Siirry pääsisältöön

Tapaus Niinisalo - osa 1

Minun piti heti maanantaina tulla kirjoittamaan Niinisalon reissusta, mutta olen niin väsynyt ja kiireinen etten yksinkertaisesti ole ehtinyt. Näin vähän pidemmän aikaa pureskeltuna ja hieman väsyneenä tulee tämäkin postaus kirjoitettua, mutta toivottavasti se ei haittaa!

Lähtö Niinisaloon oli tuttuun tapaan perjantaina. Kaikki meni suunnitelmien osalta pieleen, meidän piti päästä lähtemään kotoa kolmelta ja olimme vielä varttia vaille kolme kaupassa.. Sieltä heitin Kristiinan tallille laittamaan Jusun kuntoon ja sitten kotiin hakemaan oma hevonen. Ensimmäinen ongelma oli kun ei meinattu saada omaa autoa vaunuun kiinni. Nostopyörä oli niin ylhäällä kun sen sai, mutta ei, ei sen korkeus siltikään riittänyt. Samaan aikaan asuntoauto oli jumissa meidän pihanurmella. 

Lopulta äiti soitti naapurin hätiin ja itse poistuin hevosen kanssa paikalta ennen kuin sain lopullisen hermoromahduksen. Keskustasta Jusu ja Kristiina kamoineen kyytiin ja matka Niinisaloon voi alkaa. Pysähdyttiin Huittisiin syömään ja sitten taas jatkettiin matkaa. Kerran ajoin ajatuksissani risteyksen ohi, mutta onneksi huomasin ajoissa. Perillä hevoset olivatkin tuhonneet viisi pientä paalia heinää. Argh!

Illalla käytiin kävelemässä kerran lenkki kisapaikalle ja mentiin kentällä ihan nopeasti askellajit läpi. 

Illalla hölötystuokio vähän venähti ja yöunet jäikin melko lyhyeksi kun herätyskello soitti jo puoli seitsemän aikaan. Oma startti oli klo 9 ryhmän loppupäässä, lähempänä kymmentä. Iski pienoinen paniikki kun ei minun numeroliivini ollut vielä tullut autolta ja kaikki muutenkin kusaisi hieman aamulla. Onneksi ehdin kuitenkin noin puolisen tuntia verkkaamaan ennen radalle menoa. Verkassa Pyry oli ihan kamala, kipitti täysillä ja heti kun istui alas niin veti itsensä pakettiin. Koitin vaan myödätä ja olla kiva, saada sitä vähän rennommaksi ja tukeutumaan ohjaan tasaisesti. Oli tänään Pyryn mielestä liikaa vaadittu.

Postauksen kuvista kiitos Pilvi & Aleksi ja Anniina (vesileimalliset)! 



Verryttelyn perusteella ja omasta hermostuneesta mielentilastani johtuen en odottanut radalta paljoakaan. Lotta vielä sääsi juuri ennen meidän radalle menoa suitsia kun olivat vähän vinkuralla. Joku maaginen ote siinä Lotalla oli, koska tehtiin elämämme ensimmäinen kohtuu siisti koulurata Niinisalossa! Meillä menee aina Niksulassa kouluosuus pieleen, mutta ei, ei tällä kertaa!

Alku oli ehkä hieman kiireinen, mutta kun päästiin ensimmäiseltä suoralta voltille sain pientä kontrollia omaan ratsastukseen. Lävistäjän myötäys jäi olemattomaksi, mutta jos jostain voi olla ylpeä niin siitä, että tein ainakin kaikki tehtävät oikeissa pisteissä ja huolellisesti. Yksi rikko saatiin radalle, kun viimeisessä vastalaukassa jätin jalan irti juuri uralle tultaessa - paha, paha moka - ja tipahti raville. Sain kuintenkin reippaasti nostettua vielä vastalaukan. Paperit on juuri nyt tallilla, mutta prosentit oli meille kyllä huikean kivat: toinen tuomareista antoi 60,8% ja toinen 61,7%! Maaginen 60% raja meni rikki - vieläpä molempien tuomareiden papereilla (vaikka toinen meidät sijoittikin sijalle 16 ja toinen sijalle 6, mutta sen en anna häiritä, ;))!





Kouluradan jälkeen oli puolentoista tunnin tauko, jonka Pyry sai viettää ihan vain kävellen. Koska olin jo hokittanutkin sen aamulla, käppäiltiin sitten tunnin verran edes takaisin Niinisalon metsissä. Aina kun pysähdyin hetkeksi juttelemaan kavereille, Pyry tuuppasi minut taas liikkeelle. Noniin plösö liikettä ;)

Jotain pientä härdelliä siinä oli kun olin lähdössä verkkaamaan esteille. En ollut jaksanut / ehtinyt / viitsinyt käydä esterataa kävelemässä, mutta kun pääsin kisa-alueelle takaisin juoksin sen puoli hölkällä läpi. Melko hankala oli rataesteet tällä kertaa ja hyvä niin, edes hieman haastetta! Sarjan b-osaankin oli jätetty pienet muurin palaset jotka aiheuttivat yllättävän paljon päänvaivaa ratsukoille ja taisi ennätysmäärä jäädäkin rataesteille. Esimerkiksi viime kesänä vain yksi hylättiin rataesteillä ja nyt niitä oli peräti seitsemän!

Meillä verkka meni oikeastaan niin kuin Niksulassa aina. Muutamia kierroksia laukkaa, pari hyppyä ja radalle. Pyry oli tuttuun Niinisalo-tapaansa terävä ja skarppi. Se tykkää selkeästi hypätä nurmipohjalla ja onkin aina Niinisalossa tai derbykentällä hypätessä parhaimmillaan ratsastuksellisesti. Nytkin se oikein imi esteille, mutta oli kuitenkin niin hyvin kokajan hanskassa että ratsastaminen oli todella kivaa. Radasta ei mitään sanottavaa, muuta kun olen ylpeä ja yksi puomi radalta lopulta saatiin - vain yksi puomi!












Rataesteiltä emme siis saaneet kuin 4 vp ja nousimme lopulta väliaikatuloksissa sijalle kahdeksan. Olin niin ylpeä herrasta, ensimmäinen kerta kuin tuntuu että molemmat osakokeet menee lauantaina edes putkeen! Loppupäiväksi Pyry pääsikin nauttimaan tarhailusta ja illalla sai vielä hoitavat botit jalkaansa ;)

Mutta miten meni sunnuntaina?
Siitä toivon mukaan huomenna lisää, nyt on pakko mennä nukkumaan!

Kommentit

  1. Hienoja kuvia ja ihana Pyry <3

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä oikeasti ehkä teidän sujuvin esterata tältä kaudelta! hienoa!

    VastaaPoista
  3. Huippua ja upeita kuvia ^^

    VastaaPoista
  4. Hienosti meni! :) Toivottavasti maasto myös yhtä hyvin. Pyryllä on kyllä jännä laukka, mutta näyttää silti mukavalta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov