Siirry pääsisältöön

Monta päivää täysin koneetta

Taitaa olla jonkinlainen saavutus sekin. Onhan puhelimella tultu vilkaistua blogia ja facebookkia, mutta koko viime viikonloppuna en avannut ollenkaan tietokonetta, en edes katsoakseni elokuvaa. Enkä vielä maanantainakaan! Kuitenkin, koska vielä olisi yksi jännä kilpailutarjolla, ajattelin että nyt on aika jo avata suu myös blogin puolella.


Viikonloppuna talvi yllätti. Tai ei se minua yllättänyt, mutta tuli. Kerralla. Olin pe-la välisen yön töissä ja voin sanoa että hartiat olivat aivan jumissa. Siihen "ensimmäiseen" talvikeliin kun yhdistettiin kulkupelin erittäin huonot renkaat ja kanssa autoilijat jotka eivät uskaltaneet edetä oli soppa melkein valmiiksi keitetty. Luojalle kiitos selvisin aamuyöstä kotiin ja hetkeksi jopa nukkumaan. Maanantaina meninkin lyömään nyrkkiä pöytään ja vaadin työkaaraan uudet vetopyörät ja nyt kun siihen ne saatiin... Kyllä kelpaa huristella!

Lauantaina heräsin kolmeen herätyskellooni sammuttaen ne kaikki. Soitin heti varttiyli 9 äidille että tulisi hakemaan minut että saisin autoni, että pääsisin Lahteen Playssonin virallisen epäviralliseen tiimikokoontumiseen. Kun äiti ei heti vastannut, mennä nukahdin ja nukuinkin puolituntia joka tarkoitti että olen myöhässä. Pikaisen itsensä kaunistamisen jälkeen kiiruhdettiin hakemaan autoni huollosta ja pääsin matkaan. Myöhässä, mutta pääasiassa kuitenkin ehjänä perillä!

Lauantaina menikin niin pitkään Lahdessa, etten enää kotiin raahautunut. Hepat saivat viettää ansaittua vapaapäivää, sillä seuraava viikko tulisi olemaan aikamoista maneesirumbaa. Kengitys piti olla tällä viikolla,  mutta se on vastas seuraavana ja en jaksa joka päivä vääntää kantahokkeja, joten vieraillaan nyt viikon aikana hieman useammin maneesilla. Mikä on ihan hyvä pieni treeniputki ottaa taas tähän väliin.

Pyry muutaman viikon takaa. Herra päätti tiputtaa kuskin ja lähteä yksin kiertelemään Ypäjää...

Pyry on tosiaan ollut astetta villimpi. Muutama viikonloppu kun raahaudutaan taaksepäin, oltiin kentillä treenaamassa koulua. Kun lopuksi kerättiin kirjaimia pois radalta, Pyry sai hepulikohtauksen ja tulin sieltä kerien alas. Herrahan ei paikalleen jäänyt vaan poistuin pukkilaukalla ensin hiekkalaatikolta, sitten raviradan kautta parkkialueelle. Hetkeksi se katosi näkyvistä ja sitten kuului selkeä "klipeti klop" ja siellähän se urpå laukkaili autotiellä kohti keskustaa. Minne lie hänellä matka, ystävällinen ypäjäläinen oli hänet kuitenkin saanut kiinni ja hölkkäsin sitten hakemaan tätä pöheliä ötökkää.. Tästä sitten päättelin että otettaan vaan jo sitä treenirytmiä takaisin ja katsotaan miltä meno näyttää.

Viime sunnuntaina Pyry sitten pääsikin ottamaan aivan minimaalisia esteitä! Herra ei oikein tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt laittaa jalkansa tai mihin ilmansuuntaan olisi ollut järkevintä lähteä. Ihan super hyvin kuitenkin meni ja olen siihen todella tyytyväinen. Esteiden korkeushan ei noussut missään vaiheessa yli 60 cm. Hauskaa oli ja pitää ottaa uudestaan tuollainen miniestepomppiminen ennen varsinaisia pomppuja! Pyryn kanssahan ollaan Airan istuntaklinikalla nyt tulevana sunnuntaina niin kutsutussa esteryhmässä, joten sinne vain seuraamaan meidän menoa!

Sunnuntaina Alli meni maneesilla koulua. Se on nyt saanut hiekanpoistokuurin ja sillä on myös toinen lääkekuuri alkamassa ja satula pitää vielä katsoa. Pätkittäin meni aivan todella hienosti, mutta heti kun tamma alkoi kuumimaan tuli vähän liiankin rajua vastaanottoa (ei, ei hypitty pystyyn). Maanantaina kun pääsin töistä hipsin heti tallille, söin ja lähdin Allin kanssa maneesille tekemään myös miniestetreeniä. Tälläkään kertaa aivan maksimikorkeus oli 60 cm. Muutama lankkueste ja yksi vesimatollinen ja kavaletteja sekä puomeja. Ja hitsi miten hieno Alli olikaan! Kyllä sen kanssa hyppääminen on vain kivaa. Tosin joku siinä vesimatossa vieläkin on.. Kaikki oli mennyt aivan putkeen ja silti kun lähestyin vesimattoa - kaikki oli kunnossa rytmi, laukka ja paikka - tamma veti yhtäkkiä liinat kiinni. Tulin sitten sellaisella vauhdilla alas ja tietenkin suoraan pääedellä puomien sekaan. Kypärähän siinä rätsähti, mutta kun ei vaihtokypärää mukana ollut, menin loppuajankin sillä. Työvoitto ja kun kerran sen siitä sai yli meni se siitä jatkossakin. Muut erikoisemmat esteet ei tuottaneet mitään ongelmia. Lopetettiin hyvään pätkään missä ratsastettiin minimaalinen rata. huuuurjasti taputuksia tammalle ja vielä hakemaan toinen hevonen maneesille.

Pyry teki eilen maneesilla ainoastaan rennommin. Juoksutin sitä hieman liinassa ja sen jälkeen liinassa puomeja ja muutamaa kavalettia. Ne olisi tänään Allilla kuvioissa. Pyryn kanssa kaikki on vaan niin helppoa, se kuuntelee niin hyvin ohjeita mitä sille antaa! Tämä pieni maneesitehokuuri tekee takuulla hyvää sekä minulle että hevosille! Keskiviikkona tai torstaina mennään sitten kunnolla tuupparoimaan maneesille. Joku päivä on pakko vain vetästä ne kantahokit jalkaan ja lähteä köpöttelemään maastoon ettei ihan maneesihöperöiksi tulla, heh!

Tänään tuli myös 2-vuotta täyteen Allin kanssa. Niin se aika vaan sujuu. Onhan tämä melkoisen kivikkoinen kaksivuotinen ollut, mutta en kyllä hetkeäkään vaihtaisi pois. Sen verran on tullut opittua taas tammalta ja toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhdessä edessä! 

Ja sitten vielä siihen kilpailuun näin lopuksi; Aikaisemmin blogissa esillä ollut istuntaklinikka kilpailu on päättynyt ja laitan vielä tänään voittajalle viestiä! Mutta vielä olisi facebookissa tarjolla tosi hieno mahdollisuus päästä mukaan klinikalle! Meinaan nyt olisi Kisamatkalla-blogin facesivuilla kisa, missä on mahdollisuus voittaa itselleen lippu klinikalle + 15 minuuttia Airan yksityisopetuksessa Alli-tammalla! Ei muuta kun tästä lukemaan enemmän ja osallistumaan mukaan!

Huh. Paljon kaikkea taas pienessä ajassa. Nyt ei muuta kun osallistumaan kisaan ;)

Kommentit

  1. Heippa. Miksi olet niin vastaan mahdollisen mahahaavan tutkimista? Olethan teetättänyt jos jonkinmoisia tutkimuksia jaloille ja hoitoja hevoselle. Mahahaava on helppo todeta tähystämällä, tai vastaavasti todeta että sitä ei ole jolloin sen vaihtoehdon saa suljettua pois. Minäkin suosittelisin sitä. Hoitaminenkin on helppoa moneen muuhun vaivaan verraten. Omalla suokillani on ollut mahahaava kaksi kertaa ja parantunut ekygaard-kuurilla. Suosittelisin tämänkin vaihtoehdon sulkemaan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten aikaisemmin sanoin, menemme eläinlääkärin ohjeiden mukaan kokoajan :) Olen konsultoinut eläinlääkäriä ja teemme kokoajan töitä selvittääksemme ongelmia. Jos nämä eivät näytä tuovan helpotusta, menemme klinikalle kuten aikaisemmin sanoin. Alli söi juuri hiekanpoistokuurin ja nyt sillä on alkanut mahalääkitys ja satula on menossa uudelleen fiksaukseen. Jos näistä ei ole apua, teemme perusteellisen tutkimuksen kuten eläinlääkärin kanssa on sovittu :)

      Poista
  2. http://annaw.kuvat.fi/kuvat/Anna/Hevostapahtumat/Hevostapahtumat+2015/Aira+Toivolan+istuntaklinikka+Aulangon+ratsastuskoulu+29.11.2015/ Täältä löytyy muutama kuva! Jos viitsit niin heitä linkki lukijakilpailun voittajalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov