Siirry pääsisältöön

Ei hevosista voi valita

Sain kysymyspostausta tehdessäni kysymyksen (sivuhuomautuksena, kyllä ne kaikki loputkin vastaukset on tulossa) jossa kysyttiin yksinkertainen, mutta täysin mahdotoman vaikea kysymys: kumpi, Alli vai Pyry? Onko siihen edes todellista vastausta?


Kun ostan hevosen, minulla on yksi päämäärä; luotani sen ei tarvitse enää lähteä pois. Haluan rakentaa hevosten kanssa sellaisen ystävyys-luottamussuhteen, että se kestää aina niin pitkälle kuin aika siitä jättää. Toisaalta se on erittäin rankkaa, sillä suurimman tuskan tunteen tuo se kun joutuu jostain niin upeasta kuin parhaasta ystävästään luopumaan. Mutta toisaalta, silloin ollaan saatu viettää yhdessä niin monta vuotta kuin vain meille on suotu. Sen takia kysymykseen vastaaminen on hankalaa.

Jos tulisi sellainen tilanne, että minulla ei olisi enää mitään mahdollisuutta pitää hevosia kotitallissa, tarkoittaisi se sitä että minun hyvin todennäköisesti pitäisi luopua jommasta kummasta hevosesta. Tapauksessa missä "kaikki" meidän hevoset tulisivat harteilleni, tietäisin varmaksi, että Mollan saisin tutuille ylläpitoon missä pystyisin sitä seuraamaan, samoin Miinan. Mutta jos pitää alkaa valitsemaan Pyryn ja Allin välillä, on jo kysymys aivan järjetön. Miten kahdesta niin hienosta voisi toisesta luopua?




Pyry on valehtelematta hienoin suomenhevonen, jonka selässä olen koskaan istunut. On ollut suuri kunnia ja ilo, kun on saanut tälläisen helmen käsiinsä. Kun ruunan kanssa on päässyt sinuiksi, siihen voi luottaa melkeinpä 110%! Olen Pyryn kanssa päässyt aivan järjettömän pitkälle, pisimmälle mitä kenenkään oman tai lainahevosen kanssa ikinä. Tietenkin haaveilen vielä suuremmistakin radoista jopa Pyryn kanssa, mutta olen jo tähän mennessä niin onnellinen siitä mihin olen päässyt. Voisinko jatkaa elämääni ilman tätä upeaa herraa?




Niin uskomattomaltakin kuin se kuulostaa, Alli on ollut pian minulla kaksi vuotta. Tämä kaksi vuotinen taival on kaukana niistä ruusunpunaisista unelmista, mitä kaavailin silloin kuin tamman ostin. Olemme yhdessä kokeneet sellaista takaiskua ja sairastelua, että jo lähipiiri ehdottelee jo rajan vetämistä. Mutta kun jokin sanoo, että jos ja kun tamma on terve, sillä olisi todella paljon annettavaa - aivan kaikissa lajeissa. Allin kanssa se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kun näin tamman livenä, tiesin, että tämä on se. Tamman kanssa valitsemani tie ei ole ollut helppo ja tiedän, että tulevaisuuskin on kivikkoinen, mutta olisinko silti valmis luopumaan siitä?


Pitkän sisäisen pohdiskelun ja jo ajatuksen tuoman ikävän mahanpohjan kääntymisen ja puistatuksen jälkeen olen tullut päätösen eteen. Jos tilanne olisi kuvatunlainen, minun hevosvalintani olisi Alli.

Toisaalta ajatus on shokeeraava, mutta pidemmällä tähtäimellä katsottuna se on minun korvaani kaikista paras huonoista vaihtoehdoista. Pyryllä on maailman ihanin, huolehtivaisin ja rakastettavin omistaja. Tiedän, että jos olisin tilanteessa, jossa en voisi enää mitenkään pitää Pyryä, olisin 110% varma että Johanna ottaisi sen takaisin itselleen ja pitäisi sen yhtä pilallehemmoteltuna kun se meillä on. Kun taas Alli on puolestaan niin erilainen. Se on hieman äkkipikainen ja lisäksi se vaatii nyt ja jatkossa tarkkaa ja suunniteltua hoitoa. Jos myisin sen, voisinko olla varma, että sitä hoidetaan juuri niin kuin se vaatii? En oleta olevani maailman ainoa hyväksi pyrkivä hevosenomistaja, mutta tiedän kuinka kallista ja vaativaa on tammaa hoitaa. Sen takia valintani olisi tämä.

Huh. Kuinka puistattavaa ja inhottavaa ajatellakkaan tälläistä tilannetta. Ehkä tämän kysymyksen esittäjä halusi lähinnä osoittaa kiinnostuksensa sitä kohtaa kumpi on mielestäni parempi. Mutta kun siihen kysymykseen ei ole vastausta, päätin antaa sen näin monimutkaisen selityksen kautta. Molemmat hevoset ovat niin tärkeitä ja molemmat ovat niin loistavia hevosia, ettei niiden kesken voi valita - muuta kun tilanteessa jossa se on ehdon pakko.. Mitä se ei toivottavasti tule ikinä olemaan!

Onko teidän vaikea valita sitä parasta hevosta?

Kommentit

  1. Oletteko harkinneet astuttavanne Mollaa? On kyllä niin harvinaista löytää suokkia jolla ei ole paljoa massaoreja taustalla. Tälläinen helmi olisi itsekkin haaveena löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten koitettiin astuttaa kahdella eri orilla, muttei jäänyt kantavaksi :(

      Poista
  2. Kyllä se on vaikeaa valita hevosista. Itellä loppuelämän kodissa 21v vanha suokki tamma. Elämäni hevonen joka piti mut hengissä aikasemmin. Ja sitten tuo täysin oma. 9v suokki tamma.. Ja noista jos joutuis valkkaan. Valinta olis maailman vaikein. Mutta toisaalta järjellä jos ajattelen niin tuolla omalla on enemmän aikaa elää ja sitä pystyy kunnolla liikuttaan. Muttaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov