Siirry pääsisältöön

Tavoitteena kausi 2015

Kevät lähestyy. Vaikka vielä pakkanen paukkuu on auringon valossa pieni pilkahdus kevättä, vielä kovin kaukainen, mutta loppupeleissä se on jo aivan nurkan takana. Tämän pienen keväisen pilkahduksen antaessa hieman toivoa tulevasta, päätin alkaa miettimään miltä kisakausi 2015 voisi kuulostaa.


Suurimmissa unelmissani voisin kertoa teille sinivalkoisista ruseteista, kultaisista mitaleista ja mestaruuksista. Jos kuitenkin haluan olla realistinen, mutta asettaa kuitenkin tavoitteita, voi olla suunnitelmat tulevan kauden kohdalla hieman erilaiset. Tällä hetkellä kilpailumotivaationi on yllättävän alhainen. Ehkä se johtuu siitä ettei olla päästy kunnolla treenaamaan. Nyt kuitenkin treenikärpänen on hieman puraissut ja ajattelin että niin kauan kuin meidän pikkupelto on kunnossa niin treenataan kotona täysillä - ja sen jälkeen uskon myös maneesille lähtemisen olevan huomattavasti motivoivampaa.

Mitä sitten odotan tulevalta kisakaudelta, mitkä ovat tavoitteet kotona? Sitä tässä postauksessa lähdetään purkamaan. Mietitään realistisia tavoitteita ja heitetään mukaan myös muutama pieni isompi tavoiteltava saavutus. Viime vuonna en kirjoittanut ollenkaan tavoitepostausta ja minusta jotenkin tuntui siltä, että en ollut itsekkään varma kauden tavoitteista. Jotenkin kun asiat kirjoittaa ylös, tulee siitä kirjoitetusta niin.. todellista, sitä on pakko lähteä tavoittelemaan.

Minulta on muutamia kertoja nyt kysytty mitä aijon tänä vuonna. Olen oikeasti ollut vähän hukassa asian suhteen ja minulla tuntuu ettei ole ihan suoraa suunnitelmaa.. Olen vastannut vähän ympäripyöreästi ja vähän sellaisella "katsellaan mitä tapahtuu"-vastauksella. Nyt kuitenkin haluan oikeasti hieman pohtia mitä tältä vuodelta haluan ja mihin suuntaan olisi tarkoitus seuraavaksi lähteä. Positiivinen juttu on se - onko se positiivinen, vai negatiivinen, sitäkin voisimme pohtia postauksen verran - että myös Molla-tamma palaa kisaradoille näin eläkepäivinään. Ei suinkaan isoille kentille, mutta ensi kesänä myös mummo saa käydä aktiivisemmin vähintään seurakisoissa - jos en nyt innostu sille aluelupaa maksamaan!



Mollan paluu kisaradoille antaa siis hyvän syyn alkaa ensin kokoamaan tämän aivan suloisen pikkutamman tavoitteita. Tamma jatkaa tyytyväisenä kotona monipuolisen harrastehevosen elämää, kuskaten täysillä isäpuoltani kärryillä tai äitiä selästä käsin. Tavoitteeksi asetan itselleni, että tulen läpiratsastamaan tamman useammin kuin mitä tähän mennessä olen ehtinyt, eli vähintään kerran viikossa pitäisi minunkin kavuta tamman selkään. Vanhalle konkarille ei enää uusia temppuja aleta opettamaan, mutta pidetään perusratsastettavuus kohtuullisen hyvänä.

Kisaradoille olen Mollan pään menoksi keksinyt muutamia pieniä suunnitelmia. Jos vain meidän jollain tallitytöllä on kiinnostusta kilpailla tammalla pikkuluokissa - niin esteillä kuin koulussa - olisin tästä voin todella innoissani. Itse en enää lähde hyppäämään tamman kanssa kuin maksimissaan 60 cm asti, mutta jos tallitytöistä joku lähtee hurjaan nousuun kehittyessään, en näe ongelmaa miksei tamma voisi hypätä jopa harrasteluokkaa kentässä. Pidetään kuitenkin tamman ensivuoden tavoitteena pienet este- ja koululuokat seuratasolla. 

Itse haluan ja aijon kilpailla tamman kanssa pienissa koulukilpailuissa Helppo B ja Helppo A tasoisissa luokissa. Tietenkin aloitetaan tuosta B:stä ja sitten siitä kauden loppua kohti olen toivon mukaan taas päässyt  hieman käsiksi tamman sielunelämään ja suunnataan turpa kohti seuratason A-luokkia. Ei mahdoton tavoite, jos allekirjoittanut jaksaa tamman kanssa enemmän treenata!



Neiti Lehmän kanssa olen aina vähän kahden vaiheilla viitsiikö tähän edes suunnitella mitään. Otetaan nyt kuitenkin periaatteeksi että kaikki menisikin super onnistuen ja päästäisiin tekemään tamman kanssa ehjä ja hyvin suunniteltu kisakausi. Mitkä siis olisivat meidän tavoitteet? Sairasloman ja kuntoutuksen jälkeen alkaa tiukka treeni kohti kesän kisoja, jos vaikka edes muutamat kenttäkisat saataisiin aikaiseksi tänä vuonna!

Koska meidän treenaaminen on nyt taas ollut tälläistä erittäin takkuilevaa hevosen jatkuvan sairastamisen takia, olen hyvin varovainen tulevien suunnitelmien suhteen. Jos kuitenkin tämä sairastelu nyt lopetetaan - ja se lopetetaan piru vie, riitää tämä sairastelu! - olisi tavoitteena niin koulu-, este- kuin kenttäradatkin. Tarkoitus olisi päästä kilpailemaan seura- ja aluetasolla koulussa Helppo B tasoa, esteillä vakiinnuttaan metri hyviin siisteihin nollaratoihin ja loppukaudesta hypätä muutama kymppi. Kentässä tarkoitus nostaa tuttariin, kunhan siihen asti päästään. Tänä vuonna ei kentässä tehdä siis isompaa luokkanostoa, vaan otetaan vähän varman päälle,

Jos jotain päätavoitteita pitäisi asettaa Allin kanssa, niin voisin ajatella niin, että tänä vuonna voisi aluemestaruuksiin osallistua kenttäratsastuksessa sen kanssa. Muuten tamma kilpailee lähinnä siellä missä on tilaa ja aikaa se viedä. Tänä vuonna olisi myös tarkoitus kilpailuttaa enemmän neiti Lehmää Pyryn sijaan, mutta saa nähdä miten tämä lähtee tästä onnistumaan. Toivotaan kuitenkin että sairastelut olisivat nyt historiaa ja päästäisiin tasaisempaan treeniin ja kisakauteen!



Pyryn kilpailutavoitteet kipuavat oletettavasti hieman korkeammalle, mutta pidän sitä tänän vuonna vain hyvänä ajatuksena. Jos kokoajan ajattelen vain tekeväni peruspuhdasta suoritusta ja "selvitä kunnialla maaliin" - asenteella ratsastan jokaisen radan, en tule ikinä pärjäämäänkään. Nyt on aika alkaa ottaa riskejä, treenata ja asettaa tavoitteet niin että niihin tullaan pääsemään. Eikä tämä ole vain mitään pelkkää uhkailua, vaan tämä me toteutetaan tänä vuonna, niin hyvin kun pystytään!

Ensimmäinen askel otetaan siinä että treeniä tarvitaan huimasti lisää. Eli toisin sanoen, aina kun on mahdollisuus, treenataan valvovan silmän alla. Kotona treenataan sitten maastossa kuntoa ja pyöritään koulukiemuroita, mutta esteille ja maastoesteille kaivataan nyt varmuutta ja sitä saa treenaamalla ja harjoittelemalla. Otetaan siis ensimmäinen askel kohti menestyvämpää kautta! Seuraavana askeleena suunnitellaan kilpailut ja lähdetään sitä toteuttamaan parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kisatavoitteina Pyryllä on tänä vuonna kilpailla Suomenhevosten este- ja kenttämestaruuksissa. Pistän jopa tavoitteeksi nyt tavoitella mitalia molemmissa mestaruuksissa, sillä se ikuinen häviäjä asenne on pakko saada pois. Jotta päästäisiin ideaali tilanteeseen, kenttäkausi avataan Pyryn kanssa Ypäjällä toukokuun alussa, jonka jälkeen on Niinisalo ja toukokuun lopussa Harju. Kesäkuussa onkin jo kenttämestaruudet Uudessakaarlepyyssä. Kenttämestaruuksien jälkeen panostetaan rataesteille ja haetaan varmuutta toivottavasti isommista luokista ja valmistaudutaan estemestaruuksiin. Kouluratsastusta unohtamatta, takaravoissa edelleen kummittelee halu osallistua siihen Helppo A-luokkaan.. ;)


Oletteko te jo suunnitelleet tulevaa kautta?

Kommentit

  1. Itsekin mietin tässä kirjottaamani julkaisua kisatoiveista ja ainahan se vähän takaraivossa mietyttää "onnistuuko tämä kausi vai ei"-ajatus, varsinkin nyt kun missataan parit peräkkäiset kisat ihan jo sen takia ettei kengittäjä ole päässyt lyömää jalkaa popoja. Itse kisaan hevosellani pelkkiä esteitä kun kummallakin suojeluvaisto nolla ja oltaisiin takan sen kiinteän seassa, nii amatöötisarjaa olisi kiva päästä menee ja osallistua melkein jokaiseen mihin vaan on järkeä mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitäisi vaan heittää aina nuo ylimääräiset ajatukset pois, ehkä kausi onnistuisi sitten paremmin! Tsemppiä teille! :)

      Poista
  2. älä oo niin kovin kriittinen, tsemppistä :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä Senni, oikee meininki! Erään ratsastuksenopettajatuttavani mukaan kisoihin kannattaa lähteä ainoastaan voittamaan, ja jos ei voita, ainakin häviää tyylillä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, olipas hyvin sanottu! Pitää alkaa toteuttamaan tätä ;)

      Poista
  4. Hevoseni on samanikäinen kun Molla. Turbojavanhuksia molemmat ;) On sitä kisakautta vähän tässä suunniteltu. Toivotaan ehjää kautta, eikä käydä joka viikonloppu kisoissa. Mutta silloin kun lähdetään, niin metriä, ehkä jokunen kympin rata. Ja jatkaa tuota he b, ehkä yksi/kaksi helppoa aata. Ehkä yhdet kenttäkisat tai muutenkin vaihtelukseksi hypätä maastoesteitä.
    Itse en tykkää hallikisoista yhtään, ja jotenkin niin jännää. Vähän reilun kuukauden päästä nähdään ekoissa, onko talven reenit onnistunut :D
    Kyran motot on mielestäni hyvät:
    Minä uskallan
    Minä haluan
    (kolmatta en muista, ehkä että minä osaan)
    Tsemppiä teille kauteen!! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov