Siirry pääsisältöön

Niin pienet muutokset

.. ettei edes katsomo niitä varmasti huomaa.

postauksen kuvista kiitos Playsson.net ja Anna Weckman!

Ja kyseessähän on tietenkin viikko sitten käydystä Airan istuntaklinikasta, jonka Playsson.net järjesti. En tiedä miksei minulta vain tule tekstiä ulos tästä klinikasta, koska paljon oli taas hyödyllistä tietoa, uuden oppimista ja vanhan kertaamista. Huikeita muutoksia molemmissa hevosissa ja reissu ihan nappi. Silti jotenkin tökkii kirjoittaa. Uskon ettei vika missään nimessä ollut klinikassa, vaan lähinnä tämän hetkisessä omassa henkisessä tilassa. En vain ole kirjoitustuulella, joten pidän tällä kertaa tekstialueen melko suppeana. Pahoittelen tätä ja sen takia heitänkin teille linkit esimerkiksi blogeihin Green Eventer ja Tosi Surkea Hevosploki, joissa on todella kattavasti ja klinikan arvoisesti kirjoitettu klinikasta, mihin en yksinkertaisesti nyt vain itse pysty. Teen kuitenkin pikakelauksen molempien hevosten kanssa käydystä estraadiajasta.

Ensimmäisenä mentiin areenalle Allin kanssa. Olen ollut siis Airan opissa useampia kertoja vuonna 2012, mutta jotenkin se vain ajanpuutteen takia jäi. Nyt pääsin vihdoin Allin kanssa Airan silmien alle, sillä sen tarpeessa oltiin kovasti. Ihana huomata kuitenkin ettei kaikki meidän menossa ollut toivotonta, sillä Aira kehui kuitenkin perusistuntaani hyväksi (liikkeen myötääminen) ja lisäksi muistin todella nopeasti Airan opit vuosien takaa. Se vaati vain sen kerta korjauksen ja sitten päästiin jo itse asiaan.

Allin kanssa tehtiin ihan käytiä ja kevyttä ravia. Kevyessä ravissa Allilla on ollut tapana lähteä juoksemaan alta (tai siltä se on tuntunut) mutta nyt heti kun sain taas lantion alle ja muistin laskea rintakehää eteen ja alas... Yhtäkkiä se kaikki altajuokseminen hävisi. Tamma vastasi istunta-apuihin ihailtavan hyvin ja sain myös ahaa elämyksiä, mitä on hyvä ollut kokeilla taas kotitreeneissä.



Minun alkuräpellykseni jälkeen tamma pääsi vielä demoamaan yhden onnekkaan kanssa, joka voitti facebookin kautta lipun klinikalle ja sen lisäksi vielä 15 minuuttia Airan opissa. Tamma käyttäytyi kyllä niin mallikkaasti että olin siitä huisin ylpeä!


Nyt jälkeenpäin hieman harmittaa kun ei tullut tamman kanssa mitään videomateriaalia, sillä herra Pyry päätti järjestää tallissa kunnin shown ja äitin oli pakko mennä seisomaan sen karsinan viereen, sillää sen etukaviot kävivät jo karsinaelementtien yläreunassa sen hyppiessä pystyyn. On se kyllä välillä aivan mahdoton... Oli ihan sekopää vielä senkin jälkeen kun Alli laitettiin karsinaan ja sitä alettiin letittämään ja laittamaan kuntoon.

Eikä homma oikein helpottunut maneesissakaan, jossain vaiheessa se keksi että se on kuin ori ja oli yhtä pörheä ja huusi kuin olisi koko paikan omistaja. Hävetti muuten ihan kivasti kun Aira yrittää selittää yleisölle jotain ja mun kameli vaan kiljuu kun viimistä päivää. Aira kehui miten kivaan kuntoon ollaan Pyry saatu (jeeee!) ja Pyryn kanssa se istuminen olikin jo helpompaa. Varsinkin laukassa ihan perusistunnassa sain taas sellaisen AHAA-elämyksen kun laukka yhtäkkiä lähtikin rullaamaan kun olen jo kuukausia tuskaillut sitä ettei se rullaa. Tähän loppuun sitten liitän 13 minuuttia kestävän täysin leikkaamattoman videon missä kuuluu Airan kommentteja niin voitte halutessanne siitä katsella ja kuunnella meidän pätkäämme!

Oltiin siis Pyryn kanssa Roosan ja Dantten kanssa samassa ryhmässä ja aiheena oli kevyt istunta. Ihan sairaan kivaa ja raskasta touhua! Kaiken lisäksi yhtäkkiä vasemman jalkani nilkka sanoi poks ja en saanut siihen painoa ollenkaan pistettyä. Tähdet silmissä ja hammasta purren halusin väkisin vääntää koko tunnin loppuun mutta harmitti aivan sikana, sillä olisi ollut meille 110% täydellistä hyötyä ja minusta tuntui että se nilkka kuitenkin aika pahasti pilasi tunnelmaa hevosen selässä.. Mutta muutosta näkyi ja tuntui ja vaikka hevonen oli kunnon possu niin yllättävän rennosti suoritti kuitenkin! Fiilis oli tunnin jälkeen huippu, tosin nilkkahan siinä teki pahemman luokan kuolemaa (jonka vielä illalla satutin pahemmin heiniä purkaessa....). Pitää mennä tutkituttamaan, sillä kotona tutkiessani se taittuu ihan varpaille noustessakin omituiseen asentoon..

Nyt kuitenkin loppuun läjä supersöpön Pyryn kuvia ja video missä on äänet ihan originellit. Joten sieltä saa paljon materiaalia jos yksinään jos leikkaamatonta kuvaa vain jaksaa katsella!





Video täysin sensuroimaton kaikkine amatöörin virheineen.

Huh. Pitää koittaa taas ryhdistäytyä kirjoittamaan. Nyt kun sain tämän "alta pois" olisi vielä tuhat muutakin juttua.. mutta palataan niihin sitten seuraavassa postauksessa, mahdollisimman pian!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov