Siirry pääsisältöön

Klinikalla - taas

Tällä kertaa tuplana..


Minun piti palata heti alkuviikosta kertomaan kuinka huisin kivaa harjoituskenttäkilpailuissa oli, mutta koska heti alkuviikosta alkoi elämä potkimaan suoraan päin naamaa, on tuon postauksen kirjoittaminen jäänyt. Kaikkea en tänne voi tietenkään avata, mutta sanotaan näin että huoli äidistä on kova ja stressaa jonkun verran. Lisäksi maanantaina Alli alkoi ontumaan rajusti vasenta takajalkaansa, joka kuitenkin helpotti hieman tiistaina. On siis täällä nyt sitten taas menoa ja meininkiä ja niiden varjolla on jäänyt blogi hieman taka-alalle, pahoittelut siitä. Harjoituskenttisten postaus on ihan puoli valmiina, joten koitan julkaista sen pian!

Vaikka tiistaina Alli oli jo hieman parempi, se selkeästi ontui käynnissä. Sunnuntaina kisojen jälkeen jalassa oli hieman turvotusta, mutta maanantai aamuna kaikki oli ihan normaalin näköistä; paitsi että se piru vie ontui. En tiennyt oikein mitä olisin hoitanut, joten kylmäilin jalkaa, hoisin hieman selkää arnikalla ja kävelytin pieniä lenkkejä. Tuntui turhauttavalta kun ei ollut mitään selkeää syytä, ei turvotusta eikä arkuutta oikein missään. Ehkä kaikista näkyvin arkuus oli selässä, joten tiistai iltana varasin vielä klinikan Allille. Ja päästiinkin heti seuraavana päivänä koska Mollallakin oli klinikalle aika.

Mollan klinikka oli tosiaan ns. ensimmäinen hoitokerta / kontrolli tuohon sen koukistajajänteen vammaan. Ultrattiin ja sen jälkeen piikitettiin PRP. Prosenttejä en tällä kertaa saanut, mutta eläinlääkärin mukaan ei mikään kovin hälyyttävä eikä mahdoton vamma. Kuitenkin koska meitin mummoikään pääseellä tammalla on tosiaan ikää, paraneminen on huomattavasti hitaampaa. Kyllä siihen kuukausia menee että pääsee selästä käsin kävelemään ja hölkkäilemään, mutta mikäs kiire tamman kanssa! Nyt 5 päivää tamma on side / kipsi jalassa ja sitten aloitetaan kylmäämään. Kävelyä 2-3 kertaa päivässä noin 20 minuuttia kerralla. Ja kuukauden päästä sitten taas kontrollikäynti!

Allin klinikka-aika oli tyylillä "käykää vain nopeasti vaihtamassa hevonen". Äiti ei siis tällä hetkellä pysty ajaan autolla, joten ajettiin kahteen reissuun. Kengittäjä oli myös juuri kengittänyt Allin ja sanoikin että se on tosi varovainen vasemman jalan kanssa - kuten olin sen jo huomannut. Klinikalla ei paljoa nokka tuhissut kun vika löytyi; honkkeli konkkeli tamma oli onnistunut reväyttämään selkänsä! Minulla on epäilykseni missä, mutta jossittelu nyt lienee aivan turhaa. Piikkejä siis hieman selkään ja muutama päivä lepoa ja sitten piiiitkiä käyntilenkkejä. Muutaman viikon päästä ollaan taaas mukana treenissä! Eläinlääkäri totesikin että tammalla on siis ns. noidannuoli, joka saanut lantion jäykistymään ja kinttaa vähän hermoja. Piikityksen kautta pitäisi hermopinteen laueta. Sitten vaan etsimään jotain tehokasta hierojaa/laseria/bemeriä ja toivotaan että tämän kohdalla klinikalla ramppaaminen saataisi loppumaan.. hymph!

Illalla tuli vielä Pyryn omistaja käymään ja kävin Pyryn kanssa nopeasti maastossa. Ennen kun annoin iltaruuat käytiin Mollan kanssa kävelyllä, sillä se oli joutunut olemaan päivän karsinatoipilaana. Innoissaan oltiin liikkeellä vielä iltasellakin! Nyt vaan peukut pystyyn että molemmat tammat tervehtyvät nopeasti!

Kommentit

  1. Itse kokeilisin laser-hoitoa tuohon selkään. Onko teidän alueella kenelläkään vuokrata laser-laitetta? Varmaan hyödyllisintä olisi, jos saisit annettua laser-hoitoa itse joka päivä esim. viikon ajan. Heti piikityksen jälkeen sitä ei suositella kuitenkaan.

    Toivottavasti molemmat hepat tulevat kuntoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kaikkea koitetaan ja koitan ottaa selvää myös laserista!

      Poista
  2. Tuo laser on kyllä hyvä! Satulan aiheuttamana hevoseni sään ympärille tuli painevauriot ja ristiselkään tuli pienimuotoinen tulehdus... Tästä on jo puolivuotta ja laserin avulla tuosta selvittiin! Laser toimii meillä kuukausittain hieronnan yhteydessä. En voi muutakuin suositella! Tsemppiä tammoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) Ja pitää varmaan tuota laseria tosiaan koittaa, siitä on kuullut paljon hyvää!

      Poista
  3. Tsemppiä teidän perheelle! Kokeile O.T.E - hieronta Allille jos on ongelmia selän kanssa. Meidän hevosille ainakin se paras vaihtoehto ehdottomasti. Ennen sitä ollaan kokeiltu vaikka mitä.

    VastaaPoista
  4. Annan tämän vinkin vain hyvää hyvyyttäni mutta suosittelen Allin kahdalla Pursiaisen Tuulaa. Meillä on ravurit ja ratsu saaneet vaivat kondekseen. Pursiaisen Tuula on enemmän tunnettu ravipiireissä mutta eiköhän se tule myös tunnetuksi rasupuolellekkin. Meille Tuula on ollut korvaamaton apu eläinlääkärin ja muiden hevosia hoitaneiden ihmisten lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon vinkistä, pistetään listalle! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov