Alkaako aurinko paistamaan risukasaan?

Voiko välillä jo huoahtaa helpotuksesta? Tosin käytiinhän sitä ihan pohjalla, joten suunta oli ainoastaan ylöspäin! Mutta nyt, auringon iloisesti paistaessa ja kertoessa kesän lähestyvän kovaa vauhtia, voin sanoa ainakin yhden päivän tuottaneen minulle hieman onnea. Tämä on kuitenkin kuin korttitalo, heiveröinen ja epävakaa, tuulen puhallus tai pieni kosketus saavat sen kaatumaan. Vahvasti yritän kuitenkin uskoa parempaan! Ja kun olen näistä alku löpinöistä päässyt siirryttään vaikka niihin itse blogin pääasioihin, tai tällä kertaa kuitenkin siihen, miten mudalla ollaan rämmitty ja nyt olisi aika nousta sieltä ylös (toivon mukaan)!

Ensinnäkin, aloitetaan vaikka rahasta. Kaikkia askarrutava asia, joka varsinkin lähiaikoina meidän perheessä on ollut hyvin läsnä. Tai pikemminkin ei ole ollut läsnä, koska yksinkertaisesti rahaa ei ole ollut. Ja tähän kun vielä mietitään hurjat eläinlääkärimaksut mitkä saimme! Ei sillä, onneksi molemmat (että äiti että minä) käymme töissä tai opiskelemassa ja saamme ruokaa sitä kautta, näin olemme taanneet hevosille kaikista parhaimmat ruuat. Mutta helpostusta tähänkin on edes vähän. Äiti on saanut töitä ja muutaman kuukauden päästä alkaa helpottamaan. Lisäksi, pitkän taistelun jälkeen, olen voittanut! Kerrottakoon mitä. Eli viime kesänä työskentelin pakettiautonkuljettajana kesän. Työnantaja jätti maksamatta minulle 10,5 tunnin palkan (palkka oli kuitenkin silloin 11,57€/h) ja lisäksi viimeisen puolenkuun 22% yölisän (työt alkoivat klo 5 aamulla). Mennessäni kouluun Logistiikkapuolelle (yhdistelmäajoneuvonkuljettaja) liityin Auto- ja Kuljetusalanliittoon eli AKThen. Soitin liittymisen jälkeen välittömästi ja kysyin ohjeita. Lähetin paperit ja asiat ja jälkeen päin kuulin että asiaa oli käsitelty, mutta sitten kaikki pysähtyi ja mitään ei tapahtunut. Eilen, 14.3.2011, sain puhelun puolenvuoden takaiselta tutulta. AKTn asiamies, jos niin voi sanoa, soitti kertoakseen että olen voittanut jutun. Firma maksaa minulle 1200 EUROA! Joten voitte varmasti arvata että melkein valutin kyyneleitä kuullessani summan. Odotin jotain max 500 euroa ja BUM lätkäistään tuollainen summa tiskiin. Pakko sanoa, että kerrankin olen onnellinen siitä että olen liittoon liittynyt!

Sitten palataan hevosiin. Lisää onnea listalle tuo se, että Lurppa on onneksi rauhoittunut! Kipsin jouduin eilen irroittamaan, silla se oli valahtanut, mutta muuten herra on rauhoittunut ja ottaa ja huomattavasti lunkimmin. Totta kai se välillä ravailee, mutta rodeot se on onneksi unohtanut! Molla ei enää yski, joten senkin kantilta näyttää jo huomattavasti paremmalta, kääntyykö onni meidän eduksi? Tänään kävin myös Rossolla ratsastamassa ja kahden vapaapäivän jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Yksin maneesissa, yksin selkään, yksin kaikki. Ja liikettä löytyi kun saatiin sopiva satula selkään. Hieman pelottaa myöntää että olen alkanut herrasta pitämään. Nyt pelottaa kun katsoja tulee katsomaan sitä loppuviikosta. Sen verran hieno on hevonen että tiedän sen menevän. Ikinä, oikeasti ikinä, ei saisi toisten hevosiin ihastua, mutta Rosso on vain niin täydellisen tuntuinen. Heti kun ensimmäisen kerran menin selkään, se tuntui minun hevoselta. Haastetta, mutta silti niin täydellinen..

Toivotaan nyt että tästä tämä taas lähtisi! Loppuun vielä muutama hassu kuva niin hepoista kun muistakin elukoista. Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne ja muutakin, on ihanaa kun kommentoitte! Kiitoksia kaikille lukijoille, teitäkin on jo 26! Enpä olisi ikinä uskonut. Toivottavasti saadaan ponnistettua taas kohti kesää paremmalla onnella :)