21. syyskuuta 2016

Näyttelytähtiä

Kun viimeksi Kokemäellä oma autoni lahosi ja tuli informatiivinen tietoisku että se ei enää kuntoon tule, iski pienoinen paniikki. Viime viikonloppuna oli lauantaina koulukisat (jotka kuitenkin lopulta peruin sillä flunssa ei ottanut hellittääkseen) ja sunnuntaina lähdimme kolmen suomenhevosen kanssa Iittiin Suomenhevosten Shownäyttelyihin. Onneksi kuitenkin saimme ihanalta sponsoriltamme auton lainaan joka veti poikamiesboksin perässään Lahden ja Kouvolan rajamaille. 

Kaikki postauksen kuvat kuvannut Miitta Pyy, kiitos!

Tuomarin tarkassa syynissä

Kun ensimmäisestä paniikista oli selvitty, perjantaina tuli seuraava kun Äiti meni sieltä Mollan kärryiltä tippumaan. Tarvittiin siis lisää apukäsiä kun mukaan oli lähdössä kolme hevosta. Onneksi lopulta saimme Ypäjältä yhden mukavan opiskelijatytön mukaan ja Kari tuli vielä ajamaan toisen auton. Itse esitin herraseläimet ja Elsa esitti sitten meidän veteraani Mollan.

Matkaan päästiin lähdemään jo hyvissä ajoin ja oltiin - kerrankin - ajoissa paikalla. Herkku seisoi Pyryn kanssa tosi nätisti kopissa, joten ei ollut mitään järjetöntä hätää ottaa niitä alas sieltä. Kun kello sitten alko lähestymään kymmentä purettiin ensin pojat autosta ja sen jälkeen viimeistelin Pyryn. Tosian Pyry oli arvostelussa numerolla kaksi, Molla numerolla seitsemän ja Herkku 14. Pyry oli luokkansa ainoa (yli 4 vuotiaat ruunat), Mollalla oli yksi kaveri luokassa (vuonna 1998 ja sitä ennen syntyneet orit/tammat/ruunat) ja Herkun luokka (1-3 vuotiaat orit ja ruunat) oli puolestaan päivän suurin. Hevoslistathan oli jo läpikäyty kotona ja Herkku oli taas ehdoton nolla ja Pyrylle pistin paineita koska joskus olisi hyvä senkin pärjätä.

Ensimmäisenä siis suunnattiin Pyryn kanssa kehään. Olin nyt ollut paljon tarkempi kuin keväällä ja juoksutin Pyryä liinassa ennen kehää jotta se ei olisi niin jäykkä takaa (kinnerpatit). Tämä toimikin hyvin ja ravi oli huomattavasti letkeämpää. Tosin käytös sitten olikin täysin ala-arvoista. Ensinnäkin käynnissä se huojui kun olisi kännissä ja ei kävellyt ollenkaan suoraan. En tiennyt yhtään miten olisin sitä pystynyt siinä korjaamaan kun se heilui kun hullu heinämies. Lopulta sopersin vain pahoitteluja tuomarille. Sitten ravia joka oli nyt mielestäni hyvää, toki edelleen Pyrymäisen maahansidotumpaa eikä niinkään lennokasta. Ja sen jälkeen piti seitä mutta ei. Ei voinut seistä. Puri minua kädestä ja heilui ja kuikuili ja rymisteli yli. Kyllä minua ihan pikkaisen hävetti sen kanssa. Tyyppi on 13 vee ja käyttäytyy kun pahainen kakara, mur.

"Mami anna mulle nami"


Pyryn arvostelu (arvosteltu ratsuna)
Tyyppi: hyvät tyypit, suurilinjainen
Runko: edestä syvä, pyöreä avorunko, pitkä vahva lapa. Hyvä säkä, hyvänmuotoinen kaula jossa hyvä niska, pyöreä lautanen
Jalat: mej taittuneet varvasakselit, lievästi supistuneet etusääret, melko hyväasentoiset takajalat.
Käynti: takaa ahdas, niukka yliastunta, edestä ahdas, palmikoi
Ravi: takaa suora, ahtaanlainen, kevyt joustava askel, edestä melko suora
palkittu II p + Luokkavoittaja

Pyryn arvostelu oli siis ihan ookoo, tietenkin silti se kakkospalkinto oli vähän plääh. Kivasti kuitenkin tuomarilla oli vähän samanlainen näkemys kun keväällä, vaikka tietenkin katsoi hieman eri asioita. Luokkansa ainoana Pyry otti myös luokkavoittaja-tittelin ja pääsi suoraan BIS-kehään.

Pyryn jälkeen melko pian oli Mollan ja Elsan vuoro. Opastin niitä vielä hieman verryttelyssä miten saada hieman potkua poniin ja sen jälkeen ei muuta kun kohti omaa kehää! Molla oli vasta "parinsa" jälkeen, joten Elsa odotteli hetken sivummalla ja saatiin jännittää. Elsa esitti tamman tosi hyvin ja poni oli jälleen iloinen oma itsensä, joten ei tarvinnut yhtään hävetä. Hyvä tytöt!



Mollan arvostelu (arvosteltu pienhevosena)
Tyyppi: erittäin hyvät tyypit, hyvä tammaleima
Runko: kevyt, sopusuhtainen, melko pyöreä runko. Kaareva kaula, hyvä säkä, köyry lanne, huipukas lautanen, ilmeikäs pää
Jalat: edestä ahdas, melko suora asentoinen, käyrähköt kintereet, hyvin kestäneet jalat
Käynti: väljä ja suora takaa, aktiivinen, niukahko yliastunta, ej kerivä
Ravi: väljä takaa, edestä kerivä, aktiivinen mutta lyhyt
palkittu II p + Luokkavoittaja

 Ja miten hienot arvostelut ne saikaan! Oi että miten ylpeä olenkaan! Erityisesti erittäin hyvät tyypit lämmittää mieltä. Elsa ja Molla voittivat siit parinsa ja ottivat näin ollen luokkavoittaja-tittelin itselleen ja paikan BIS-kehässä. Jee!

Viimeisenä oli sitten vuorossa herra Herkules. Nyt tähän alkuun on sitten pakko vuodattaa ennen kuin alan sen enempää kertomaan. Tosiaan muutama viikko sitten kun mentiin hakemaan Herkkua kotiin oli vastassa aivan järjetön näky. Meinaan Herkules oli kuihtunut aivan olemattomaksi.. Ei mitään "lihakset tippui" juttuja, vaan sen kylkiluut paistoi kauas ja no. Kyllähän se sitten oli siten kaikki lihaksetkin kuihduttanut pois. Itku siinä tuli kun sen kanssa koppiin kävelin. Herkku muutti uuteen talliin Ypäjällä, missä nyt sitten aloitettiin - varovasti - tuhoton "pakko syöttäminen". Kyllähän se sitten mielellään söikin. Mietin pitkään peruisinko näyttelyihin lähtemisen, mutta kun se alkoi kuitenkin keräämään hyvin lihaa luiden ympärille jo viikon jälkeen, ajattelin että kehtaan sen tuoda näytettäväksi. Olihan kuin varjo keväästä - silloin se oli järjettömän UPEASSA kunnossa. Jos nyt oltaisiin oltu lähellekkään sitä kuntoa mitä silloin... No, olisi voinut mennä kaikki toisin!

Herkku esiintyi jälleen hienosti kuten yleensä. Käveli, Juoksi superhienosti ja seisoi maltillisesti. En silti odottanut tältäkään kertaa kummoisia, varsinkin kun oli takana vain muutama viikko kotona ja edessä melkoinen lihotusprosessi. (Mietin pitkään että viitsinkö edes julkaista rakennekuvaa siitä mutta menköön. Vilkaiskaa samalla kevään kunto, jossa Shownäyttelyissä oltiin sijalla BIS5..)


 
Herkun arvostelu (arvosteltu juoksijana)
Tyyppi: erittäin hyvät tyypit, urheilullinen
Runko: sopusuhtainen, melko kevyt runkoinen, kaareva kaula, ilmeikäs pää, vahva lanne, kapenevat reidet
Jalat: melko hyväasentoiset jalat, lyhyet sääret
Käynti: takaa suoranlainen, melko irtonainen, edestä ahtaat
Ravi: takaa suorat, kevyt, melko lennokas, edestä meloo
palkittu I p (!!!), 2/6

Ja mikä yllättäjä jälleen kerran! Sieltä se veti sen sinivalkoisen ykkösen! Voi Herkules! Valitettavasti kuitenkaan ei ihan luokkavoittajaksi ylletty vaan tipahdettiin juuri kakkoseksi, eli tällä kunnolla ei tällä kertaa ollut asiaa BIS-kehään. Mutta silti aivan järjettömän ylpeä tästä pikkupojasta!

Ensin ajateltiin että lähdetään sitten suoraan kotiin ennen BIS-kehää, sillä meidän molemmat sinne päässeet hevoset olivat vasta II palkittuja ja muut sinne päässeet olivat niitä ykkösiä. Lopulta kehä alkoikin jo niin pian että lopulta päätettiinkin mennä sinne. No, kuten arvattiin eihän sieltä menestystä tullut, mutta Elsa sai parhaan juniori esittäjän palkinnon ja minä sitten puolestaan parhaan seniori esittäjän palkinnon. Heh. Tulipahan ainakin taas lisää pokaaleja palkintokaappiin.

Sitten ei muuta kun hevoset takaisin koppiin ja kotimatkalle. Päivä oli tosiaan pitkä, mutta tälläkin kertaa ihan onnistunut. Nyt taas lihotellaan lisää Herkkua ja tänä lauantaina käydään mätsäreissä kaikkien hevosten kanssa. Sitten onkin varmaan enää Miinalla rotunäyttelyt Lokakuussa ja Herkulla varsanäyttelyt Ypäjällä. Sitten onkin varmaan tämän vuoden näyttelyrumba ohi. Ensi vuotta odotellessa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti