Siirry pääsisältöön

Missikisoja

Minun piti palata blogin äärelle vielä tuoreemmilla kuulumisilla ja ajattelinkin että sunnuntai illalla saisin hehkutella teille miten väkevä paluu tehtiin Pyryn kanssa esteradoille kun käytiin alue-estemestaruuksissa hyppäämässä. Minähän pitkään pyörittelin päässäni ajatusta menemisestä ja väliin jättämisestä, kunnes lauantaiaamulla jälki-ilmoittauduin mukaan. No, kilpaan ei kuitenkaan mukaan päästy, sillä sunnuntaina hieman jälkeen yhdeksän auto kirjaimellisesti hyytyi Kokemäen kohdalla ja matka jäikin sitten siihen. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen saatiin toinen auto paikalle, hinattiin auto parkkiin ja lähdettiin kotiin hevosen kanssa. Helppo kisareissu, tuumi Pyry kotona ;)

No, näitä sattuu. Eihän noita laskuja tossa ole jonossa kun reilun tonnin edestä, niin kyllä nyt yksi auton totaalilahoaminen tähän samaan konkurssiin mahtuu. Se mikä ei täysin taloutta kaada, takuulla vahvistaa. Eiku ei se sanonta ihan noin tainnutkaan mennä. Eniveis.

Jatketaan kuitenkin tästä eteenpäin sitten vaikka palaamalla viime aikojen missikisojen pariin, eli uuteen uskomattoman vakavasti otettavaan harrastukseeni: näyttelyissä kiertäminen.

Kun Pyry jäi sairaslomalle ja Alli oli vielä edelleen astutettavana / odoteltiin ultrausta - kyllä, en uskaltanut tehdä sen kanssa mitään! - ja Herkkukin oli vielä laitumella, jäi minulle sitten kiusattavaksi kaksi ponia: turbomummo sekä meidän tulevaisuuden käyttönäyttö tähti Miina. Virallisia näyttelyitä ei päästy kiertämään sillä aina olin missanut ilmoittautumiset ja sen takia jäi jäljelle vaan vakavamielisesti lähteä Match Show näyttelyihin. Jossain vaiheessa huomasin että minusta tuli näissä jopa kilpailuhenkinen; ponien puunaus oli viimisen päälle, vaatteet mietittiin aina esitettävän mukaan, varusteet, kiillostusaineet.. Herran jestas, koska minusta tuli näin nutturankireä kehän kiertäjä! Ei sillä, tykkään edelleen hommasta, se on oikeasti kivaa, vaikkakin kyllä samalla raastavaa ;)

Ensimmäiset mätsärit tehtiin Orimattilassa 21.8. Siellä Molla osallistui suomenhevosluokkaan ja Miina poniluokkaan. Näissä näyttelyissä Miina ensimmäistä kertaa väläytti oikeasti hienoa ravia. Jäi välillä suu ihan auki kun tajusin että herttinen, tää poni on saanu lihaksia ja miten hienoa pitkää ravia se esittikään. Miina sai punaisen ruusukkeen ja pääsi näin ollen BIS-kehään.

Mollastakin sain esille verkassa ihan kivaa ravia, mutta se nyt on sellainen tasainen puksuttaja, että tiesin sieltä sen sinisen ruusukkeen tulevan ja näin se olikin. Sinisten kehästä ei noustu enää jatkoon, mutta hienosti tamma taas oli valppaana ja hereillä, mikä oli ihan uutta. Se oikein nautti esiintymisestä, mikä on oikeasti hämmentävää. Aina ennen se on näyttelyissä seissyt kun muuli eikä ole jaksanut esittää edes parastaan. Ja nyt se on jo useammassa näyttelyssä ollut ihan super iloinen! Ylpeä meidän turbomummosta.

Miina jatkoikin sitten BIS-kehään missä taas saatiin juosta. Ja kuinka ollakkaan Miina paransi vieläkin raviaan. Se oli ihan huikean hieno pätkä mitä se siinä BIS-kehässä esitti! Tuomari tykkäsi Miinasta aivan tosi paljon ja lopulta oltiinkin näyttelyiden paras shetlanninponi, sekä lisäksi BIS2! Aivan super Miina! Eikä todellakaan hävitty huonolle kun koko Match Show Best in Show oli huikean hieno ravinen vuotias suomenhevonen. Eli kaikenkaikkiaan oikein hienosti meni tämä reissu!

Orimattilan Match Show saaliina PUN BIS2 Paras shetlanninponi

 Näyttelyampiaisen pistäessä ilmoitin sitten ponit heti seuraavana vkl järjestettävään Match Show näyttelyyn Vaskiolle. Taas puunattiin ponit huipputerään ja nyt viimisen päälle vielä vaatteetkin. On se näyttelyissä (epävirallisissa) kiertäminen totista puuhaa!

Näissä mätsäreissä Miina osallistui nuorten luokkaan ja Molla veteraaniluokkaan. Nyt ei Miinalta irronut ihan niin hyvää ravia, mutta kehässä sain ulos ihan kohtuu kivasti liikettä. Miina esiintyi muutenkin ihan edukseen. Punainen rusetti kehässä, muttei jatkoon enää siitä. Suurin harmitus oli kuitenkin paperissa esiintyvä kommentti "tavallinen ravi". Pöh, mitähän sekin sitten tarkottaa *tosikko*.

Molla esiintyi myös tällä reissulla mukavan reippaasti ja iloisesti. Tällä kertaa Mollakin palkittiin Punaisella ruusukkeella ja lisäksi matkaan tarttui vielä luokkavoitto. BIS-kehässä pyöriminen ei tuottanut enää tulosta - mikä kilpailuhenkiselle ihmiselle tuotti pettymyksen - mutta hyvillä mielin kera hienojen ponien ja Mollan voittaman Chiansiemen pussin kanssa lähdettiin kotiin.


Mollan palkintosaldona Vahdolta PUN LKV

No, niinhän se näyttelykärpänen jo puraisi ennen näitä. Menin sitten ylipuhumaan porukat, että osallistutaan kaikkien puttejen kanssa - Herkku, Molla ja Pyry - suomenhevosten Show-näyttelyihin. Ei siinä muuten mitään, mutta kyseiset näyttelyt järjestetään Iitissä, missä matkaa meiltä on liki 300 km! Ensi viikonloppuna suunta siis sinne ;) Sitä ennen lauantaina mennään koulukisoihin, missä menen ainakin Pyryllä, ehkä jopa Allilla (lahjattomat treenaa). Seuraavana vkl onkin sitten Sastamalassa Match Show, johon mennään neljän hevosen voimin.. Ja sunnuntaina seurakoulumestaruudet!
Mikä näyttelyampiainen? hih..

Kommentit

  1. Itsekkin tykkään eniten näyttelyissä käydä, mikäli olisi heppa jota käyttää siellä. Näyttelyissä itsellä ei ole niin kova jännitys päällä niinkuin kisoissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen nyt ihan koukussa näyttelyihin! Harmi kun kesä loppuu ja ei näyttelyitä ole niin paljoa :D

      Poista
  2. Pyry on ilmeisesti siis jo kunnossa? Hieno juttu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on :) Tosin en ole vielä sillä hypännyt ja toisaalta sen takia ei harmita ettei aluemestaruuksiin päästy.. Mielummin säästän paukkuja sitten HIHSiin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov