Ei mitään lasten leikkiä

Taantumaa luvassa. Onhan tässä nyt vuoden meitä Allin kanssa koeteltu ja on sanomattakin selvää ettei kaikki voi sormia napsauttamalla onnistua. Sileällä työskentelyssä Allin kanssa olen niiin alkutekijöissään ja nyt sairasloman jälkeen - siis tämän viimeisimmän - ollaan päästy vasta kerran tai kaksi tekemään kunnon koulutreeni. Toinen niistä olikin tuossa perjantaina kun Pilvikin pääsi mukaan ottamaan muutamia kuvia.

Kuvissahan ei ole mitään vikaa, mutta kyllä sitä melkein alkoi taas hakkaamaan päätä seinään. Tekemistä on niin paljon ja jokaisen ratsastuskerran jälkeen tajuaa mitä olisi vielä pitänyt tehdä. Perusjuttujahan hiotaan nyt ja varmaan seuraavat kuukaudet ennen kuin päästään edes ajattelemaan mitään siirtymistä vaikeampaa asiaa. Ja ensi kerralla pitää panostaa myös laukkatyöskentelyyn, ei siitä vain tule mitään että laukkaa mennään pari kierrosta kun se ei onnistu ja luovutetaan. Tamman fiiliksen mukaan mutta piru vie, pitää sitäkin jossain vaiheessa treenata. 

Sairasloman jäljiltä on vähän lihaksia kadonnut, vaihteet hitusen hukassa ja ohjaustehostin melko hallitsematon. Toisaalta on myös paljon hyvää, tamma liikkuu ilmavammin, keskiravissa tehtiin tänään todella näyttäväksi ja ennen kaikkea pehmeäksi niin ettei ryntäilty mihinkään. Myös siirtymiset on helpottuneet ja tamma aavistuksen herkempi jo istunnalle. Ohjassa roikkumista on siis voinut huikeasti vähentää.

Ensin hieman alkujuoksemista ympäri maneesia.. 

Ja sitten vähän rauhallisempaa alkuhölkkää pitkin maneesia.

Olen yrittänyt tamman kanssa löytää sellaista kultaista keskitietä sileäntreeniin. Jotain millä saada takajalat hyvin mukaan, muttei enää niin kovasti taaksepäin menemistä (peruutus). Peruuttaessakin on pitänyt alkaa hieman puuttumaan siihen taaksepäin juoksemiseen - kyllä, pakilla mennään välillä kovempaa mitä ravilla, haha - ja pään rullaamiseen ryntäisiin. Tätä siis tapahtuu peruuttaessa vaikka ohja olisi "täysin löysä". Pienellä ulko-ohjan tuella ja kohotuksella ollaan yleensä saatu kohtuullisen siistejä peruutuksia, mutta kyllä niitä hioa vielä pitää.

Toinen ongelma on ollut tamman energisyys. Tällä hetkellä se ei saa ollenkaan kauraa, vaan syö pelkästään Balancea reilun kaksi litraa päivässä ja lisäksi melassi-pellava mössön. Välillä energiaa on kuin pienessä kylässä ja tekisi mieli antaa sen vain laukata täysillä ympäri maneesia. Trust me, koitettu on ja se ei toimi, vaan tamma ottaa siitä vain kierroksia ja sitten loppu treeni onkin tappelemista siitä mennäänkö sataa vai sataa tuhatta. Tänään korjasin ongelmaa tekemällä ensin rentoa pitkää - eli tamma sai pistää juoksuvaihteen päälle - ravia ympäri maneesia molempiin suuntiin ja sen jälkeen edelleen puolipitkällä ohjalla rennosti hieman hitaampaa ravia kuitenkaan lähellekkään työskentelyravia muistuttamatta. Tyhmänä kuitenkin jätin alkuverkan laukat laukkaamatta, sillä ajattelin että se kuumottaa tammaa liikaa. Tyhmä minä, jäi laukka puoli tänään hieman vajaaksi.

Mutta sitten siihen suurimpaan ongelmaan, tai itseasiassa työstettävään asiaan. Työskentelyn alkaessa tammalla on tapana lyödä ittensä ihan "pakettiin". Se on sellainen kulmikas, niska jäykkänä korkealla ja nenä kiinni ryntäissä. Ravi kipittää täysillä eteenpäin ja jalasta ainut reagtio on hännän heilautus tai korvien lotkautus. Karkuun juostaan kaikkia apuja, oli se sitten tukeva jalka, pidättävä ohja tai istunta.

Jännittyneisyys käsin kosketeltavissa! Viulunkieletkin katsovat kateellisena..

Ehdin pari kertaa parkaisemaan tuskissani etten tiedä mitä teen, olen pulassa, mutta sitten potkaisin itseäni - mielikuvallisesti - takapuoleen ja käskin ratsastaa samalla kun äiti yritti keskeltä muistuttaa että hartiat kannattaa pitää takana. Tein tehtävää niin että ensin ratsastin läpi kulman, lyhyen sivun keskelle pysäyty - muutaman kerran peruutus, mutta vain muutaman ensimmäisen kerran - liikkeelle, heti iso voltti / pieni ympyrä, kulmaan tultaessa aloin ns. kokoamaan, pidin istunnan hieman vastaan, ratsastin reilusti jalalla takajalkoja polkemaan kohti ohjaa ja tein tuhat puolipidätettä. Tässä "mummoravissa" - joka on kuitenkin aktiivinen polkeva ravi - tein täyskaarron ja kulmassa taas eteen, pysäytys, voltti jne jne. 

Hetken mietin onko tästä mitään hyötyä, auttaako tämä(kään) minkään ja olenko ihan hakoteillä. Voltilla aloin ratsastamaan ravia hieman eteen ja siirtymiset tein enää vain käyntiin asti. Ja naps, kohta alkoi hevonen tulemaan hieman rehellisemmin avuille, jalalla ei tarvinnut enää pungertaa että sai takaa ajatusta edes hippasen eteenpäin. Energisyys siis olisi eteen, mutta piru vie, se on sellaista päätöntä juoksemista!

polkee polkee! jalkaa jalkaa! Alli ei voinut ensimmäisillä kerroilla ymmärtää miksi kuski haluaa kulkea hitaammin.. Mitä kovempaa mennään sen nopeammin on treeni ohi, vai mitä? 

Sitten voltilla hippasen eteen, anti mennä! 

Ja vääähän vielä, hops kops 

Sitten hiiitaasti.. Oijoi, se pyöristyy! Naama eteenpäin kuski kyllä se kaula pyöristyy ilman tuijotustakin..

Tämän tehtävän jälkeen siirryin tekemään isolle ympyrälle ihan vain siirtymisiä käyntiin. Ensin pitkän välimatkan siirtymisiä, eli puoli ympyrää - siirtyminen - puoli ympyrää ja siitä sitten pikku hiljaa lyhennellen ja lopulta tehden niin paljon siirtymisiä ympyrän aikana kun ehdin. Tosin välissä piti ratsastaa tamma kunnolla myös eteen eikä jäädä pelkästään piipertämään onnetonta ponnetonta pikku ravia. Jalat töihin kuski!

Ei enää niin sumpussa, kyllä se sieltä pikku hiljaa tulee.. 

Ei huuuono, kyllä se tästä lähtee, tämä alkaa muistuttaa jo ratsastusta.. 

Naps, omg i can do it! Kuskiakin alkaa hymyilyttämään.

Kun yhtäkkiä hevonen olikin siinä, nätisti ohjan ja pohkeen välissä, alkoi minua väkisin hymyilyttämään. Mä pystyn siihen! "Jahas, otetaan sitten laukkaa kun tää meneekin näin hyvin". Viimeiset kuuluisat sanat, meinaan laukka oli tänään oikea katastrofi. Olisi pitänyt valita taas erilainen tehtävä, mennä suosiolla vain isolle ympyrälle, antaa laukan edetä, siitä hieman koota ja taas edetä. Eli vieteriä. Mutta ei, halusin hifistellä ja tein neliön muotoista uraa ja aina kulmiin pienet voltit. Kaalihan siinä tammalta paloi kun piti heti laukassa istua takajaloille ja lopulta olikin tappeluksi menossa koko homma. Juostiin laukkaa pitkänä kuin nälkävuosi ja lopulta jätin sen leikin kesken kun sain yhden hyvän voltin. Jos jotain positiivista pitää hakea niin siirtymiset alas olivat tasapainoisia ja ei yhtään kädellä, wuhuu!

Wrroooom, täysii! 

okei okei, otetaan vähän korrektimpaa ravia tähän suunnan vaihtoon 

hiiop, jaksaa jaksaa hippasen lyhennetään! 

Wrooooom ja taas mennään!

Omaa päätäni suojellakseni, päätin jättää laukkatyöskentelyn tällä kertaa naurettavan pieniin lukemiin ja keskityin sitten vielä lopuksi vähän ravin työstämiseen. Ennen piikitystä Allilta hävisi keskiaskellajit ja sitä kaunista keskiravia ei saatu enää ulos tammasta. Ajattelin sitten kokeilla lähtisikö tänäänkään vielä mihinkään suuntaan. Ensimmäinen keskiravi lävistäjä tuli puun takaa, heitin ohjat löysälle ja sporrat kylkiin "yuuu aaar freeee" tyylillä ja nätisti siitä nousi laukka. Kun sitten hokasin että se keskiravikin pitää ratsastaa, saatiin seuraava lävistäjä jo muutamalla hyvällä askeleella. Ongelmaksi muodostui vaan sitten takaisin harjoitusraviin siirtyminen, sillä keskiravista olisi Allin mielestä mukavampi jatkaa suoraan sekameteli ravia juosten. Tein sitten niin että ratsastin kulmaan voltin ajatuksella ravi eteen ja siitä lävistäjälle pienellä paineella ja kabum, UPEA keskiravi niin että meinasin selästä tipahtaa innostuksen johdosta. Lävistäjän lopussa pienestä pidätteestä takaisin ja isot taputukset ja loppu hölkät. Joissa minulla olikin sitten jo mukavan pyöreä ja rento hevonen.

Ehken ihan täysin epäonnistunutkaan treenissä?

Kun ei laukkaamisesta tule mitään niin tehdään sitten ravia! 

Hiiop, loppuun asti jaksaa! 

Hyvä treeni parempi mieli. Hieno Lehmä ♥