Siirry pääsisältöön

Ruma ankanpoikanen

Ihan muutaman päivän sisään on tulossa postausta viime viikonlopun Match Show reissusta, mutta  nyt on pakko ensin pällistellä muutaman vanhemman ja uudemman kuvan verran Herra Herkulesta. Olen sen varmaan tosi monta kertaa sanonut, että Herkules on  aina ollut sellainen kolho. Isopäinen. Epäsopusuhtainen. Ei mikään kedon kaunein kukkanen. Viime syksyllä viimeisissä varsanäyttelyissä kuitenkin kuvia katsoessa silmät hieman aukeni; ei se nyt niin pahalta näytäkään. Mutta viimeistään saadessani mätsärikuvat meinasi leuka tipahtaa. Koska siitä joutsen kasvoi?

2v syksy - ensimmäiset Match Show näyttelyt, SIN


2v syksy - Varsanäyttelyt, II-p


 3v talvi


 3v kevät - Varsanäyttelyt, II-p


 3v kesä - Suomenhevosnäyttelyt, IIp LKV BIS5


3v syksy - Suomenhevosnäyttelyt, Ip


3v syksy - Match Show näyttelyt, PUN


3v syksy - Viimeiset varsanäyttelyt, II+p


4v kevät - Match Show näyttelyt, PUN


Pakko vielä liittää tähän kommentti meidän ensimmäisien Mätsäreiden postaukseen kommentoineen Anonyymin kommentti. Jos luet tätä, olit kyllä niin oikeassa. Muutama vuosi lisää ja sehän on kaikkea muuta kun isopäinen rumilus!
Anonyymi 13. syyskuuta 2015 klo 11.24
Herkku etenkin on upee, mutta tottahan tuo, että vähän huonossa vaiheessa. Nuo suokit kyllä muutenkin kehittyy niin hitaasti, että kyllä siitä vielä upea tulee, parin vuoden päästä tilanne on ihan varmana jo täysin toinen!
 Vai mitä mieltä te olette?

Kommentit

  1. Wau miten komea nuori herra siitä onkaan kasvanut!!

    VastaaPoista
  2. Vautsi, innollahan sitä odottaa minkälaiselta kaveri näyttää tämän ja ensivuoden aikana :)

    VastaaPoista
  3. On kyllä kasvanut todella komeaksi!

    Samoin kävi ratsastettavan suokin kanssa, joka on aina ollut vähän myös tälläinen "kolho". Iso ja kyömy pää, suikunpunainen tylsä väri. Ja niin vaan 3v ekoissa mätsäreissään oli BIS1 - huomaamatta oli kasvanut todella komeaksi! Nyt vasta sen itsekin huomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se yleensä menee että niistä kolhoista kasvaa yleensä tosi hienoja! Ainakin haluan uskoa niin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov