Siirry pääsisältöön

Treeniä herra Hoppusen kanssa

Suorittaessani viimeisen tuplatunnin Someron Hevosharrastekeskuksessa, sain ratsukseni vuoden 2013 suomenhevosten estemestaruus voittajan sh-o Hoppusen. Hoppunen on siis 2001 syntynyt suomenhevosori ja ratsastuskoulun pitäjän ykköstykki, epäilemättä. Kadehdittavan kokoinen, näyttävä herra jolla oli ilo ja kunnia päästä ratsastamaan (ja ihastumaan!).


Vaikkei Hoppo olekkaan mikään kouluhevonen, oli siihen ilo tutustua näin sileällä. Hoitaessa ori käyttäytyi mallikkaasti ja varustamisenkaan kanssa ei ollut ongelmia. Herra taisi olla siis hieman vieraskorea kun ensimmäisen kerran pääsin lähietäisyydeltä sitä lääppimään. Helenan kanssa pistettiin hieman jalustimia asetellen ja ei muuta kun selkään!

Se mitä Hoppunen ei osaa, on käveleminen. Ei, se haluaisi vain kokoajan passata menemään, muttei ollenkaan kävellä. Oli siis jo heti alussa selvää, että käyntitehtävät tulevat olemaan haasteellisia. Orin kanssa piti pitää todellakin pää kylmänä, sillä se oli herkkä vähän kaikelle. Helenakin sanoi, että vaikka nyt taas (ikuisuusongelma) enempi vähempi könötin, keskityttiin enenmän siihen että saan vain omalla mukavuusalueellani mahdollisimman rennon istunnan ja sitä kautta Hoposta rauhoittumaan. 

Tunnin teemana (mitä itseasiassa tein ihan samaa myös juuri ennen tuntia omien hevosten kanssa kotona kentällä) oli avotaivutukset ja voltit. Eli sitä samaa perusratsastusta. Aloitettiin käynnissä tekemällä aina kulmiin voltit ja pitkälle sivulle avotaivutusta. Hoppusen kanssa sai ajatuksella miettiä miten paljon vaati, sillä hyvä ettei lähdetty heti laukkaamaan kun sen verran kierroksilla käytiin. Avot onnistuivat ihan mukavasti, tosin poikitusta tuli helposti hieman turhan paljon heti kerralla.





Ja kun sitten tehtävää jatkettiin ravissa, Hoppusesta oikein huomasi kuten se huokaisi helpotuksesta kun pääsi liikkumaan. Tosin sitten mentiinkin. Ihan reippaasti. Ei se tosiaan vahva tai painava kädelle ollut, mutta sellainen yli menevä ja ainut suunta mihin se pidättäessä lähti oli ylös päin. Taas piti ratsastajan keskittyä 110% siihen että itse ei missään nimessä lähtenyt siihen kiihtyvään tahtiin mukaan vaan pysyi kokoajan tyynenä ja tuhansien volttien ja rauhallisen avon, miljoonien puolipidätteiden jälkeen saatiin varmasti kaikki jalat osumaan välillä maahan. Jossain vaiheessa meno oli tosiaan niin lennokasta että varmasti ei koskettukkaan hiekkaan, heh!

Tämä onnistui oikeastaan molempiin suuntiin ihan suhteellisen hyvin, minulle vaikeampi vasen kierros oli myös Hoppuselle hieman vaikeampi ja saatiin muutama hermostunut pään heitteleminen, mutta taas tuhansien puolipidätteiden ja rauhallisen oman asenteen kanssa saatiin onnistunutta avotaivutusta myös tähän suuntaan. Kun oltiin jo päästy hyvään vaihtiin jo jopa rauhoittumaan hieman oli aika ottaa välikäyntejä. Taino. Käyntejä ja käyntejä, kyllä te tiedätte (lue: herra Hoppunen mennä hölkkäili koko ajan).





Välikäyntien jälkeen herra oli ehdottomasti sitä mieltä että nyt laukataan. Vaikka tosiaan tehtävä jatkui samana, mutta harjoitusravissa ja lisäten pysäytyksiä lyhyelle sivulle. Tosin me Hoppusen kanssa saatiin erikoistehtävä; jatkaa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, kevennellen ja esimerkiksi avotaivutus pätkillä alas harjoitusravissa. Sen verran ylöspäin ori nousi, että siellä selässä pomppiminen vaan hermostutti sitä helposti enemmän (ja vielä kun nämä oli ensimmäisiä kertoja kentällä tänä keväänä). 

Niinpä jatkettiin Hoppusen kanssa samalla tavalla kuin aikaisemmin, tosin nyt oli kokoajan se laukkamoodi päällä ja jouduttiin tekemään vielä enemmän voltteja ja puolipidätteitä ja keskittymään siihen omaan rauhallisuuteen. Tässä vaiheessa alkoi tuntumaan pätkittäin ihan kivalle, Hoppunen tuli parin askeleen verran kerralla ihan siedettävän rauhalliseen raviin ja kuunteli jo hieman paremmin kuskiakin. Virtaa riitti, mutta onneksi kyseinen tapaus oli todella herkkä kaikille avuille ja sen ratsastaminen oli sen suhteen helppoa.




Todistettavasti hauskaakin oli! 


Ravityöskentelyn jälkeen otettiin loppuun vielä hieman laukkaa. Helena hieman pelotteli ettei tiedä uskaltaako antaa laukata vaikeampaan suuntaan kun Hoppunen kävi sen verran kuumana, mutta koska helpommassa oikeassa kierroksessa kaikki meni suhteellisen hyvin, päästiin koittamaan myös vaikeampaa suuntaa. Laukassa tehtiin siis toisen sivun kulmaan voltti, pitkäsivu laukkaa ja taas kulmaan voltti. Tärkeää oli ettei voltin jälkeen suoralla laukka saanut lähteä pidentymään vaan se pysyi kokoajan tasapainoisena ja voltti suoran jälkeen tuli tasaisen pehmeästi.

Helpompaan suuntaan tosiaan tuli ihan mallikkaasti ja päästin kivasti itsekin rentoutumaan ja kaikki sujui hyvin. Laukannostoissa hieman oli haparointia kun oma oikea jalka on nyt hieman enemmän vähemmän vaivannut ja tuntui etten saanut sitä ihan täydellisesti läpi. Vaikeampaan suuntaan tein heti ensimmäisellä kerralla tosi hyvän noston ja volttikin oli priima. Ehdin siinä sitten miettiä että ihan turhaan se Helena oli huolissaan. Kunnes avautui se suora. Ja sitten se pirulainen läks. Meinaan koko tuon massiivisen kaulansa voimalla heitti pään sivuun ja pisti menemään. Onneksi olin siinä tilanteessa suhteellisen kartalla ja sain melkoisella rutistuksella Hoppusen takaisin kontrolliin ja käyntiin asti samalla nykäisyllä. Uudestaan laukka ja vielä loppuun voltti nätisti. Seuraavalla kierroksella tehtiinkin niin kaunis ja hallittu siisti suoritus että siihen oli erittäin kiva lopettaa.


jaaa sit muuten läks.. 


Viimeisen kiekan jälkeen ori sai iiisot taputukset hyvin menneestä suorituksesta 




Oli kyllä todellakin ilo ja kunnia päästä Hoppusta testaamaan. Nyt voi sanoa että on ainakin kerran ratsastanut estemestaruusvoittajalla. Ja lisäksi ihana Pilvi ja Aleksi oli ikuistamassa tuntia, joten sainpahan tästäkin muoistoja arkistoihin. On muutenkin ollut suuri ilo käydä tunneille, mutta siitä tulee hieman myöhemmin vielä lisää! Mutta on siinä kyllä suomenhevosella kokoa, ihan kateeksi tässä käy, kelpaisi tuollainen omaankin pihaan ;)


Mitä lukijat pitivät Hoppusesta näin kuvien perusteella?

Kommentit

  1. Kylläpä on hieno, ihan näin anti-suokki-ihmisenkin silmään! :D

    VastaaPoista
  2. Oon nähny Hoppusen livenäkin pari kertaa ja on kyllä näyttävä ilmestys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaankin näyttävä kyllä tommonen ittelle kelpais ;)

      Poista
  3. Ompas todella upea hevonen! :)

    VastaaPoista
  4. Tämäpä oli kiva postaus! Huu, kuulostaapa herra mestari haastavalta, ja vielä kun kokoakin löytyy niin varmasti sait tosissaan ratsastaa siellä. Millainenkohan se on esteillä :D
    T. Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yleensä kaikki näyttävät niin helpoilta mutta ovatkin omalla tavallaan haastavia :D Uskoisin että on aika luottopeli hypätessä! :)

      Poista
  5. On kyllä mahottoman komea otus!

    VastaaPoista
  6. Onpa mielettömän komea suokki! Näyttää kuvissa muuten sopivan sinun takapuolen alle just eikä melkeen, ensimmäinen hevonen, jonka selässä et näytä mielestäni liian pitkältä :D Sulla on todella pitkä selkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep :) Ja vielä kun ylävartaloni on huomattavasti alavartaloa (lue reisiä) kapeampi (koko 38, alavartalo 40-42) niin se korostaa tuota selän pituutta vähän lisää :D Mutta selässä tuntuikin luontevalta!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov