Siirry pääsisältöön

Paluu Kummajaisiin

Vaikka kilpailuista on jo taas hyvä tovi, ajattelin vielä hetkeksi palata tähän kisatilanteeseen. Varmaan ensimmäisiä kertoja blogihistorian aikana kuin mukana ei ole liikkuvaa kuvaa - äiti kun fiiliksissä unohti ottaa kameran esille. Koitetaan silti saada jotain tästä sepustuksesta selvää! Postauksen kuvista kiitos Liinu / http://ohjastuntumalla.blogspot.fi/ ja Anne Liski!


Ilmoittauduin Sh-Kummajaisiin hieman ehkä extempore. Kummisetäni asuu Urjalassa ja pyysi että jos menisimme kisoihin niin pääsisi katsomaan (lopulta ei kuitenkaan ilmestynyt paikalla, heh). Yllätyksesksi siellä oli metrin luokka, joten päätin ilmoittautua siihen. Olihan se vähän hölmön tuntuista lähteä hyppäämään yhtä luokkaa, mutta lupaus mikä lupaus!

Koko päivä oli hirmuisen ankea ja sateinen. Kuten oli luvattukin. Oltiin melko hyvissä ajoin paikalla, äiti ehti käymään vessassa siskon pojan kanssa ja itse sain alkaa hyvissä ajoin laittamaan Pyryä kuntoon. Ihan kommelluksitta ei selvitty, kun Pyry repäisi nahkariimunsa rikki (ei, en edes tiedä miten se siinä onnistui) ja juoksikin sitten onnellisena metsikköön.. Onneksi pienellä houkuttelulla herra saatiin takaisin, tosin riimuhan oli sitten ihan entinen. Taas voidaan sanoa että onneksi paikalla oli pieni talliputiikki mistä saatiin uusi riimu!

Tämän pienen kommelluksen takia olinkin sitten loppujen lopuksi vähän myöhässä ja tein melko pikaisen ja nopean verkan. Vähän ravia, paljon laukkaa ja paljon hyppyjä. Verkkakenttä ja itse kisakenttää paljon pehmeämpi, joten oletin hevosen tulevan hieman skarpimmaksi kisaradalla. Verkassa hypyt oli ihan.. ookoo, pari tosi hyvää ja terävää ja pari sellaista lusmuhyppyä että hyvä kun ei puomit ollut suussa.

Meitä oli luokassa huimat kolme lähtijää ja kaikki vielä tuttuja! Mukana oli Henna Tintillä, Erika Hildalla ja sitten me Pyryn kanssa. Oltiin Pyryn kanssa viimeiset lähtijät. Erika tekikin juuri ennen meitä nollaradan, ja vaikka kuinka vakuuttelin ettei se yhtään pistänyt paineita, koska meillä nyt ei ollut mitään väliä miten sijoitutaan, niin kyllä se vähän laittoi pienen kipinän siihen että pitää ratsastaa nolla. Ja sehän me tehtiinkin! Tein sarjalle perusradalla vähän pidemmän tien ja esteelle numero kuusi tultiin taas jotain rytmitöntä ravilaukka sekoitusta. Muuten olin perusrataan ihan tyytyväinen ja päästiin sentään Uusintaan!

Vaikka luokka oli AM5 ja tehtiin puhtaat perusradat, esteitä ei korotettu yhtään. Mitä sinäänsä harmi, mutta toisaalta sain nyt hyvän tsempin päälle ratsastaa oikeasti aikaa uusinnassa. Pyry on aivan uskomattoman hyvä lyhyissä teissä, mutta siinä hieman kärsii aika koska joudun ottamaan niin paljon laukkaa paikoilleen. Toisaalta jos ratsastan hirveän reippaasti eteen, on suurempi mahdollisuus ottaa matalia laakahyppyjä ja näin ollen puomeja. Joten valitsin näistä ensimmäisen ja tehtiin aivan super tyylikäs uusinta aivan järjettömän lyhyillä teillä. tai siis niin lyhyillä kuin vain uskalsin kääntää. Etenkin esteet 1-3 käänsin tosi lyhyesti ja hypättiin aika sujuvasti silti. Nollilla tämäkin maaliin! Erika ja Hilda ottivat yhden puomin, mutta olivat 2 sekunttia nopeampia. Kuten sanoin, ne lyhyet tiet syövät meilläkin aikaa! 




Lopulta siis ainoana tuplanollana otettiin sinivalkoinen ruusuke! Vaikka käytännössä tämä oli "helppo" voitto, tuntui se silti pirun hyvältä. Pyry oli hypätessä taas aivan uskomattoman tarkka ja keskittyi 110 % siihen mitä tehtiin. Vauhdikkaan kunniakierroksen jälkeen saatiin vielä hypätä näytösluontoisena 110 cm. Hyppäsin saman radan kuin metrissä oli perusrata. Hyppääminen tuntui ihan helpolta, ainut että onnistuin linjan 3-4 linjan välissä kadottamaan täysin rytmin ja jätin jalat irti ja hyppy tuli turhan vinoon, mistä saatiin sitten puomi mukaan. Oli kuitenkin kiva päästä hyppäämään kymppiä näin "kisafiiliksissä" ja todeta ettei se ollut yhtään sen pahempi. Eli hyvillä mielin voitiin poistua kisoista!

Että sellainen reissu tällä kertaa. Tänään lähdetäänkin Allin kanssa Niinisaloon treenaamaan, tämän perusteella katsotaan mitä luokkaa lähdetään kesän kisoissa hyppäämään. Alli on tuntunut kokoajan vain paremmalta, kentälläkin tuntuu jo asiat onnistuvan. Välillä otetaan vähän rauhallisempia päiviä ja toisina päivinä käydään hieman tekemässä laukkaa maastossa. Ja tänään päästään sitten ekan kerran hyppäämään kraniohoidon jälkeen! Huomenna keskiviikkona tehdään Pyryn kanssa vielä viimeistelytreeni keskustassa, käydään koulurata läpi ja tehdään muutama maastoestetyyppi, kuten veteen alashyppy. Perjantaina ahdetaan sitten Pyry Roosan Dantten kanssa samaan autoon ja lähdetään kohti Uuttakaarlepyytä ja Suokkien kenttä-SM. Pakko myöntää, että hieman jo jänskättää!

Kommentit

  1. Onneksi olkoon vielä kerran!! :)
    Ja kovasti tsemppiä, onnea, peukkuja ja ristittyjä sormia SM karkeloihin!

    -Nea

    VastaaPoista
  2. Onnea paljon, niin tästä voitosta kuin onnea SM-kisoihinkin!

    VastaaPoista
  3. Kyllä ne senni muutamaa estettä nosti :D tai ainakin oksereiden takapuomit näyttää mula kuvissa olevan korkeemmalla, haha :D

    Onnea vielä voitosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa haha, musta niin tuntu ettei ne yhtään nostanu niitä :'D Kiitos ^_^

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov