. Omalla kohdalla jännitys ois todellakin hyväksi! Ennen olin ihan järjetön jänishousu ja panikoin suoritusta aina niin, että pillin vihellettyä koko muu maailma sulkeutui pois, kuulin vain oman hengitykseni ja täten koko keskittyminen kohdistui ratsastukseen. Tätä nykyä sitä ottaa välillä vähän turhan löysin rantein ja unohtaa ihan todella ratsastaa, ja sekös ottaa pattiin. Jotain henkistä valmennusta kai tähänkin pulmaan tarvittais. Vaihdetaan stressitasoja?

    VastaaPoista
  10. Siis eikö Pyry oo sun oma??? Mää en oo teinny, oon järkyttynyt!!! :o

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä Amerikka on minulle opettanut?

Tämä postaus ei liity oikeastaan yhtään hevosiin, mutta koska kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä - kuten aikaisemminkin - aivan uskomattoman hyvää terapiaa, ajattelin että asian tänne kirjoittaminen olisi ehkä hyväkin asia. Nyt viimeisen viikon aikana olen koittanut löytää itseäni uudelleen ja päästä yli kaikista montuista mitä matkallani on ollut. 
Olen asunut Amerikassa nyt tarkalleen 1 vuoden, 4 kuukautta ja 13 päivää. Tänä aikana minulla on ollut aivan älyttömästi uuden oppimisen lisäksi tuhansia erilaisia tunteita joita olen käsitellyt. Olen kaksi kertaa hypännyt tänä aikana täysin tuntemattomaan, paikkoihin mistä en tunne ketään. Myönnän jopa itse olevani melko rohkea tehdessäni täällä muutoksia, joita edes monet kanta-asukkaat eivät tekisi, sillä heillä ei ole siihen rohkeutta. 
Olen oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa, käynyt monissa erilaisissa paikoissa ja saanut muutamia hyviäkin ystäviä matkalla. Olen värjännyt hiukseni punaiseksi ja sen jälkeen halunnut blondiks…

Kuvia viikkojen varrelta

Ennen kuin aloitan postauksen haluan tosissani kiittää kaikkia jotka tsemppasivat minua viime postauksessa. Postauksen kirjoittaminen auttoi minua aivan hirveästi, kuin sain hieman purkaa tuntojani ja jälkeenpäin selkeyttää ajatuksiani lukiessani postausta ja teidän kommentteja. Onneksi asiat alkavat pikku hiljaa siirtymään positiivisemmaksi ja alan olemaan oma iloinen itseni! Autoa ei vielä ole tullut ostettua, mutta eiköhän sekin tässä aivan pian saada hankittua! Floridassa ollaan vielä seuraavat 5-6 viikkoa ja sitten on muutto takaisin Pennsylvaniaan. Samalle farmille missä työskentelin USA:an muuttaessani!



Mutta tosiaan! Olen nyt satunnaisesti ehtinyt kantamaan kameraa mukana ja yksi aamu olikin niin kaunista (ja pirun kylmä) että oli pakko kipaista kesken työpäivän hakemaan kamera. Testailin sitten hieman muutamia sumukuvia, mutta eihän niistä tämän ihmeellisesmpiä tullut. Päätin sitten kuvata hiittejä, mutta koko päivä tuntui olevan tosi hankala ja oikein mikään kuva ei tupannu…

Miten hoidan passini?

Viimeksi kirjoitellessani työstäni enemmän, mielessäni kävi, että olisi kiva kertoa miten täällä hoidan hevoseni yksityiskohtaisemmin. Toki riippuu niin paljon päivästä mitä milloinkin hevoset tarvitsevat, mutta tässä nyt yksi esimerkki teille, olkaa hyvä!
Periaatteessa siis lähdetään liikkeelle siitä että jokainen hevonen harjataan ja tarkastetaan ettei sillä ole haavoja tai turvotuksia. Minä ostin itselleni omat harjat, sillä en tykännyt tallin tarjoamista, ja nyt minulla on käytössä yksi pehmeä, yksi kova, kumisuka ja harjaan tarkoitettu harja. Lisäksi minulla on Showsheen ja ötökkämyrkky tarvittaessa käytössä.
Sen jälkeen onkin aika tutustua siihen mitä extra asioita kukakin hevosista tarvitsee. Tämä kohta sitten vaihteleekin päivittäin ja viikoittain tosi paljon, sillä se riippuu juuri siitä mitä juuri sinä päivänä on tehty tai onko jotain uutta tarjottavaa johonkin vanhaan vaivaa. Kerron nyt kuitenkin teille miten hoisin hevoseni viime tiistaina. Viime tiistaina meillä oli hiit…