Siirry pääsisältöön

Sairastuvalta päivää


Siinä sitä oltiin. Klinikalla herra Pyryn kanssa. Olin normaalisti lähdössä keskiviikkona lenkille Pyryn kanssa. Fiilis oli super hyvä, tuntui siltä että nyt tänä vuonna näytetään miten pirun hyviä ollaan. Maanantaina Pyry vietti ansaitun vapaapäivä ja tiistaina Aliisa kävi ratsastamassa. Keskiviikkona oli tarkoitus mennä reipas maasto ja torstaina ratsastaa avut läpi. Perjantaina pyörälenkki ja sitten voittamaan mestaruus.. Niin piti mennä.

Lopulta keskiviikkona lenkki jäi lyhyeen. Ensimmäisellä raviaskeleellä jo huomasin että nyt ei olla puhtaita. Äkkiä alas ja sieltä käsin heppa raviin ja katsomaan liikettä. Kyllä, oikea takanen selkeä ontuma. Nielin siinä vaiheessa kauhua; Pyry ei ikinä onnu. Se on melkein fakta, sillä se on ontunut viimeksi 2013 keväällä, jolloin sen jalat myös kuvattiin. Mikään puhdas pulmunen se ei kintereistään ole, mutta muuten ei ollut mitään mainittavaa. Itkua nieleskellen talutin Pyryn kotiin ja kylmäsin jalat. Klinikka saatiin heti perjantaille.

Perjantaina menin työpäivän keskellä klinikalle. Siellä oltiin jo ehditty juoksuttamaan Pyry ja se kuulemma ontui vasenta takajalkaa ja oikeaa etusta (äiti sanoi että sitä samaa oikeaa takasta mutta väliäkös sillä, ontuma mikä ontuma). Heti kun pääsin paikalle aloitettiin kuvausurakka. Voin sanoa että kammottavinta ikinä on kuvata hevosen jalkoja. Ei sillä että se olisi vaikeaa, mutta se että kun ei ikinä tiedä mitä on vastassa.. Viime vuonna ei kuvattu vuosihuollossa jalkoja ollenkaan, kun kaikki oli päällisin puolin aivan ok.

Noh, eivät ne kintereet priimat olleet. Kinnerpatit ovat alkaneet aktivoitumaan (pari vuotta sitten näytti lähtevän siihen suuntaan), takapolvet olivat sitten rasittuneet. Lisäksi oikean etujalan vuohinen ja vasemman takajalan vuohinen olivat täyttyneet. Mitään en itse kuvista ymmärrä, mutta kyllä tuli nieleskeltyä itkua. Kun kysyttiin mitä tehdään, vastaus oli automaattisesti että kaikki mitä vaan voi tehdä. Niinpä aloitettiin piikittämään.

Pyry sai PRP-hoitoa molempien takajalkojen kinteriin ja polviin, vasemman takasen vuohiseen ja oikean etujalan vuohiseen. Nyt kymmenen päivää seurataan ja kävellään jos lähtee hyvin toipumaan. Koska Pyry jouduttiin rauhoittamaan klinikalla kolme kertaa, kävelytin sen hyvin ennen kotiin lähtöä ja vielä uudestaan kotona. Illalla meinasi itseltä päästä itku kun se oli mennyt aivan jäykäksi takaa. Jotkut hevoset kuulemma reagoivat niin PRP hoitoon, joten kävelytin sitä vähän vielä ennen iltaruokia. 

Aamulla se ei meinannut liikkua mihinkään ja varasi todella huonosti painoa vasemmalle jalalle. Kamala kun hevonen oli niin innoissaan menossa pihalle, mutta samalla sen käveleminen oli niin vaikeaa että minulla meinasi taas tulla itku. Klinikkahoitajallamme menee varmaan kohta hermot minuun kun raportoin kymmenen kertaa päivässä miten Pyry voi ja onko kaikki vielä ok. Syö ja juo hyvin, eikä ole nostanut kuumetta, joten vielä voidaan hyvin. Toivotaan että se alkaa siitä toipumaan.. 

Ettei minulla vaan sattuisi olemaan helppoa, perjantaina Alli alkoi ontumaan. Aivan yllättäen, vasenta etujalkaansa. Siinä ei näy mitään ulkoisesti, on viileä ja kuiva eikä aro sitä tutkiessa. Mutta ontuu reilusti jo käynnissä. Maanantaina suunnataan sitten Lehmän kanssa klinikalla. Taas.

Kyllä, joskus sitä vain miettii kuinka kauan yksi ihminen jaksaa..

Kommentit

  1. Paranemisia sinne :( !

    VastaaPoista
  2. Hurjasti tsemppiä sulle! Alkaa kuulostaa ihan tutulta, meillä ollut koko kausi tuota kahdella hevosella. Sovitaanko että molempien hevoset olis ens kauden ihan kunnossa? :D

    VastaaPoista
  3. Otsikkoa lukiessa mietin, että tämähän voisi olla vaikka minun blogistani, mutta otsikkoon tuo tarinoiden yhteneväisyys sitten jäi. Paljon voimia, Senni, ja pidetään peukkuja, että Pyry ja Alli tuosta tervehtyvät!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä ja paranemisia sinne!!! Kurjaa noi tollaset.... :(

    VastaaPoista
  5. Voi ei! Oikein kaks hevosta yhtäaikaa ja just kisojen alla.. Hirveesti tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Tosi kurjaa. Harmittaa, kun hoidat niin hirveän hyvin ja huolella hevosiasi ja silti aina sattuu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. Voi kurjuus. Löytyikö Pyryn kuvista nivelrikkoa, kun annoitte prp- hoitoa? Toivottavasti saatte apua! Tsemppiä ja pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyyn kohdalla (kuten muidenkin, mutta ehdottomasti Pyryn) kaikki hoidot tulevat olemaan aina vain parasta ja mieluiten ennaltaehkäisevää :) Kiitos!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov