Siirry pääsisältöön

Mihin tämä blogi on menossa?

Mihin tämä minun blogini on menossa? Onko tämä nyt kääntymässä itseäni vastaan? Onko tämä enää sitä mitä blogilta olen halunnut? En ole ensimmäistä kertaa varmaankaan miettimässä näistä kysymyksiä - enkä uskottavasti viimeistäkään kertaa.


Olen aina pitänyt rehellistä blogia. Täällä on kerrottu ylä- ja alamäet, onnistumiset, epäonnistumiset ja omat typerimmätkin mokat. Olen laittanut itseni aina likomaan ja seissyt jokaisen sanani ja tekoni takana. Myöntänyt virheeni ja saanut joskus jopa ikäviä kommentteja. Silti olen pysynyt linjassa - blogin on oltava rehellinen, aito.

Nyt olen taas erittäin herkällä alueella. Mieleni tekisi kirjoittaa blogiin ajatukseni tämän hetkisestä tilanteesta, sillä teksti suoranaisesti huutaa itseään valkoiselle pohjalle. Vaikka kirjoitin sen valmiiksi luonnoksiin, en ikinä painanut julkaise-nappia. Miksen?

Sillä bloggaaja ei saa olla ikinä väärässä.

Olen tehnyt paljonkin hevoselämässä vääriä valintoja, puolustanut tekemistäni minkä olen vuosia myöhemmin todennut täysin metsään menneeksi. Myöntänyt olevani väärässä, olenhan minä vain ihminen - inhimillinen ja erehtyväinen. Silti, jos kehtaan sanoa sen ääneen, kertoa että ehkä jossain vaiheessa joku on mennyt pieleen, saan niskaani vain kuraa; koska kyllä nyt kaikki muut - yleensä anonyymi kommentoija, joka ei ole meitä ikinä livenä nähnyt ja saa pintaraapaisun meidän elämästä blogistani - ovat nähneet millaisia virheitä olen tehnyt, mutten ole ikinä vain myöntänyt niitä ja puolustellut tekojani.

Silloin jos olen pitänyt jotain oikeana sillä hetkellä, olen aina perustellut vastaukseni ja tekemiseni. En ole montaakaan hetkeä kuin jolloin en olisi pystynyt jotain tekemistäni - tai tekemättä jättämistäni - perustelemaan. Olen jopa vaivautunut niille ilkeimmille ja joskus jopa typerimmille mielenpahoittajille perustelemaan kantani, vaikkei minun olisi tarvinnut. Olen kuitenkin halunnut, sillä silloin minulla on jokin selitys tekemiselleni; olen tehnyt näin syystä x. Olen siis silloin osannut perustella sen.


Eikä tämä vuodatukseni liity mitenkään vieläkin jylläävään piaffe kohuun (mutta btw mielettömästi kiitoksia kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, vastaan vielä jokaiselle, mutta aivan uskomattoman hienoa että ajatukseni kohtasivat useammankin kanssa!) vaikka se nyt siltä voisi kovin äkkinäisesti kuulostaa.

Tällä hetkellä minun tekisi vain mieli kirjoittaa se mitä pääkopassani pyörii, painaa sitä oranssia julkaise-nappia ja jakaa teidän kaikkien kanssa ajatukseni. Olen niin lukossa, peloissani ja epätoivoinen, että hyvä ettei kyyneleet valu tätäkin postausta kirjoittaessani. Jo vain ajatellessani tilannetta joka päässäni jyllää. Ja ennen kuin ketään saa suurempaa aihetta huoleen niin ei, kaikki on vielä ihan hengissä ja hyvissä voimin, mutta silti ei kaikki ole ihan kunnossakaan.

Yksi minua harmittava asia on juuri se, etten pysty jakamaan ajatuksiani blogissani. Niin aitona kun olen blogia pitänytkin. Tuntuu että koko bloggaus kääntyy minua vastaan vain sen takia etten pysty olemaan enää rehellinen. En voi istua töistä tullessani koneelle ja kirjoittaa ajatuksiani tyhjälle ruudulle, vaan joudun täyttämään ruudun tekstillä joka pohtii sitä, miksi näin on. Se ei saa ajatuksiani yhtään sen vähemmäksi, vaan pikemminkin se tekee minut vieläkin surullisemmaksi.

Mihin tämä blogi on menossa..?

Kommentit

  1. Puhut kyllä Senni aina niin totta! Luen näitä sun tekstejä innolla ja ns elän mukana näissä ylä- ja alamäissä. Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
  2. Jos epäilyttää, niin odottele päivä tai pari ja katso mihin suuntaan ajatukset menee. En usko että pystyt kirjoittamaan mitään kauhean "väärää," olet kuitenkin sen verran analyyttinen ja fiksu, ja osaat ottaa eri näkökulmat huomioon. Pakkohan sitä on silti olla varovainen mitä hevospiireissä omalla nimellään kirjoittaa, ja myös oman yksityisyyden suojaksi kannattaa varoa mistä kaikesta avautuu julkisesti.
    t. Karoliina

    VastaaPoista
  3. Onhan yhtenä vaihtoenhtona anonyymien kommentointi esto, ainakin hetkeksi. Koska me kaikki tiedetään, että sitä kura tulee niskaan juurikin anoilta. Harva kehtaa omalla nimellään haukkua, koska monesti haukkujat ovat kateellisia, tai purkavat omaa pahaa oloaan tai mieltään, tai haluavat jostain syystä pönkittää omaa hevostietämystään lyttäämällä jonkun toisen. Kirjoitat hyvin, elä epäröi, jos asia on sellainen josta voi julkisesti puhua. Mutta estä anot. Turhaa kaivat pahaa mieltä itsellesi :) tsemii

    VastaaPoista
  4. Mä niin tiedän ton... Mulla se tosin oli entinen työnantaja joka jaksoi blogiin kommentoida anonyymina paskaa puolenvuoden ajan. Ei sitä tienny välillä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kyseinen henkilö väänteli mun kirjoituksiani, löysi niille aina jonkin ihan muun merkityksen kuin mitä ne olivat. Tällä tavalla tuhosi mun urani koko alalla, ainakin nyt toistaiseksi. Jossain vaiheessa menetin hermoni, ja laitoin anonyymikommentoinnille estot, kyllä se kokonaisuudessaan vähensi paljon kommentointia. En mä kumminkaan ole tätä katunut, jos ei omalla nimellään (nimimerkillään) uskalla asioita sanoa, eivät ne silloin ole sen arvoisia! Sun kohdallasi yhdyn aikaisempiin kommentoijiin, sun kirjoitukses on hyviä ja rehellisiä! Jos jollekkin se rehellisyys on ongelma, se on sen ongelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh, ompas kamalan kuuloinen tilanne :/ Ja kiitos paljon!

      Poista
  5. tiedän tuon tunteen, itsekin haluan rehellisesti kirjoittaa ja painottaa, ettei se aina ole vain ruusuilla tanssimista. Musta on niin ihanaa lukea sun blogia kun sun fiilikset todellakin välittyy tekstin kautta. Olet Senni huippu ja jatka kirjoittamista :)

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä Senni mikä sitten painaa mieltäkin. Kaikki fiksut ihmiset ymmärtävät, että virheitä sattuu, mutta tärkeintä on oppia niistä. Aina tulee olemaan edessä uusia opittavia asioita, virheiden kohtaamisia ja niistä oppimisia. Se jota muuta väittää, ei sitten varmaan elämässään tee mitään muutakuin istuu koneella 24h/7 etsimässä muiden virheitä huomaamatta, että tekee itse virheen elämässään, jota katuu sitten vanhana: "miksi en elänyt omaa elämääni, seurasin sivusta muiden?" Tykästyin blogiisi muutamia vuosia takaperin juurikin sen rehellisyyden takia, ja toki ihanien hevosten ja analyyttisten tekstien vuoksi ja lukijamäärästä päätellen, niin on moni muukin ihastunut. :) Ja ei sekää ole väärin, jos ei kaikkea kirjoita blogissa, joskus voi olla hyvä jättää julkaisematta jos se siltä tuntuu - olet kuitenkin jo kirjoittanut asian itsellesi, jolloin olet voinut asiaa käsitellä paremmin, se on se bloggaamisessa itselleni ainakin tärkein osa!

    VastaaPoista
  7. Mä oon aina tykännyt tästä blogista ihan hurjasti, nimenomaan rehellisyyden vuoksi. Se, että kerrotaan muutakin kuin niitä kiiltokuvakansion asioita, on mahtavaa, ja inspiroi valtavasti, kuten esim viime postaukseesi aloin kirjoittamaan kommenttia, mutta siirryin omaan blogiini jutun vaan venyessä ja venyessä. Bloggaaja itse on vastuussa oman bloginsa sisällöstä, joten mielestäni blogiin pitäisi saada kirjoittaa myös niistä vähemmän mukavista asioista, aidosti.

    Aitous on se asia, joka kiinnostaa. Valitettavasti se kuitenkin kiinnostaa myös niitä, jotka haluavat kirjoittaa vihamielisiä kommentteja ja tuntuvat joskus oikein keksimällä keksivän ilkeitä asioita, mutta myös niitä, jotka lukevat blogia mielenkiinnosta ja ystävällisellä asenteella. Mielestäni bloggaaja saa kirjoittaa omia mielipiteitään melko vapaasti hyvän maun rajoissa, mutta sen sijaan jotkut anonyymit saisivat joskus jättää sitä julkaise-nappia painamatta (vaikkakin tietysti on olemassa myös niitä anonyymejä, jotka hallitsevat netiketin, joten ei pidä leimata kaikkia). Tää on mahtava blogi ja arvostan tosi paljon sun toimintaa, postauksista näkyy mielenkiinto, huolehtimishalu ja rakkaus hevosia kohtaan ja esimerkiksi sponsorointijutut on sellaisia, joista moni voisi ottaa mallia. Tsemppiä sulle! :)

    ponitytonpilvilinnnatt.blogspot.fi

    VastaaPoista
  8. Todella harmittavaa että et voi jakaa tietoa meidän kanssa :/ Jäi vaan painamaan aika pahasti että mikä siellä nyt on ongelmana :(
    Mutta kyllä te siitä selviätte :)

    VastaaPoista
  9. Sä oot sellanen ihminen joka on aina osannut just perustella syyt sille miksi teki näin tai miksi jätti tekemättä, olet ihanan rohkea ja ainakin minä olen saanut sinulta omaan "elämiseen" enemmän juuri rohkeutta, siis sanoa mitä MINÄ itse ajattelen ! Tsemppiä Senni <3

    VastaaPoista
  10. Mäkin jaksan lukee juuri tätä blogia sen takia, että kerrot aina ylä- ja alamäet. Näin ollen tunnen, etten oleyksin. Kaikki tekee virheitä ja niistä täytyy oppia ja ne täytyy vain myöntää. Se ei kenestäkään tee huonoa hevosihmistä. Onneksi ihminen oppii virheistään. Oli kyse hevosista tai aivan muusta. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä Senni ja toivottavasti jatkat tätä blogia :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) Ja eiköhän tätä jatketa vielä niin pitkään kun aikaa riitää!

      Poista
  12. Oon arvostanu sun rehellisyyttä tän blogin kanssa ja toivon, että tuo tunne menee ohi. Virheistään kuitenkin oppii ja vanhoja on kenenkään turha jäädä päivittelemään ja kommentoimaan tänne. Joku ehdotteli anonyymien kommenttien estämistä, ja ehkäpä se voisi toimia. Toivottavasti avaat meille pian, mitä sun pääkopassa pyörii! Tsemit ♥

    VastaaPoista
  13. Jee, säälin kerjäys postaus. Näillä saa aina mukavasti kommentteja kun rypee mystisessä itsesäälissä. Keep up the good work.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sinun kaltaiset kommentoijat saavat minut pohtimaan onko bloggaaminen rehellisesti ja avoimesti edes fiksua. Saatika uskallanko sitä "mystisen itsesäälin aiheuttajaa" ikinä tänne postata.

      En kirjoita blogia kommenttejen takia. Ihania ihmisiä kun kommentoivat, arvostan jokaista kommenttia, mutta suurin idea bloggaamisessani on se, että saan purkaa päässä jylläävät ajatukset. Pystyn jakamaan ne ihmisten kanssa jotka myötäelävät kanssani - ylä- ja alamäissä :)

      Poista
    2. Hyvä, Senni!

      (Jotakuta kommentoijaa taitaa piruuttaa se, ettei ihan heti saanut tietää, mitä on meneillään.)

      Bloggaajallahan ei ole mitään tilivelvollisuutta lukijoitaan kohtaan, mikä tuntuu monelta ihmiseltä unohtuvan kokonaan. Niin ikään elämästään kirjoittavalla on oikeus tunteisiin, virheisiin - aina ei elämä suju suunnitelmien mukaan.

      Joillain on myös halua herkutella mahdollisimman suurilla vastoinkäymisillä - tarkoitan nyt lukijoita, joiden mielestä on ihan okei ja jees ja jopa suotavaa, kun pääsee "näpäyttämään" blogistia "mitäs minä sanoin" -tyylisillä argumenteilla ja vahingoniloisilla, pahansuovilla kommenteilla. Mitähän riemua sitä ihminen kokee syyllistäessään toista?

      Pintaa, kiiltokuvia ja tekopirteää lässynläätä on sosiaalinen media pullollaan, sikäli on oikein mukavaa ja kunnioitettavaa, että joku uskaltaa jakaa virtuaalimaailmassa myös jotain muuta kuin "oli ihanaa, oli mahtavaa" -lirkutusta.

      -MadMagpie

      Poista
    3. kommenttisi on kyllä niin totta, alusta loppuun! Kiitos :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov