Siirry pääsisältöön

Tavaraparatiisi osa 4: Omia varusteita

Tavaraparatiisi -postaussarjan neljäs osa piti täyttyä kauniin Lehmä-tamman varusteista, mutta koska kuvauspäivänä sää muuttui hurjan huonoksi, tehtiin kompromissi ja hyväksi käytin Pilviä kuvaamaan omat varusteeni. Enhän minä niitä päälleni pukenut - muuten kuin kisatakit koska ne näyttävät päällä henkariin verraten huomattavasti paremmilta - mutta pidettiin sitten kunnon kuvailutalkoot ja saatiin isot naurut taas aikaiseksi aseteltaessamme saappaita, kypäriä ja housuja eri paikkoihin.

En ole mitenkään kovin varustekeskeinen ihminen, ostain itselleni harvoin mitään uutta, mutta sitten kuin lähden ostoksille, saa Master Card kyytiä. Viime vuoden lopulla kolusin nettikirppikset tyhjiksi ja ostelin itselleni uusia turvavarusteita, joten rahaa on kyllä nytten luvattoman paljon kulunut.

Postauksessa en esittele niinkään kaikkia tallivaatteitani, sillä juoksen tallissa sillä mitä päällä sattuu olemaan. Joskus haalareilla, kesäsin jopa yöpuvussa. Ratsastusvaatteista housut taitavat olla ainoastaan talliin tarkoitetut ja takkeja, paitoja ja muita käytän vähän mitä käsiin sattuu. Eli ei todellakaan mistään merkkitietoisesta tyylilyylistä ole tällä kertaa kyse, pahoittelen! Mutta enempää jorinoimatta, käydään kimppuun!

Housut

vas Back2Back kokopaikkaiset tarralahjehousut, lähinnä kotikäytössä
kesk Domino kokopaikkaiset farkkukankaiset sukkapunttihousut, isot, käytössä satunnaisesti
oik HV Polo polvipaikkaiset tarralahjehousut, yhdet lempparit, satunnaisesti kylmillä keleillä ja valmennuksissa

vas Back2Back grippolvipaikkaiset sukkapunttihousut, lähinnä kenttäkilpailuiden maasto-osuuksilla käytössä, satunnaisesti valmennuksissa (toimituksen huomio näitä housuja on minulla nykyään kahdet, koska Allilta tippuessani aluevalmennuksessa toiset menivät rikki, mutta korjattiin jälkeenpäin)
oik Horse Comfort kokopaikkaiset sukkapunttihousut, uusin ostos, valmennuskäyttöön

vas Horze kokopaikkaiset tarralahjehousut (miesten malli, halusin ne taskujen takia!), varahousuina
oik Horse Comfort kokopaikkaiset sukkapunttihousut, kaksi kokoa liian isot, ei enää kovin valkoiset

Kypärät



GPA Carbone. Ostin sen muistaakseni vuonna 2012 tai 2011 kirppikseltä, väärän koon vuoksi myynnissä. Koko taitaa olla 58 ja oma pää sen 55-56, joten aivan liian iso potta. Oli kuitenkin niin hieno silloin etten raaskinut luopua ja siinä se sitten on roikkunut vuosia mukana, aluksi kisakypäränä ja vielä viime vuonnakin mm. maasto-osuuden kypäränä. Saanut liikaa kohluja ja nitiseekin jo ikävästi. Mutta ei vielä malta heittää pois, vaikka takuulla sen aika olisi. Koristeltu itse varmaan puoli vuotta kypärän oston jälkeen, yksikään blingi ei ole harkinnutkaan irtoamista. Toimituksen huomio 18. Tammikuuta tämä rakas kypäräni tippui lattialle ja joutui Herra Pyryn jalkoihin ja sitä kautta roskakoriin. Kiitos palvelleista vuosistasi!



Lami-cell Swarovski V-Air. Varmaan vuosi takaperin ostettu kypärä kisoihin ja valmennuksiin. Haaveilin itseasiassa Mountain Horsen vastaavasta, eli aivan saman näköisestä säädettävästä kypärästä, mutta lopulta kun näin tämän hyllyssä pitihän se ostaa. Ihanan kevyt päässä ja mielestäni tuo säätösysteemi takana on todella hyvä. Pidän sekä ulkonäöstä, että käyttömukavuudesta!



Charles Owen J3 kenttäkypärä. Kun tuo GPA alkoi jo tosiaan vedellä viimeisiään ja äiti oli jo vuoden minulle sanonut että pitää ostaa uusi kypärä, päätin sitten joulukuussa tuhlata veronpalautusrahojani ja hankin itselleni lisäturvallisuutta. Ostin nyt kauan haaveilemani kenttäkypärän ja ensimmäisen CO:n. En ole mitenkään merkkiuskollinen, mutta on kyllä ainakin tämä potta huikean kiva päässä! Ja nyt päästään suunnittelemaan maasto-osuuksille huppuja, heh!

Saappaat


Mountain Horse Richmond High Rider nahkasaappaat. Ostin nämä muistaakseni 2013 syksyllä juuri ennen suomenratsujen kuninkaallisia. Aikaisemmat Hööksiltä ostetut nahkasaappaat piti siirtää jo kotikäyttöön ja halusin itselleni vähän paremmat saappaat. Olin pitkään jo haaveillut Mountain Horsen saappaista ja ostinkin sitten! Tosi kivat perussaappaat, ehkä hieman harmi kun ovat niin pehmeää nahkaa että eivät oikein pysy muodossa ja rullaantuvat liikaa nilkasta. Ehdotonta plussaa kuitenkin korkealle jatkuva saappaan yläreuna, tykkään! Tällä hetkellä saappaat on jäänyt kisakäyttöön ja niitä käytetään tärkeimmissä estekisoissa ja koulukisoissa.


Tretorn Advance ratsastussaappaat. Voi että haaveilin näistä saappaista silloin kun nämä olivat muotia, vuosia sitten! Äidin mielestä ne olivat aina niin järjettömän rumat ettei antanut minun niitä ostaa. Viime vuoden lopulla kirpparilla oli myynnissä nämä siistit käytetyt tretornit, jotka sitten ostin 80 eurolla! Ihan sairaan kivat saappaat.. Oon ihan myyty! On normaalia kokoani yhden isommat, joten käytän näitä talvella koska saan sinne lisäsukan. Lisäksi nämä on muutenkin vähän enemmän kotisaappaat, valmennussaappaa ja sitten ensi kaudella maastoesteosuuksien saappaat. Materiaali pitää hieman enemmän vedestä kun nuo nahkaiset ;) Saappaissa oli kiinni blingi koulukannukset näteillä kruunu remmeillä. Näiden kannusten lisäksi käytän lähinnä pessoan vasarapääkannuksia.

Muut varusteet


Pikeur Epsom kisatakki  ja Schockemöhle Softshell Marilyn kisatakki. Hommasin kirpparilta itselleni myös toisen kisatakin! Pikeurin Epsom mallin kisatakki on sen verran pitkää mallia että istuu minun pitkään selkääni. Halusin koulutakiksi hieman elegantimman takin, vaikka Schockemöhlen takki onkin aivan ehdottomasti paras omistamani kisatakki. Pikeuria en ole vielä päässyt kertaakaan testaamaan, joten innolla ensi kauden koulukilpailuita odotellessa ;)

Toinen kisatakki tosiaan Schockemöhlen Marilyn, huippu ihana takki ja rakastan noita yksityiskohtia. Lisäksi napit on kivat painettavat nepparit, mistä pidän kovasti. Hengittävä ja upean näköinen päällä. Tämän kisatakin sain kun pesula pilasi vanhan Schockemöhlen takkini ja koska sitä vanhaa mallia ei enää ollut, ostivat tämän. Pakko sanoa että ei minulla olisi laittaa 450 euroa kisatakkiin!

Kisapaidat Equipage, Horze, Animo ja Lami-Cell

Tässä näin lyhyesti esiteltynä omia varusteita.
Lisäksi totta kai kasa parittomia hanskoja, sukkia ja muutamia kannuksia. 
Ja unohtamatta tietenkään ehdottomasti tärkeintä turvavarustetta, Racesafe-turvaliiviä. 
Koitetaan Pilvin kanssa saada seuraavasta osasta, eli Allin varustepostauksesta mielenkiintoisempi,
siihen asti, Adios!

Kommentit

  1. Toivottavasti noi sun HC:n siniset housut pysyvät värisinään. Ostin ne heti markkinoille tultua ja jo ensimmäisen pesun aikana totesin että oli turha ostos - siitä asti ovat olleet käyttämättöminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähti liian aikaisin.. Muutamalla tutulla samat housut saman värisinä ja heille käynyt samoin - jo muutaman pesun jälkeen väri näyttää siltä että ei niitä tee mieli pukea päälle edes maalaustöihin

      Poista
    2. Mää ostin ne kirpparilta uusina halvalla niin ei se haittaa vaikka väriä lähtis! :D Muutenkin HC housut venyy heti 3 käyttökerran jälkeen, joten saa nähä koska pistän uudestaan päälleni..

      Poista
  2. Ootko pitänyt mh:n saappaissa niitä puhallettavia tukia aina, kun eivät ole jalassa? Itsellä ollut nyt muutaman vuoden samanlaiset saappaat melkein jokapäiväisessä käytössä, mutta eivät ole menneet nilkoista ruttuun. Olen pitänyt koko ajan niitä tukia niissä. En tiedä voiko tämä vaikuttaa. :) Tuli vain mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut meilläkin tuet, mutta menivät jossain vaiheessa rikki :) Ei ollut vaikutusta asiaan, menivät jo ennen kuin menivät ne tuet rikki :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov