Siirry pääsisältöön

Turbomummo Suomenratsujen Kuninkaallisissa

Sillä välin kun itse paiskin perjantaina tukkaputkella töitä, Äiti ja Jenna menivät kera Mollan käymään suomenratsujen kuninkaallisissa. Jenna on nyt ahkerasti harjoitellut Mollan kanssa ja nyt pääsi ensimmäistä kertaa osallistumaan suokkikunkkareihin, 70 cm luokkaan. Mollakin oli jälleen ihan liekeissä! Se syttyy kyllä kerta kerran jälkeen kisoissa, oikea turbomummo!

Kuvat verkasta kuvannut Jenni Santanen (blogi), kiitos!
 


Rata menikin sitten hyvin. Perusradalla ei ollut ongelmia, mutta uusinnassa tuli muutamia rytmirikkoja ja sen takia huonompia hyppyjä. Sanotaan kuitenkin että nyt kun oltiin ekoissa "isoissa" kisoissa, mahtoi muutenkin jännittää. Toisesta vaiheesta tulikin sitten harmittavat 4 virhettä yhdestä puomista. Mutta olen ylpeä molemmista, hienot tytöt hoitivat taas homman hienosti! Ja on ihanaa kun Molla pääsee vielä mukaan kisoihin, se selvästi tykkää siitä ja meneekin aina kisoissa vähintään täysiä! ;)

Kuvat radalta kuvannut Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net
 



Vaikka matka taittuikin huolellisesti koko Derby-kenttää käyttäen, riitti 4 virhepisteen toisen vaiheen suoritus sijoitukseen! Tytöt nappasivat hienosti viidennen sijan ja pääsivät vielä kunniakierrokselle. Niin ylpeä että! Kova harjoittelu tuottaa tulosta, kyllä Jennasta ja Mollasta saadaan vielä voittamaton pari aikaiseksi!
 
Onnea kovasti tytöt ♥

Kommentit

  1. On hienoa, että tarjoat mahdollisuuden nuorelle tytölle harjoitella ja oppia. Varmasti myös Molla tykkää, kun saa nauttia aktiivisesta elämästä vaikka jo vähän mummo onkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molla on kyllä innoissaan aina kun pääsee kisoihin! Ja on hienoa miten Jenna jaksaa treenata sen kanssa, niin koulu kuin esteitä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov