Siirry pääsisältöön

Millainen on hyvä valmennus?

Olen käynyt yllättävän monella eri valmentajalla, varsinkin estepuolella. En nyt miljoonilla, mutta kyllä kymmenillä eri valmentajilla, ansioituneilla, osaavilla ja ei niin osaavilla. Kaikilta on jotain oppinut. Jos ei muuta niin ainakin sen ettei juuri se valmentaja ole meille se oikea.


Viime vuoden kevään jälkeen jäimme hevosten kanssa vähän tyhjän päälle. Olin luopunut ideasta löytää meille sopivaa valmentajaa. Kun omistaa kaksi täysin erilaista hevosta, tuntuu vaikealta löytää valmentaja joka ymmärtää molempia. Sitä ettei Pyryä pysty laittamaan puoliverisen muottiin vaikka se hyppääkin taloja ja että Alli on iso, vahva ja toisinaan kovinkin hankala. Puhun nyt postauksessa lähinnä esteratsastuksessa valmentautumisesta, sillä kenttä- ja koulupuolella minua on valmentanut vai muutama eri ihminen.

Esteille meille on tuntunut kaikista vaikeimmalta löytyä valmentajaa. Kaikki alkoi aikanaan kun ostimme Mollan ja aloin sen kanssa käymään Tiinan (ent Vähämäki) valmennuksissa. Viihdyimmekin valmennuksissa useamman vuoden ja olin Tiinan tallilla töissä muutamia kuukausia. Ne olivat hienoa aikaa, sain ratsastaa paljon hienoilla hevosilla ja opin yhtä ja toista. Lurppa ostettiin myös Tiinalta. Muutettuamme kaikkien hevosten kanssa Ypäjälle, tiet erkanivat ja siirryin Piken valmennuksiin.

Pike on ehkä se valmentaja joka on tuonut minulle eniten perusratsastusta ja teknisyyttä. Kävin aktiivisesti sekä koulu- että estevalmennuksissa ja lopuksi myös maastoestevalmennuksissa. Kolmen vuoden jälkeen alkoi tuntumaan siltä että kaipasin treeniin lisää haastetta. En niinkään teknisyyttä, vaan korkeutta, sillä suoritimme tasaisen varmasti jo teknisimmätkin radat sillä korkeudella mitä meille hypytettiin. Aloitin käymään Artsin valmennuksissa.

Artsin kanssa päästiin kokeilemaan rajoja. Nyt jos koskaan esteet nousivat ja kokeiltiin oman pään kestävyyttä ja hevosen hyppykykyä. Nämä valmennukset osuivat juuri oikeaan aikaan ja paikkaan, sillä juuri sillä hetkellä oli tarvetta juuri tälläiselle esteiden nostamiselle. Muutettuamme keskustasta takaisin kotiin, jäimme ilman vakituista valmentajaa. Muutaman kerran kävimme Petran kanssa hyppäämässä, mutta omien kiireidemme takia sekin oli jätettävä.

Näiden lisäksi olen käynyt satunnaisen epäsatunnaisesti Mikko Mäentaustan valmennuksissa. Nämä sopivatkin Allille hyvin, mutta emme saaneet ehkä Pyryn kanssa niin paljon irti kun olisi ollut tarppeen. Nykyään valmentaudumme esteillä lähinnä Kari Nevalan silmien alla, sekä kuulumme aluekenttävalmennuksiin, jossa valmentajana toimii Maija Yli-Huhtala

Ovatko asiat siis paremmin kuin viime vuoden keväällä?


Nyt kuin ollaan hieman pohjustettu meidän valmennustilannetta, päästään itse aiheeseen, eli siihen millainen minun mielestäni on hyvä valmennus. Samalla käydään hieman vielä pintaa syvempää raapaisua siitä millaisena tilanteena näen tämän hetken valmentautumisen, mitä kaipaan lisää ja mikä on tällä hetkellä vähintään kohtalaisesti jos ei hyvin.

Hyvä valmennus. Mielestäni hyvä valmennus on sellainen, missä sekä hevonen että ratsastaja voivat olla tyytyväisiä tunnin loputtua. Se voi kestää puoli tuntia tai kaksi tuntia, mutta se fiilis tunnin jälkeen on tärkein. Jos joka valmennuksen jälkeen pitää esittää vielä kotimatkalla itselleen seitsemäntoista kysymystä siitä että miksi piti tehdä näin ja mistäs sitten jos olisi tehnytkin niin, on mielestäni valmennuksesta puuttunut jotain oleellista.

Hyvässä valmennuksessa valmentaja lukee hevosta ja ratsastajaa. Näkee heikkoudet ja vahvuudet ja osaa ohjata ratsukkoa yksilönä. Hevosta ei pistetä yhteen muottiin, vaan se saa suorittaa tehtävät omalla tavallaan, mutta tietenkin niin, että jos on korjattavaa se korjataan. Tässä hyvänä esimerkkinä juuri Pyry. Pyry vaatii kontrollin esteelle, mielummin esteelle hiljaa kuin liian kovaa. Pyryä ei voi lukea minkään muotin joukkoon, sitä ei voi ratsastaa esteelle isossa laukassa. On harvassa ne valmentajat jotka sen huomioivat.

Hyvä valmentaja antaa ohjeet ymmärrettävästi. Yleensä selkeät napakat ohjeet ja tarvittaessa ohjaa vielä ratsastajaa tehtävää suorittaessa. Tässäkin asiassa on varmaan useampia koulukuntia, mutta itse osaan arvostaa valmentajaa joka auttaa myös silloin kun tuntuu ettei itse ole ihan varma missä kohdin ja mitä apua pitäisi käyttää. Näin yleensä oppi menee nopeammin perille kun huomaa että asia a tehdään tässä ja se toimii. Seuraavalla kerralla sen osaa tehdä itse ilman neuvoa. On opettavaa myös se, että virheen kautta opitaan mutta varsinkin herkän hevosen kanssa kun virheitä tekee tarpeeksi monta, sekä hevosen että ratsastajan itseluottamus hupenee ja tekemisestä tulee asteittain vain vaikeampaa ja vaikeampaa.

Onko siis täysin mahdotonta löytää juuri oikea valmentaja?


Kun sitten palataan siihen omaan valmennustilanteeseen, voisin sanoa olevani tällä hetkellä oikein tyytyväinen. Aluevalmennusten kautta saan tehokkaan viikonlopun, en ehkä suorita tehtäviä siellä täydellisesti, mutta saan uusia ideoita ja visioita kotitreeniin. Estepolulla ollaan menty suurin harppauksin Kari Nevalan valmennuksissa eteenpäin.

Voisin sanoa että Nevalan valmennukset ovat olleet minulle erinomaisen positiivinen yllätys. Mielestäni kaikkiin näihin Karin valmennuksiin missä olen käynyt voidaan kiteyttää koko postaus. Valmennukset ovat itseluottamusta nostattavia ja niistä jää vähintään hyvä fiilis. Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut lähteä valmennuksesta sen oloisena pois, että olisi maksanut turhasta. Kerta toisensa perään yllätyn miten paljon noin yksinkertaisistakin asioista saa irti!

Jos johonkin kaipaisin hieman parempaa tilannetta, on kouluratsastus. Meillä ei ole vuoteen ollut kunnon kouluvalmentajaa. Ollaan päästy siitä huolimatta pienin askelin eteenpäin ja suunta vaikuttaa olevan oikea. Silti olisi oikeasti ihanaa päästä kunnolla työstämään varsinkin perusratsastukseltaan todella hankalaa Allia. Siihen vain tarvittaisiin lukuisia yksityisvalmennuksia ja aikaa ja rahaa. Näistä minulla on ainoastaan - no, ei mitään.

Millainen sinun mielestäsi on hyvä valmennus?

Kommentit

  1. onko piken oikee nimi pirjo, ja onko ypäjältä? kuulosti vaan niin tutulta :P

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus ja olet rohkea kun uskallat vaihtaa valmentajaa :) Kuinka pitkiä matkoja ajat esim aluevalmennuksiin tai nevalaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluevalmennukset on pääasiassa Ypäjällä, mutta nyt on keväällä myös yksi Niinisalossa. Nevalalla käyn kesällä aina kun pääsen omalla tallilla ja sitten viikonloppukursseilla Koskella tai muualla lähiympäristössä. Kovin kauas en ajele talvella kelien ja kesällä kisojen takia :)

      Poista
  3. Ootko kokeillu Porthanin Lauraa koulupuolella? Valmentaa Ypäjällä aika paljon ja itse olen ainakin saanut paljon irti hänen opetuksestaan.

    VastaaPoista
  4. Itse pidän valmentajasta, joka sanoo kaikki virheet kaunistelematta. Jos valmentaja vain hokee, että hyvä hyvä vaikkei kehuttavaa olisi, tuntuu että maksan turhasta. Näitäkin on nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on niin totta. Itse pidän valmentajista jotka kehuvat tarvittaessa, kertovat virheet mutta eivät ole ilkeämielisiä. Niitäkin nähty kun valmentaja haluaa oikein pahoittaa valmennettavan mielen ja silloin en kyllä itsekkään oppinut mitään, vaan menin täysin lukkoon! Johtuiko se sitten nuoresta iästä, en tiedä :)

      Poista
  5. Minua valmentaa Tuomas Jauhiainen Kuopiosta, postausta luettaessa huomasin että valmentajani täyttää juuri nuo kaikki kriteerit! Huomioi ratsukon puutteet kehuu,opastaa. Täydellinen valmentaja minulle siis! Itsellänikin on hieman koulupuolella valmentaja hukassa. Eerika Häkkinen ei ole mieleeni. Oikenanlaista valmentajaa ei vaan tahdo löytyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulupuolella tuntuu tosiaan täälläkin olevan vaikea löytää valmentajaa.. :( Hienoa että olet löytänyt hyvän estevalmentajan!

      Poista
  6. Mulla taas just toisinpäin, kouluvalmentaja Kimmo Sulkala, ihan super! Ollaan yhessä saatu tehtyä mun estetammasta jonka sukunimi on vauhti ja vaaralliset tilanteet, hevonen jonka kans voi jopa kuvitella lähtevänsä koulukisoihin. Estepuolelle ei taas taho millään löytyä ketään joka ymmärtäis tän yksilön sielunelämää. Osa tuntuu vaan vakuuttelevan mulle koko ajan että joojoo kyllä se pystyy ja ei se mitään tee, istu vaan satulaan ja pidätä. Usein on tehny mieli huutaa pää punasena kirosanoin höystettynä että kuka tätä hevosta oikeen ratsastaa ja kuka sen oikeen tuntee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta hienoa että olet löytänyt hyvän kouluvalmentajan! :) Nyt vaan tsemppiä estevalmentajan hakuun!

      Poista
  7. Hyvä valmentaja on sellainen että vaikka menisi vuosi tai kaksi väliä, ettei käy kyseisen henkilön valmennuksissa syystä tai toisesta, osaa hän silti sanoa juuri ne asiat mitä sen hetkiseen tilanteeseen tarvitaan.
    Oppii tuntemaan hevosen ja ratsastajan nopeasti, tietää mitä voi heiltä vaatia, mutta suhteuttaa tunnin sen hetkiseen tilanteeseen hyvin (onko kunnon treeni, viimeistely, palauttelua, lomaltapalaamisen jälkeistä tms).
    Muistaa "vahingossa" korjata virheitä ilman valittamamista ( itsellä ei ainakaan toimi "nyt se jalka kiinni!!"-tyyppinen huuto, vaan sellainen "pidätä, muista jalat, suorista, taivuta, jalat, hyvä, taivuta", eli tulee jotenkin alitajuntaan, kun sitä toisaalta hoetaan paljon mutta "piilossa").
    Valmennus voi olla kuinka yksinkertainen tahansa, mutta valmentaja osaa teettää uusia tehtäviä jos alkaa olla aivan liian helppoa. Osaa myös aloittaa tarpeeksi helposta, ettei heti alkuun tulee liian vaikeaa fiilistä.
    On se vaan outoa, että kaikki valmentajat ja "valmentajat" eivät tiedä noita perusasioita :D

    Hyvä valmennus sisältää hyvän valmentajan lisäksi sellaiset tuntilaiset (jos nyt ei puhuta yksityisvalkusta), jotka ottavat myös muut huomioon eivätkä ole minäminäminä-asenteella ratsastamassa päälle, vaikka toinen tekisi tehtävää, ja valittamassa milloin mistäkin joko muille tai valmentajalle vieden muiden aikaa. Hyvä valmentaja kun osaa käyttää aikaa tehokkaasti, hyvän valmennuksessa tunnet välillä olevasi yksityistunnilla.

    VastaaPoista
  8. minulle hyvällä valmentajalla on systeemi ja ajatus, joka kantaa kerrasta toiseen ja jota hän osaa soveltaa ratsukkokohtaisesti. Tykkään, että valmentaja on "tiukka", ei kehu turhasta tai höpöttele joutavia, vaatii keskittymistä. Onneksi tämmöinen on löytynyt estepuolelle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov