13. kesäkuuta 2015

Ville Vaurion kouluratsastusklinikka 12.6.

Perjantaina iltapäivästä laitettiin hevonen traileriin ja suunnattiin kohti Hämeenlinnaa ja Ville Vaurion kouluklinikkaa. Odotukset olivat ainakin korkealla, mutta mites sitten kävikään? Kaikki postauksen kuvat © Jenni Santanen, kiitos!


Pitää kuitenkin aloittaa ihan alusta koko päivä. Eli aamusta hoisin tietenkin hevoset ja siivosin karsinat valmiiksi. Sitten lähdettiin nopeasti käymään keskustassa sillä minulla oli kriisi: ei mitään siistiä tummaa paitaa klinikalle! Alun perin piti mennä Ratsuriiheen, mutta koska se aikesi vasta klo 13, mentiin katsomaan olisiko kisaviikoilla joitan expoalueella. Pakko myöntää että köyhä tarjonta sielläkin oli, mutta sitä parempia löytöjä! Lopulta Horzen kojulta löytyikin "ota kolme, maksa kaksi" tarjous, joka koski myös alennettuja tuotteita. Löysin Horze ihan siistin pitkähihaisen pikeen ja piti ostaa pelkästään se, kunnes päädyin B Vertigon pukille ja sieltä löytyi aivan ihana tekninen tummansininen pitkähihainen. Koko siinä oli kyllä jotain 44 luokkaa kun normaalisti tuo yläosa on 38-40, mutta päädyin silti valitsemaan sen. Plus siihen vielä lyhyt hihaisen saman merkkisen pikeen. Pakko se oli tarjous hyödyntää!

Hymyssä suin kiireenvilkkaa sitten lähdettiin kaupan kautta kotiin. Kotona nopeasti suihkuun ja vähän meikkiä naamaan, helmikorvikset ojennukseen ja vaatteet vaihtoon. Tässä vaiheessa tosin huomattiin että perkule, näihin paitoihin oli jäänyt hälyttimet.. Päätettiin sitten matkalla poiketa äidin työpaikan kautta irroittamassa ne. Ja hyvin suunnitelmissa ehdittiinkin lähtemään, kahdelta kuten oltiin ajateltu. Poikettiin sitten Prismaan kysäisemään jos saisi pois. Muuten mutta kun perkule olin pukenut toisen paidoista ajattelemattomasta päälleni. Ei muuta kun vilauttelemaan ja toinen paita päälle. Kaupasta jätskit ja juotavaa ja ei kun matka jatkuu!

Matka sujuikin rattoisasti ja sujuvasti, perillä oltiin hyvässä ajassa. Heti pihaan päästyämme meiltä tultiin kysymään, että ollaanko huomattu että meidän trailerin toinen rengas on ihan tyhjä. Hyi mitkä kylmänväreet, onneksi on kaksi akselin traikku, sitä ei meinaan huomannut ollenkaan ajaessa. Ja onneksi oli sentään tyhjän puolen rengas! Kun saatiin traikku parkkiin, tarkistin tilanteen ja totta, se oli aivan ilmaton. Yhdessä äidin kanssa toivottiin että se tosiaan olisi ilmaton eikä täydellisesti rikki.. Emme kuitenkaan ehtineet jäädä sitä ihmettelemään, mentiin katsomaan hetkeksi nuorten ryhmää ja sen jälkeen varustamaan Pyryä. Vartti meille jäi siihen kävely ja muuten vaan palloilu aikaa, joten kerrankin - kerrankin - oltiin hyvissä ajoin!





Isolle puolelle päästyämme saatiin heti alkaa ravailemaan ja Ville katsoi vähän kaikkia ja kertoi mitä näkee niissä heti ja mitä voidaan alkaa työstämään. Ennen sitä kerrottiin tietenkin yleisölle pienet esittelyt jotka oli pitänyt antaa etukäteen. Meidän pätkä oli jotain tämän suuntaista: 23 vuotias kenttäratsastaja ja 12 vuotias suomenhevosruuna Pyry Waan. Tasolta olemme jotain Helppo C:n ja A:n välistä, aina päivästä riippuen. Tavoitteena suomenhevosten kenttä- ja estemestaruudet tänä vuonna. 

Sitten Ville vielä enemmän kysäsisi meistä ja jatkettiin taas ravilla. Jossain vaiheessa kun Ville alkoi kertomaan että kenttäratsastuksessa koulu on tärkein ja kuinka myös hän on saanut useammat kenttäratsastajat pitämään kouluratsastuksesta, piti oikein keskeyttää ja todeta, että minäkin pidän kouluratsastuksesta, en vain osaa sitä. Sen takia halusin sen ihan ääneen sanoa koska totta se on. Pidän paljon, mutta en vai ole siinä niin hyvä. Ja sen takia sitä haluankin harjoitella! Alussa Pyry oli todella hitaan tuntuinen, jokainen askel piti pyytää ja pyytää ja pyytää. Jotenkin yritin hiljaa nätisti varovasti kannuksella tökkiä, mistä sitten sainkin sanomista: kerran kunnolla vaaditaan ja se tapahtuu heti ei kohta. Vanhoja juttuja, mutta aina ne pääsevät unohtumaan!

Kun Ville oli hetken katsellut ja muodostellut meistä käsityksiä (ja jo sata kertaa muistuttanut siitä ryhdistä. Miten piru voi olla näin jumissa rintakehästä?!) alettiin tekemään kulmia ensin käynnissä. Tässä korostui se Pyryn älytön hitaus. Tökin ja tökin sitä iteenpäin niin "pienillä avuilla" että se todellakin pelkkää toistuvaa tökkimistä ilman muutosta. Kun lopulta Ville totesi että mitäpä jos kerran puristaisikin sen kannuksen kunnolla siihen masuun ja sitten kun tapahtuu reaktio niin hellittää. Hupsista keikkaa, kolmen kierroksen jälkeen hevonen alkoikin taas kulkemaan paremmin omalla moottorilla. Ravissa tehtiin vielä samaa, niin että aluksi pitkillä sivuilla ravia, kulmaa ennen käyntiin, käynnissä kulma ja taas jälkeen ravia. Ja hetken päästä koko juttu ravissa mutta kulmiin aina hieman hitaammin. Helpon kuuloista, eikö?

Kulmien jälkeen lähdettiin työstämään ihan laukkaa pääty-ympyrällä. Kaksi muuta ottivat oman ympyrän ja Pyryn kanssa mentiin ottamaan toiselle ympyrälle kierrosaikoja, kuten Ville tapasi sanoa. Tarkoitti siis sitä että herra Pyry on tosiaan vähän isolaukkainen ja muutenkin tarvii laukkaan tilaa. Ville halusi keskittyä Pyryn kanssa siihen että tehtiin lyhyitä vähä tehokkaampia pätkiä hyvää laukkaa ja sitten takaisin raviin. Ollaan tehty tätä paljon aikaisemminkin, mutta jotenkin itseltä on kadonnut se fiilis siihen hyvään laukkaan ja olen antanut vain rullata sitä "huonoa" laukkaa. Nyt sain pienen kipinän hetken siitä, mitä hyvä laukka voisikaan olla!

Tehtiin ihan samaa tehtävää vielä toiseen suuntaa, ensin kulmia ja sitten laukkaa. Tähän suuntaan Pyry liikku jo niin paljon paremmin läpi kropan että saatiin sen hyvästä joustavasta kehosta kehuja. Ihana kuulla jotain positiivistä, varsinkin kun ei tosiaan kouluvalmennuksissa olla päästy käymään! Laukassakin koettiin kunnon AHAA elämyksiä, sillä sain monta sellaista hienoa fiilistä selkään kun saatiin muutamakin tosi hyvä laukka askel. Kuten Villekin sanoi, voimaa on laukassa, mutta sitä pitää vain vaatia kokoon. Sisäjalalla moottoria ajatellen eteen, mutta pienellä pidätteellä ajatus onkin edestä ylös. Ja kappas perhana, sehän toimii!




Lopettaa voitiin siis aivan järjettömän hyvin mielin. Omaan mieleen tuli paljon juttuja, oli kyllä tosi kehittävää meille. Perusasioita, mutta niinhän sen pitääkin mennä ja sitä tämä ratsastus on, perusteita perusteiden perään. Loppuhölkän ja viimeisten kiitosten ja small talkin jälkeen käytiin ottamassa muutama kuva järven rannassa ja sitten ottamaan Pyryltä varusteet pois. Koska meidän traileri oli edelleen kolmirenkainen - hehe - niin saatiin lupa jättää hetkesi Pyry tarhaan kun lähdettiin metsästämään jostain jotain huoltoasemaa ja ilmapistettä - edelleen toivoen että kyseessä olisi vain tyhjä rengas.

Kellon ollessa jo puoli seitsemän hieman pelotti ajatus siitä, mistä löydettäisiin mahdollisimman läheltä joku ilmapiste. Ja taas jos rengas on rikki niin joku missä sen voisi vaihtaa. Perjantaina klo 18.30.. Ajeltiin rauhaksiin kotiinpäin ja nähtiin Teboilin kyltti ja siinä oli joku pieni rakennus jossa luki myös öljynvaihto. Ajateltiin että siellä on pakko olla myös joku ilmapiste! Käännyttiin sinne ja tottahan tosi se oli kiinni. Ajettiin tankkauspisteen ohi ja siinä pienessä rakennuksessa oli kaksi ns. huoltamo-ovea (eli sellaisia pesupaikan ja huoltokorjaamon ovia) ja vieressä iso kasa renkaita. Siellä oli valo päällä, joten syöksyin koputtamaan oveen. Oven avasikin mukava mieshenkilö, joka kuunteli hätäni ja käski ajamaan vain hieman lähemmäksi niin hän laittaa siihen ilmaa. Voi miten iloinen sillä hetkellä olinkaan!

Peruutin vähän lähemmäksi ovea ja tämä mies ja hänen naispuolinen ystävänsä auttoivat laittamaan ilmaa. Jos siis kyse olisi ollut pelkästään ilman laittamisesta.. Harmi vaan että ilmaa ei mennyt ollenkaan, vaan rengas oli kokonaan rikki. Siis totallisti hajonnut. Tämä mieshenkilö hävisi hetkeksi auton taakse ja kohta jo palasi sieltä uusi (lue: vanha, mutta edelleen ihan toimiva hyvä ns romurengas) rengas kädessä ja sanoi että vaihdetaan tämä siihen, tässä ainakin pysyy ilma.

Alle puolessa tunnissa siitä kun oltiin kaarrettu pihaan, oli meidän trailerissa uusi rengas täynnä ilmaa. Koska emme olleet yhtään osanneet varautua tilanteeseen, ei meillä ollut edes suuria seteleitä taskussa, pyysin tietenkin tilinumeroa. Vastaus tähän oli vain: "nää, toi nyt on tommonen romurengas ja työaikakin on jo pari tuntia yli.". Sitä suuremmalla syyllä! Uskomatonta, onko maailmassa vielä näin ihania ihmisiä! Kiitos Aulangontien Pesu ja huolto ollaan aivan uskomattomasti velkaa siitä että meidät pelastettiin näin kiperästä tilanteesta. Takuula jos ja kun tulen joskus Hämeenlinnaan ajamaan vien samalla sinne jotain mukavaa.. Ihan uskomaton tuuri että he olivat vielä paikalla ja vielä otettiin todella ystävällisesti meidän hätä huomioon ja vielä vaihdettiin traileriin rengaskin..! Olen täysin sanaton, ihania ihmisiä!

Olin niin iloinen ja kiitollinen kun päästiin lähtemään takaisin Aulangolle hakemaan Pyryä. Kotiinkin päästiin turvallisesti ja kaikki sujui hyvin. En osannut kotimatkalla kun äidille hehkuttaa sitä miten hienoja ihmisiä maa päällään kantaa - ja tietenkin sitä mieten hienosti Pyry taas hoisi koulukiemurat. Voi tätä onnen päivää!


Kiitos siis Playsson.netille kivasta klinikasta!
sekä tietenkin tosi kivalle valmentajalle, Jennille kuvista ja ennen kaikkea Aulangon Pesu ja huolto turvallisesta kotimatkasta. Kiitos!

3 kommenttia:

  1. Heips! Suosittelen sulle pilates rullaa, sillä saa kropan auki melko pienellä vaivalla ja lyhyessä ajasssa :) ei ole edes kallis, itse olen rullan avulla saanut kropan pysymään auki ja vetreänä kun muistaa edes pari kertaa viikossa rullutella



    Mahtavaa että vielä löytyy tuollaisia pelastavia enkeleitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan myös tota pilates rullaa! Tosi hyödyllinen.

      Poista